Niin vain se tämä arkikuva-postaussarjakin vetelee lähes viimeisiään! Kylläpä on aika mennyt nopeasti. Itse olen tykännyt tätä postaussarjaa toteuttaa ja se on tuonut kivasti myös postauskynnystä vähän alemmas. Ei jokaisen jutun tarvitse olla pitkään hiottua tekstiä ja ajatuksia sekä järkkärillä otettuja kuvia, eihän?

Viime viikon arkikuvassa olemme minä ja Myy, olin kerrankin meikannut ja Myyllä oli hauskat jutut välipalalla – joten napsaisin kuvan. Helpommin sanottu kun tehty.

Myyllä on ihan uskomaton kyky saada puhelin haltuunsa. Heti kun hän näkeekin vilauksen jonkun puhelimesta, kaikki muu jää ja hän vain syöksyy nappaamaan luurin itselleen. Riittää jos puhelimesta näkyy vaikka vain kulma jossain sohvatyynyn alla tai hyllyn reunalla. Hän jopa tunnistaa sen muodon taskun läpi. Nämä selfiehommat ovat siis nykyisin siitä syystä myös vähän totista hommaa ja nopeita liikkeitä.

Puhelimen haltuun saadessaan hän haluaa tottakai soittaa sillä, mitäs muutakaan! Hän laittaa puhelimen korvalleen ja alkaa hölisemään omiaan kovalla äänellä. Tämä on hassu tapa, sillä esim minä en juuri koskaan puhu puhelimessa.