MITÄ KASVATTAA VILJELYLAATIKOSSA?

9/05/2017

En todellakaan ole mikään viherpeukalo. Olen elämäni aikana valitettavasti tappanut lukemattoman määrän kasveja. Ei väliä onko kyseessä ollut helppohoitoinen huonekasvi (en muista edes niiden nimiä) vai vielä helpompi kaktus, kaikki ovat siirtyneen ajasta ikuisuuteen. Ainoastaan eroni jälkeen ostamani peikonlehti on elänyt yli neljä vuotta. Suurimmaksi osaksi ilmeisesti jollain pyhällä hengellä. Jotenkin kummasti se on aina elpynyt uudestaan ja uudestaan, vaikka tilanne on vaikuttanut monesti kovinkin kriittiseltä.

Ihailen esimerkiksi mummoni kykyä loihtia omasta isosta pihastaan vuodesta toiseen upea vehreä ja kukkiva paratiisi. Itselläni ei ole minkäänlaista tietotaitoa vastaavaan. Vaikka asunkin kaupungissa, olen aina halunnut asua siellä vähän mökkimäisesti. Niin että on kunnon virheä piha, mutta että silti ratikalla pääsee hetkessä keskustaan. Olen tosi onnellinen että asun nyt juuri niin. Onni on myös se, että joku muu pitää pihasta huolta. Saan keskittyä vain ihailemaan kukkapenkkejä ja viljelyslaatikoissa rehottavia yrttejä. Olen kyllä monena kesänä haaveillut siirtolapuutarhaelmästä, mutta tiedän, ettei siitä lopulta tulisi mitään.

Nyt minulla olisi kuitenkin mahdollisuus ottaa yksi pihamme viljelylaatikoista omaan hoitooni. Kuinka ihanan idyllinen ajatus. Aurinko, kesä ja oman kasvimaan tuoreet kasvikset. Todellisuus voisi kuitenkin olla jotain ihan muuta. Kuten laatikoillinen kuihtuneita salaatteja sekä rikkakasveja.

Nyt tarvitisinkin vähän tietävämpien apua. Olisi ihana nostaa omaa satoa pitkin kesää, mutta onko se edelliset asiat huomioonottaen totaalisen huono ajatus? Eniten kiinnostaisi kasvattaa ehkä jotain muutamaa helppoa yrttiä, salaattia ja kenties kesäkurpistaa. Miltä tämä kuulostaa?

Toiseksi, kuinka kauan kestää että satoa alkaa tulemaan? Laitanko sinne siemeniä vai taimia? Kuinka usein niitä pitää kastella? Entä pitääkö niille tehdä jotain muuta, tuholaistorjuntaa, lannoista, miten? Vinkkejä ja kokemuksia siis kaivetaan kipeästi!

PS. Kiitos todella mielenkiintoisesta keskustelusta mielipide-postauksen kommenttiosiossa lihansyönnistä. Tosi hyviä ajatuksia, yritän palata kunnolla ajan kanssa niihin ihan pian!


HUONON ÄIDIN TUNNUSTUKSET

16/03/2017

Tiedättekö, vihaan leikkimistä. Tykkään lasteni kanssa hengailusta, matkustamisesta, ravintolassa käymisestä, ulkoilusta, juttelusta, lukemisesta, uimisesta, piirtämisestä, leffojen katselusta… Mutta lastenhuoneen lattialla lelujen liikuttelu saa minut tuskastumaan hetkessä. En ole ikinä ollut leikkijä, eivätkä lapsetkaan ole oikeastaan ikinä pyytäneet minua leikkimään.

Eilen tuli kuitenkin tällainen tilanne eteen. Elvis oli vähän hiilenä, sillä hän olisi halunnut pelata pädillä ja minä yritin epätoivoissani keksiä hänelle jotain muuta tekemistä ennen kun räjähtää. Peliaika on nimittäin aiheena sellainen, joka saa meillä tunteet helposti kuumenemaan. Ennen kun huomasinkaan, olin itse ehdottanut junaradan rakentamista. Taisin olla tosi epätoivoinen.

Siinä sitä sitten oltiin. Aluksi sain vähän huijattua, räpsin kuvia kun pojat rakentelivat, välillä yritin vähän osallistua antamalla ”ohjeita”.  Välissä räpläsin vähän kännykkää.

”Äiti, sä lupasit leikkiä”. Pistos rinnassa, istun alas lattialle. Räplään kännykkää. ”Ai okei, sä vaan huijasit että leikit”. Isompi pistos. Alan kasaamaan junaa. Keskittyminen herpaantuu puolen minutin jälkeen. Meinaan taas avata puhelimen, mutta saan ryhdistäydyttyä. Lähinnä katselen kun pojat leikkivät, mutta yritän olla hengessä mukana. Heti kun laitan junani raiteille se jyrätään. Turhauttaa, yritän silti hymyillä ja esittää että just kiva leikki. Olen varma, että Facebookissa on hetkessä tapahtunut jotain todella suurta ja mullistavaa. Katson vaan ihan vähän puhelinta. Tunnen lasten tuomitsevat ja pettyneet katseet, enää he eivät edes viitsi sanoa mitään. Laitan puhelimen TAAAS pois. Olenpas huono tässä, ajattelen. Nyt aijon leikkiä tosissani. Lähden mukaan riehumiseen ja rikkomiseen ja murjaisen jopa pieru-vitsin. Lapset nauravat sydämiensä kyllyydestä. Okei, tämä toimii. Jatkan sekoilua ja hassuttelua (vesinokkaeläin oli käynyt kakkimassa radalle ja juna suistui suoraan mutaan) vielä hetken. Eiköhän tämä ollut tässä.

Jään vielä hetkeksi lattialle istumaan. Katson kännykkää. Elvis kiipeää syliini. ”Äiti toi oli tosi kivaa”. Siis mikä? ”Kun leikit meidän kanssa”. Tässä vaiheessa sisälläni myllertää ja pahasti. Apua, olenpas ollut huono äiti, jos noinkin pieni leikkiminen sai lapset noin onnellisiksi.

Inhoan edelleen leikkimistä, mutta mietin, että pitäisikö silti yrittää sitä vähän useammin. Toisaalta, olen kyllä läsnä sitten paljon paremmin muissa tilanteissa. En halua kuitenkaan antaa lapsille sellaista kuvaa, etten tykkäisi heidän kanssaan leikkimisestä. Ja kun olen selvästi aika huono esittämään, niin ehkä parempi sitten olla tekemättä sitä? Jos väkinäisen kymmenen minutin leikkimisen sijasta luen mielummin vaikka tunnin, niin onko se silloin muka huono? Ei mielestäni.

Jos jotain kohta kahdeksan vuoden äitiyden aikana olen oppinut, niin sen, että me vanhemmat olemme aika hyviä syyllistymään. Me kyllä me aina keksimme jonkin asian, josta syyllistää itseämme. Oli kyse sitten lapsen harrastuksista, ajankäytöstä, ruoasta, säännöistä – mistä vaan, niin aina sieltä löytyy joku juttu mistä läksyttää itseään ja potea huonoa omaatuntoa.

Myönnän siis, että vihaan leikkimistä ja olen siinä ihan huono. Sen sijaan olen mitä mahtavinta piknikseuraa, iloinen uimakaveri, viihdyttävä laatikkopyöräkuski, ihan paras satujen lukija, hyvä tekemään temppuratoja enkä ikinä kieltäydy katuliiduilla piirtämisestä. Aika kiva äiti siis. Missäs te olette hyviä?

Mainion vaatteet, Boblesit ja Brion lelut saatu


LUKEMISEN HYÖDYISTÄ

7/12/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Kerroinkin tuossa noin kuukausi sitten tekeväni blogiyhteistyötä Sandviksin kanssa. Olen ilahtunut siitä, että myös omat lapset tykkäävät lukemisesta ja lukunurkkauksen kirjapinot vain kasvavat. Sandviks on kirjakerho joka haluaa rohkaista perheitä säännöllisiin yhteisiin lukutuokioihin ja aloittamaan lukemisen varhain. Heiltä löytyy kolme erilaista kirjakerhoa, eri ikävuosille. VaukirjaTwinsy sekä Disney. Lisäksi Sandviks tarjoaa tukea vanhemmuuteen Vauvan odotus- ja Vauvan syntymä -opaskirjoissa ja Vau.fi-verkkopalvelussa. 

Kirjakerho ja sieltä saapuva kuukausittainen paketti voikin olla monelle arkea helpottava ja ilahduttava asia. Lapset ovat innoissaan kun  saavat postia ja aikuisetkin saavat vaihtelua iltasadun lukuun. Ja toisin kun vaikka leluja, mielestäni kirjoja voi harvoin olla liikaa. 

Lukemisen hyötyjä on tutkittu paljon. Lukeminen aktivoi ja ylläpitää muistijärjestelmiä ja vaikuttaa siihen positiivisesti vielä vanhanakin. Lukeminen aktivoi aivojen alueita, joissa kielelliset järjestelmät sijaitsevat, ja se kehittää ajattelua, kielellisiä kykyjä, sanavarastoa ja itseilmaisua. Lukeminen ja oppiminen kulkevat käsi kädessä, eli lukemisen taidot kehittävät oppimisen taitoja. Lukeminen myös ruokkii mielikuvistusta, koska se jättää paljon tilaa omalle luovuudelle. Lukijan luo tekstin ympärille aina omaa maailmansa.

Vauvalle lukeminen on yksi parhaista keinoista luoda ja lisätä perheen läheisyyttä, lukeminen luo yhteenkuuluvaisuuden tunnetta lapsen ja vanhemman välille. Satuhetket antavat vanhemmalle ja lapselle tilaisuuden olla kaikessa rauhassa lähekkäin, lukea, tutkia kuvia ja keskustella tarinoiden sisällöstä.  Lapselle lukeminen on hyvin merkityksellistä lapsen aivojen kehityksen kannalta. Lukuharrastus vaikuttaa siihen, miten lapsen aivot työstävät tarinoita ja valmistautuvat kielen ymmärtämiseen. 

Satujen avulla lapsi voi oppia kohtaamaan ja käsittelemään myös pelottaviakin asioita. Omat kateelliset, vihamieliset tai muuten pahat tunteet on helpompi käsitellä tarinoiden kautta. Kirjojen avulla voidaan lapselle osoittaa, että kaikenlaiset tunteet ovat luonnollisia ja sallittuja. Satuun perinteisesti kuuluva onnellinen loppu antaa lapselle uskoa tulevaisuuteen ja omaan kykyynsä selviytyä elämässä. On myös rohkaisevaa lukea kirjasta ajatuksia, joita on itse pohtinut, mutta ei ole osannut pukea sanoiksi – ihan minkä ikäisenä tahansa. 

Lapsiperheessä lukuhetket ovat yleensä myös rauhallinen hetki. Etenkin iltaisin on kiva käpertyä lukemaan yhdessä ja siirtyä siitä sitten valmiiksi rauhoittuneena sänkyyn. Meillä se on tärkeä osa iltarutiineja, mutta etenkin viikonloppuisin tykätään lukea yhdessä myös heti aamusta samalla pikkuhiljaa uuteen päivään heräillen.

Jokainen lapsi kuitenkin oppii lukemaan sitten kun on sen aika. Vaikka lukeminen olisi aloitettu ihan vauvana se ei automaattisesti tarkoita sitä, että lapsi oppisi nopeasti lukemaan. Sanavarastoon sillä on kuitenkin huima vaikutus. Myös konfliktit ovat harvempia, kun lapsi osaa jo nuorena ilmaista itseään ja tunteitaan paremmin, ja aikuiset ymmärtävät mistä on kyse.

Sanavaraston lisäksi omilla lapsillani on mielestäni myös aivan loistava huumorintaju. Äitinä on ihanaa kun lasten kanssa voi keskustella, pohtia asioita ja vaihtaa mielipiteitä. Myös saduista ja niiden kautta saa aikaan erilaisia puheenaiheita. Kirjojen avulla ollaan lasten kanssa pystytty käsittelemään myös esimerkiksi kuolemaan ja mielenterveyteen liittyviä asioita. En tiedä miten ilman satuja olisin voinut järkevästi näistä asioista puhua tai ottaa puheeksi.

Kaiken kaikkiaan lukeminen siis kannattaa, kuten aina sanotaan. Jo syntymättömälle vauvalle kannattaa lukea tai puhua, sillä vanhemman tuttu ääni auttaa rauhoittumaan ja luomaan suhdetta vanhempiin. Isommille lapsille kannattaa lukea ahkerasti sekä tietysti kannustaa heitä lukemaan itse – aluksi selailemaan kuvakirjoja. On tutkittu, että teinillä joka lukee, on yli kolme kertaa laajempi sanavarasto kun niillä jotka eivät lue.

Blogin lukijoille on edelleen tarjolla täysin ilmainen tutustumispaketti kirjakerhoon. TÄÄLTÄ voit valita yhden neljästä postikuluttomasta tutustumispaketista. Paketista saa sitten esimakua kerhosta, joten jos se on mieluinen, kannattaa jäsenyyttä toki jatkaa. Jäsenyys on erittäin helppohoitoinen, eikä se velvoita mihinkään.

LIFIE yhteistyö Sandviks

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.