Sen jälkeen kun vaihdettiin huonejärjestystä ja telkkari siirtyi poikien huoneen nurkkaan, ovat yhteiset leffaillat jääneet. Viikonlopun leffaillat ovat kuitenkin lemppareitamme. On ihana kun pojat kömpivät molempiin kainaloihin popcornia mussuttamaan ja pysyvät siinä liikkumatta puolisentoistatuntia. Tykkään itsekkin katsella hyviä koko perheen animaatioita sekä tietysti suosikkeja omasta lapsuudestani.

En kuitenkaan tykkää että telkkari hallitsee ja on koko huoneen keskipisteenä. Siksi lähdinkin mielelläni testamaan Indedaysin ja Lenovon kampanjan myötä uutta Lenovon YOGA Tab 3 Pro –tablettia, jolla voi myös heijastaa kuvaa seinään. Ihan kuin leffatetatterissa!

Ominaisuuksiltaan tabletti on muutenkin hyvin monikäyttöinen. Siinä on huima 18 tunnin akunkesto jonka lisäksi se kestää käsittelyä myös lasten hurjemmissakin peleissä. Sitä voi käyttää jopa haarukalla!

Tällä kertaa käytimme tablettia kuitenkin projektorin kanssa ja katsoimme yhden oman lapsuuteni lempileffoista, eli Space Jamin. YOGA Tab 3 Prossa on vallankumouksellinen integroitu projektori, joka muuttaa minkä tahansa huoneen kotiteatteriksi. Sillä voi heijastaa kooltaan jopa 70” (178 cm) kuva mille tahansa seinälle tai kattoon käännettävän saranan ja huippukirkkaan 50 lumenin valovirran avulla. Meillä kun moni seinä on ihan perusvalkoinen, onnistuu kotiteatterin teko lähes mihin huoneeseen tahansa. Seinätilaa omaan kotiin saa helposti myös vaikka verholla tai sitten kuvan voi heijastaa kattoon ja katsella leffaa vaikka sängyllä makoillen.

Me ei saatu olkkaria ihan täysin pimeäksi, mutta silti kuva oli kivan tarkka. Snäpistä joku ehkä huomasinkin mitä leffan jälkeen tehtiin. Laiton YouTubesta pyörimään pilvien yllä kuvattua viedota ja pohat tanssivat ja temppuilivat projektion edessä. Kunnon tilataidetta!

Olen tosi innoissani juurikin tuosta projektoriominaisuudesta. Nyt on kiva kustua myös kavereita leffaa katsomaan, ei tarvitse enää tihrustaa läppärin näytöltä. Eikä se vaikuta sisustukseen mitenkään. Testaillaan lisää vielä muita ominaisuuksia, niin kerron niistä vielä myöhemmin lisää 🙂

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pliis sanokaa että teilläkin näyttää edes joskus tältä. En tajua mikä siinä on, että mitä vähemmän sitä ehtii olla kotona, sitä järkyttävämmältä täällä näyttää. Pian kun koulut ja arki taas alkaa, ajattelin ihan tosissani tutkia mahdollisuuksia kotisiivoukselle. Olisipa sellainen ihana. Toisaalta, en kyllä kehtaisi päästää ketään siivoamaan tänne. Että onko siinäkään sitten järkeä, että ennen siivoojan tuloa pitäisi aina paniikissa siivota? 😀

Käykö teillä jollain siivooja? Jos, niin kuinka usein ja mitä olette tykänneet? Entäs onko joku luovuttanut ja elää vaan samanlaisessa kaaoksen vallassa, kun mitä meillä nyt on. Nimittäin lähellä on sellainenkin ratkaisu.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viimeisin reissukohteemme, Fuengirola on muutaman tunnin ajo -ja laivamatkan päästä Marokosta. Sen vuoksi myös sieltä saa monesta paikkaa kaikkea ihanaa Marokkolaisesta kulttuurista tulevaa tavaraa ja kosmetiikkaa. Etenkin Marokkolaiset kodinsisustukseen liittyvät tuotteet ovat kovasti mieleeni ja esimerkisi aitoja Berber-mattoja saa tuolta Espanjastakin yli puolet halvemmalla kun vaikkapa Suomesta. Marokko matkakohteena kiinnostaa kovasti ja vielä joskus tuolla Espanjassa ollessa teen edes päiväreissun pohjoiseen, Tangeriin tai vähän kauemas Marrakechiin.

Viimeisimmällä reissulla törmäsin tuollaisiin isoihin pötkylöihin, jotka ovat siis suitsukkeita. Yleensä olen käyttänyt vain niitä ihan tavallisia ja ohkaisia suitsukkeita. Nämä ovat kuitenkin niin paljon ihanamman näköisiä, että nyt jo vähän harmittaa etten ostanut niitä enempää. Kymmenen pötköä maksoi muistaakseni kaksi tai kolme euroa.

En enää muista mitä kaikkia tuoksuja ostin, mutta mitä nyt yritin haistella, niin tuossa on ainakin kookos, laventeli, sitrus, eucalyptus, mango, vanilja. Tosi ihania ja sopivan keveitä tuoksuja, mutta ääk, eihän noita raaski enää polttaa! Nuo molemmat suitsuketelineetkin on muuten myös Espanjan reissuilta ostettu.

Poltetaanko teillä muuten suitsukkeita? Meillä tosiaan aina silloin tällöin ja tykkään niistä enemmän kun perinteisistä huonetuoksuista. Muistan että meillä on kotona ja mummolassa polteltu suitsukkeita aina. Ehkä se mieltymys niihin juontaa juurensa siis jo sieltä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Saavuttiin eilen reilun kolmen viikon reissusta kotiin. Pitkältä reissulta on aina jotenkin jännä palata kotiin. Jännittää onko vaikka pakastin hajonnut, käynyt murtovarkaita tai hylly romahtanut seinältä.

Olin aluksi ajatellut ottaa vuokralaisia reissun ajaksi, mutten lopulta jaksanut alkaa järkkkäilemään tavaroita niin, että viitsisin sinne ketään tuntemattomia päästää. Jätin vara-avaimet veljelleni ja pyysin myös lisäksi, jos pari kaveria voisi välillä käydä katsomassa että kaikki on kunnossa ja kukat vielä hengissä. Lopulta kuitenkin vain seinänaapurimme piti oveamme silmällä.

Kaikki oli kuitenkin kunnossa. Isoa postivuorta ja tunkkaista hajua lukuunottamatta kaikki oli niinkuin jätettiinkin. Tai no, matkaevääksi tarkoitetut karjalanpiirakat olivat unohtuneet tiskipöydälle. Kivat homeet!

Reissussa haaveilin myös, että tilaisin kotisiivousken niin, että siivoojaa käy meillä juuri ennen reissua. En sitä ikinä kuitenkaan toteuttanut, mutta onneksi tällä oli siistimpää kun olin muistanut.

Oman kodin näkee taas jotenkin selkeämmin, tavallaan kuten ehkä vieraan silmin. Täällä asuessa tottuu niin keskeneräisiin juttuihin, mutta nyt paljaat silmät oikein pompsahtivat silmille. Jos ei sataisi kaatamalla, lähtisin varmaan nyt heti rautakaupaan ja tekisin olkkarin kesken jääneen seinärempan loppuun. Samalla myös huomasin, että onpas meillä kiva koti. Ei meillä täydellistä tai kauhean hienoa ole, mutta just meille sopivaa, kotoisaa.

Lapset lähtivät hetki sitten isälleen ja tarkoituksenani olisi pistää nyt hihat heilumaan. Kuten oli tarkoitus jo eilen illalla. Tuli lomailtua nimittäin vähän aiottua rennommin ja nyt to do-lista sekä vastaamattomien sähköpostien jono on niin pitkä etten uskalla edes katsoa.

Sen sijaan olen eilen ja tänään metsästänyt uusia Pokemoneja, katsonut OITNB:ta, etsinyt istelleni täydellistä koululaukkuja ja jäänyt koukkuun YouTubesta löytyviin videoihin, joissa näitä laukkuja esitellään. Siis kuinka käteviä!

Kaikkien rästitöiden sijaan, olenkin tässä nyt päivän pähkäillyt että voisiko ostaa itselleni jonkun vähän hienomman laukun kouluunpääsyn ja lähestyvien kolmekymppisten kunniaksi. Alan tulla siihen tulokseen, että kyllä. Ja sitten haluan tehdä samanlaisen videon.

Kiva olla kotona taas. Ja ikävöidä samalla takaisin Espanjaan. Perus.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen tässä viimeisen parin päivän aikana puhunut kahden alle vuoden ikäisen lapsen vanhemman kanssa siitä, miten sitä omaa lastaan ikävöi. Vaikka olisi ollut kuinka rankka päivä tahansa, sitä alkaa selailemaan lapsen kuvia puhelimesta tämän nukkuessa. Vaikka lapsi viihtyisi isovanhemmilla hoidossa vaikka kuinka pitkään, itse ei pysty olla useampaa päivää erossa. Nämä tuoreet vanhemmat yllättyivät myös siitä, kun kerroin ettei tunne muutu mihinkään vaikka lapset ovatkin jo aika isoja.

Olemme asuneet lasten isän kanssa erossa jo yli kolme vuotta. Alusta saakka oli selvää, että jatkamme molemmat yhdenvertaisina vanhempina. Kuitenkin huomasin pian ”omivani” lapsia. He olivat luonani aina vähän enemmän ja isällään vain yhden-kahden yön pätkiä kerrallaan. Kun poikien isä vuosi eron jälkeen ehdotti tosissaan viikko-viikko systeemiä olin suoraan sanottuna aika pöyristynyt. Miten kukaan voisi olla erossa lapsistaan viikkoa putkeen?

Tulin lopulta kuitenkin vähän vastaan, aloitimme viisi päivää – viisi päivää systeemillä. Se oli itseasiassa järjestelynä paljon toimivampi, kun sekalaiset päivät siellä täällä ja niistä ainainen sopiminen. Vuodet vierivät, lapset kasvoivat, aloittivat päiväkodissa ja päätimme siirtyä kokonaan viikko-viikko systeemiin.

Järjestely toimii loistavasti ja se on ehdottomasti paras meidän perheelle. Viikko yksin kotona on luksista, samoin kun viikko yhdessä lasten kanssa. Mutta voi, kyllä sen ”vapaaviikon” aikana tulee niin monesti ikävöityä lapsia. Katseltua kuvia ja videoita puhelimesta, kurkittua keittiön ikkunasta, joskos päiväkodin pihalta näkyisi vilahdus lasta. Soiteltua kuulumisia ja sitten välillä, puolin ja toisin, pyydettyä joskos lapset voisivat tulla vähän aiemmin kotiin tai ainakin välissä edes yhdeksi yöksi. Koska on vaan niin kauhea ikävä.

Ja ei kai se siitä mihinkään muutu. Edelleen saan äidiltäni viestejä ”ei olla nähty viikkoon, kauhee ikävä!”

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.