Viikko 1 – Vuosi alkoi omalla ajalla. Kolme yötä yksin kotona, nukuin niin hyvin kun pystyin, luin 1,5 kirjaa, kävin uimassa, nautin ja latasin akkuja.

Viikko 2 – Koululaisten viimeinen lomapäivä ja ulkona jatkuva kaatosade. Päätin lähteä yksin kaikkien kolmen lapsen kanssa purkamaan energiaa Hop Loppiin – kuten ilmeisesti kaikki muutkin 73 603 Helsinkiläistä perhettä

Viikko 2 – Porkkalapasta. Tein joulun alla niin paljon porkkalaa, että sitä päätyi myös pakkaseen. Eräs ilta tein siitä perheelleni pastaa fenkiloin ja kaurakerman kanssa. Lapset yökkivät ja tökkivät vain lautasiaan, toinen lähes itki ja mieshän kieltäytyi kokonaan kauniisti. Ei jatkoon.

Toteutin viime vuonna blogissa postaussarjan, jossa jaoin yhden arkisen kännykkäkuvan joka viikolta, 52 viikkoa 52 kuvaa. Kuvat käsittelivät muun muassa vauvan varttumista taapeoksi ja kaikkea siihen liittyvä, kuten sairastelua, unikoulua, syömään oppettelemista, koululaisten arkea kuten uusia harrastuksia, etappeja ja peruskommelluksia sekä omaa elämääni eli töiden aloitusta, juhlia, matkatkoja, tapahtumia.

Postaussarja oli siitä kiva, että sen ansiosta oli matala kynnys julkaista jotain ihan tavallista, välillä jopa ihan tärähtäneellä kuvalla – tuntui että jopa mitä rosoisempi kuva, sen aidompaa. Kyselin loppuvuodesta myös teiltä, tahtoisitteko postaussarjan jatkuvan tänä vuonna. Moni vastasi että KYLLÄ (eikä kukaan että ei), joten jatkan sitä siis ehdottomasti!

Viime vuonna onnistuin pitämään itseni kurissa ja julkaisemaan vain yhden kuvan per postaus, vaikka monesti olisi tehnyt mieli jakaa viikolta useampikin kuva tai tapahtuma. Tänä vuonna aion toimia niin, eli ei liikoja sääntöjä – kuvia viikolta voi tulla siis yksi tai kymmenen.

Ja jos joskus sattuu niin, että koko kuva unohtuu julkaista (kuten nyt kävi) voi muutaman viikon ynnätä myös yhteen. Tämän myötä otsikkokin lyhenee arkikuvasta ihan vaan arjeksi.

ps. Muistathan että voit ottaa blogini kätevästi seurantaan Facebookissa että Blogit.fi sekä Bloglovinin kautta. Näin et missaa uusimpia postauksia! Suora linkki uusimpaan postaukseen löytyy myös Instagam profiilistani!

Tein viime vuonna koosteen yhdeksästä eniten tykätystä ig kuvasta sekä tarinoista niiden takaa. Oli hauska avata jälkikäteen vielä vähän syvemmin kuvia. Tänä vuonna halusin tehdä saman, mutta tuli mieleen myös valita sen lisäksi vielä omat suosikkini viime vuodelta.

Teidän best 9

1 Pumpulihääpäivä / meidän toinen hääpäivämme koitti heinäkuun lopun superhelteiden aikaan. Olimme silloin kyläilemssä isäni ja hänen vaimonsa uudessa kodissa. Pelattiin pihapelejä, lilluttiin paljussa, korkattiin skumppa ja syötiin porukalla kanttarellikastiketta. Tämä itse kuva on kuutenkin otettu juuri vihkimisen jälkeen muutamaa vuotta aiemmin. Etsittiin jotain hyvää kuvauslokaatiota ja päädyttiin EMMAn lastauslaiturille, koska siinä oli kiva betoniseinä.

2 Fuck it / mieheni kaveri vietti isoja synttäribileitä ja meille tuli riittaa ennen juhlia. Saimme sovittua, mutta minun ei tehnyt enää mieli lähteä mukaan juhliin. Oltuani hetken kotona päätin kuitenkin, että yhdessä juhliminen on parempi kun kotiin yksin jääminen. Piti äkkiä keksiä jotain päällepantavaa, tätä selästä lähes kokonaan auki olevaa bodyä en ollut aiemmin viitsinyt käyttää selkämakkaroiden takia. Nyt kuitenkin päätin että fuck it, puin sen ja pidin hauskaa.

3 on wendsdays we wear pink / tämä kuva jäi melkein julkaisematta, koska hiukseni näyttivät siinä mielestäni kuivilta. Hahah. Niin ne varmasti sitä olivatkin, mutta tuskin kenelläkään muulla huomio kiinnittyy tässä kuvassa siihen.

4 how u doing? / tämäkin kuva jäi itseasiassa melkein julkaisematta, koska se ei sopinut ig feediini. Feedini yhteneväisyys ja kuvieni yhteen sopiminen onkin ollut yksi naurettavimista ja turhimmista asioista joista olen murehtinut vuonna 2019. Lopuvuodesta tossani päättin, että tämä ei ole asia johon jatkossa urhaan yhtään ylimääristä energiaa, vaan julkaisen kuvan jos siltä tuntuu, sen kummempaa suunnittelematta. Tässä kuvassa odotamme ratikkaa ja aurinko paistaa.

5 1v juhlat / kuka löytää minut kyykystä pöydän takaa? Myyn täyttäessä vuoden pidettiin ihanat synttäribileet meidän pihalla. Anopin avustuksella leivoin allergiselle sopivan kakun ja tässä poseerataan sen edessä juuri juhlien alussa. Samalla kun otimme kuvia, Elvis sattui pyörimään kusimuurahaisten maanalaiseen pesään(?) ja joutui agressiivisen hyökkäyksen uhriksi. Seuraavassa hetkessä olinkin jo pöydän alta juoksemassa polttavia muurahaisia kuhisevan pojan kanssa kotiin suihkuun.

6 ensiaskeleet / tämä kuva on otettu muutamaa päivää ennen kun Myy otti ensimmäiset askeleensa ja seisoi jo hienosti ilman tukea. Olimme tulossa kaupungilta kotiin kun näin tämän keltaisen seinän, nostin Myyn rattaista ja laitoin seisomaan seinän eteen. Juuri silloin alkoi satamaan, lähes yhtäkkiä ihan kaatamalla – aluperäisessä kuvassa pisarat jo näkyvät maassa. Kotiinpäästyämme olimme aivan läpimärkiä.

7 onnea rakas / tällä kuvalla toivotin hyvää syntymäpäivää Tapaninpäivänä 40 vuotta täyttäneelle miehelleni. Melkein tuli huono-omatunto, kun instassa meidän kehuttiin näyttävän hyvältä. Tämä kuva on nimittäin oikeasti kahden vuoden takaa, itsenäisyyspäivänjuhlista, juuri ennen kun sain tietää olevani raskaana. Ehkä me kuitenkin myös vauvavuoden jälkeen voisimme näyttää edelleen yhtä hyviltä.

8 felt cute didn’t delete it later / tässä olen itseasiassa lähdössä juuri Myyn allergia-atsitukseen, tosin vielä ennen housujen pukemista (samat housut jotka muuten myöhemmin hävisivät kuukausiksi anoppilaan). Osku lähti Myyn kanssa lääkäriin edeltä kävellen, joten minulle jäi hetki omaa-aikaa kotona ja olihan se kuvan paikka.

9 one / vauvavuosi oli yhtäkkiä ohi ja babystä tuli taapero. Tässä Myy synytymäpäivänään. Päädyin ottamaan hänestä meidän makkarissa ”viralliset” syntymäpäiväkuvat parin ilmapallon kanssa. Kaulassa hänellä on minun vanha medaljonkini, jonka annoin hänelle ristiäislahjaksi.

Minun best 9 (ei järjestyksessä)

1 my best three / tämä kuva on kesältä perheen teinin rippijuhlien jälkeen. Tämä kuva minulla on myös puhelimeni taustakuvana. Muistan kuvanottohetkeltä juuri sen hassun tunnelman, mikä meillä parhaimmillaan lasten kanssa on. Minun hassu pieni jengini.

2 eka yökylä / viime vuosi pyöri paljolti nukkumisen ympärillä – ja sen miten vaikeaa tai vähän sitä usein oli. Keväällä Myy oli ensimmäistä kertaa yökylässä ja me nautimme. Nukuimme, söimme pizzaa ja katselimme kauan sitten tauolle jääneen sarjan loppuun. Aika pian tämän kuvan ootamisen jälkeen Myy onnistui kiipeämään pois tuosta sängystään ja jouduimme vaihtamaan sen isompaan.

3 jo joutui armas aika / kesäloma alkoi ja me menimme poikien kanssa perinteisille lomapullille lähikahvilaamme. Hain heille myös kukkakaupasta pionit. Kahvilassa sitten tutkittiin todistuksia ja tunnelma oli tietysti oikein iloinen.

4 karhunpoika sairastaa / vauvan ensimmäinen korvatulehdus ja siihen liittyvä kuume eivät ole kivoja juttuja, mutta tämä hetki on jäänyt mieleeni ihanana. Isä ja tytär päikkäreillä. Myyn hengitys oli raskas ja hän halusi olla lähellä. Koko päikkäreiden ajan hän piti kiinni isänsä poskesta.

5 kevät ja uudet kengät / ah sitä tunnetta kun kadut ovat talven jäljiltä vihdoin puhtaat ja jalkaan raaskii vetää uudet freshit sneakerit. Tosin pari päivää tämän jälkeen ajoin rattailla koirankakakkaan ja toki sitä meni samassa kenkäänkin. Kengät olin ostanut edellistalven alennusmyyneistä ja niistä tulikin viime vuoden käyteyimmät kengät.

6 once in berlin / 2018 lopulla sain hullun idean, lähtisin pitkäksi viikonlopuksi Berliiniin parin kaverin kanssa. Sinä hetkenä ajatus tuntui hyvältä, mutta myöhemmin tajusin, ettenhän minä nyt voisi lähteä kun kotona odottaa vasta reilu puolivuotias vauva. Mies ja kaverit kuitenkin kannustivat lähtemään ja niin sitä mentiin. Juuri ennen matkaa leikkasin polkkatukan ja tässä sitä ollaan airbnbmme kylppärissä, jossa oli muuten koko asuntomme ainoa peili (ei kovin kätevää kun reissussa on kolme naista).

7 kesäloma espanjassa / tätä reissua oltiin odotettu kovasti. Samoihin aikoihin kun ostimme lennot kesäreissumme isäni ja vaimonsa talolle, he ilmoittivatkin pistävänsä talon myyntiin ja muuttavan itse takaisin Suomeen. Se ei kuitenkaan vaikuttanut meidän reissuumme muuten, kun että tämä tuli olemaan viimeinen kertamme tuolla. Koska talo oli kokonaan tyhjillään, mahtui mukaamme myös mieheni veli perheineen. Meillä oli hauska reissu, ainakin näin jälkeenpäin muisteltuna – sillä 14, 11, 9, 8, 7 ja 10kk ikäisten lasten kanssa ei se ehkä ollut ihan sellaista lomailua mistä olin etukäteen haaveillut. Oli kuitenkin ihanaa viettää yhdessä aikaa ja tutustua taas paremmin.

8 roadtrip / kesän lopulla lähdimme kolmisteen pienelle roadtripille. Siis sellaiselle mikä oltiin mitoitettu vähän alle yksivuotiaalle sopivaksi. Koska emme muuten autoile paljoa, myös matkan piti olla sellainen jonka taittaa parhaillaan päikkärieden aikaan. Päädyimme ajamaan vanhaa Turuntietä pitkin Saloon ja siellä Mathidedalin ruukkikylään. Reittivalina osui nappiin, maisemat olivat niin kauniita. Ensimmäinen yö vietettiin vanhassa bed and breakfast paikassa – mikä elämys! Tokana yönä mentiin Tejon kansallispuistoon jossa nukuttiin yö ilmassa olevassa, puiden väliin kiinnitetyssä teltassa! Se oli niiiiiiiiin ihanaa! Kolmantena yönä oli tarkoitus tulla takaisin kotiin, mutta kurvasimmekin vielä appiukkolaan mökille. Sitten oli pakko lähteä takaisin kotiin, koska vauvan erikoiskorvike loppui.

9 synttärimatka / syyskuu oli erityinen, silloin esikoiseni oli kiertänyt auringon kymmenen kertaa. Hänestä on viime vuosina kuoritunut teen juoja ja hän osaa arvostaa hyvää teetä. Myös Harry Potter on ollut kovassa huudossa, joten päätin yllättää hänet synttärimatkalla Lontooseen. Matka jo itsessään oli tottakai ihana! Mutta parasta oli sekkailla ja viettää laatuaikaa ihan kahdestaan.

Tänään, eilisiä perunasalaatin ja nakin jämiä lounaaksi syödessäni mietin, liittyykö monella vuoden ensimmäiseen päivään yhtä vahvoja perinteitä kun vaikkapa joulun ja vuoden vaihteen juhlintaan? Onko meillä ollut tapana toimia vuoden ensimmäisenä jollain tietyllä tapaa? Ei tullut mieleen.

Kovin hyvin en edes muistanut, mitä edellisvuosina olemme tehneet. Myös viime vuonna uudenvuodenpäivä meni pääosin kotona, edellisillan kaveriperheen kanssa juhlinnasta jääneitä syömisiä tuhoten. Muutama vuoden eka on tullut vietettyä myös ulkomailla hiekkarannalla. Toiset taas lasten kanssa kävelyllä ja leikkipuistossa. Aikana ennen lapsia olin aika usein töissä tai muuten vain juhlimme hissukseen kotosalla, joten myös se seuraava päivä meni leppoisasti.

En kaipaakaan uudenvuoden päivälle mitään kummempaa ohjelmaa tai perinteitä, johan tässä on koko joulun pyhät tullut niitä noudatettua, mutta toisaalta voi ajatella, että viettämällä vuoden ensimmäisen päivän jollain tapaa merkittävästi, antaa se heti koko tulevalle vuodelle tietynlaisen suunnan. Toisaalta, jokainen päivä voi olla uusi alku, joten stressiä asian suhteen ei ainakaan kannata ottaa.

Se selvä ero vuoden ensimmäisellä vuoden viimeiseen kuiten on, että vielä eilen suunnittelin toteuttavani (ajan puutteessa vielä julkaisematta jääneitä) postauksia ainakin viime vuoden suosituimmista postauksista sekä lempparituotteistani vuoden mittaan, niin tänään minusta kuitenkin tuntuu paljon tärkeämmältä keskittyä enemmän tulevaan. Yhtäkkiä kevät jo siintää selvänä silmissäni.

Vuoden ekana taapero herätti aivan liian aikaisin, aamupalaksi syötiin kaurapuuroa kuten jokaikinen aamu, ulkoitiin kauniissa säässä lähileikkipuistossamme lasten kanssa ja sitten sattuikin jotain kummaa. Jäin yksin muutamaksi yöksi kotiin. Jos jotain tulevalta vuodelta toivon, on se parempaa hyvinvointia kehollisesti ja mielellisesti. Mieheni ehdotuksesta jäinkin siis kotiin valmistetemaan töitäni sekä ottamaan vähän omaa aikaa. Ensitöikseni sujahdin peiton alle kirjan kanssa ja luin kunnes silmät painuivat pakolla kiinni. Muutaman tunnin päunien jälkeen olo oli hyvin tokkurainen, mutta samalla onnellinen, sillä tiesin sen olevan juuri sitä mitä kehoni ja mieleni tarvitsi. Oikein täydellinen alku ja vuoden ensimmäinen siis.

Taas yksi uusi sana on kerttynyt taaperon sanavarastoon, hän oppi sanomaan oman nimensä! Ja se lausutaan näin: MmmmmmY!

ps. älkää ihmetelkö jos minusta ei paljoa kuulu loppuvuonna, yömme kun näyttävät taas pääosin tältä mitä yllä olevissa kuvissa. Kaiken liikenevän ajan ajattelin päiväasaikaan nukkua (tai syödä suklaata puoliunessa sohvan nurkassa). Ei yhtään huono suunnitelma mielestäni. 

Niin vain se tämä arkikuva-postaussarjakin vetelee lähes viimeisiään! Kylläpä on aika mennyt nopeasti. Itse olen tykännyt tätä postaussarjaa toteuttaa ja se on tuonut kivasti myös postauskynnystä vähän alemmas. Ei jokaisen jutun tarvitse olla pitkään hiottua tekstiä ja ajatuksia sekä järkkärillä otettuja kuvia, eihän?

Viime viikon arkikuvassa olemme minä ja Myy, olin kerrankin meikannut ja Myyllä oli hauskat jutut välipalalla – joten napsaisin kuvan. Helpommin sanottu kun tehty.

Myyllä on ihan uskomaton kyky saada puhelin haltuunsa. Heti kun hän näkeekin vilauksen jonkun puhelimesta, kaikki muu jää ja hän vain syöksyy nappaamaan luurin itselleen. Riittää jos puhelimesta näkyy vaikka vain kulma jossain sohvatyynyn alla tai hyllyn reunalla. Hän jopa tunnistaa sen muodon taskun läpi. Nämä selfiehommat ovat siis nykyisin siitä syystä myös vähän totista hommaa ja nopeita liikkeitä.

Puhelimen haltuun saadessaan hän haluaa tottakai soittaa sillä, mitäs muutakaan! Hän laittaa puhelimen korvalleen ja alkaa hölisemään omiaan kovalla äänellä. Tämä on hassu tapa, sillä esim minä en juuri koskaan puhu puhelimessa.