M: Hei huomenna on aprillipäivä!
E: Voitko taas tehdä sen pilan?
M: Minkä?
E: Kun banaaninkuori oli elävä

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ikävöin ulkoimailla asuvaa isääni aivan kuten pieni lapsi

Tykkään käydä krapulassa uimahallissa

Järkytyn jos joku teitittelee minua

Alan pikkuhiljaa tajuta sen, ettei elämä todellakaan pääty siihen kun täyttää kolmekymmentä, päinvastoin

Yritän päästä jatkamaan opiskelujani, urasuunnitelmat alkavat pikkuhiljaa hahmottumaan

Kännykkäliittymäni on exäni nimissä ja joka kuukausi minua nolottaa kun hän saa tietää etten ole vieläkään löytänyt matkakorttiani, sillä laskusta näkee kuinka monta kännykkälippua olen tilannut

Jään helposti koukkuun tv-sarjoihin, katson monta jaksoa putkeen ja kommentoin (yksin) ääneen tapahtumia

Toivon saavani vielä lisää lapsia, omia tai uuden puolison

Tinder-esittelytekstinäni on maailman huonoin McGyver vitsi

Olen välillä aivan järkyttävän laiska

Tykkään aivan liikaa laulamisesta verrattuna siihen miltä se kuulostaa

Minulla on top3-mies lista ja toivon (tämä on erittäin salaista) jonkun heistä päätyvän joskus aviomiehekseni

En voi uskoa etten ole enää 15-vuotias

Uskallan, kehtaan ja luotan itseeni enkä välitä muiden mielipiteistä minusta

En osaa kävellä korkokengillä

Edelleen tanssin joka aamu pitkin keittiötä ja ulos lähtiessäni peilin edessä

Tykkään olla minä

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Katsoin muutamia vuosia sitten Thomas Balmèsin dokumenttielokuvan Babies / Vauvat. Dokumentissa seurataan neljän vauvan ensimmäistä ikävuotta syntymästä ensiaskeliin eri puolilla maapalloa. Vaikka sen jo valmiiksi tiesinkin, niin koin valtavaa liikutusta ja rakkautta rinnassani, huomatessani miten kaikki nämä neljä vauvaa olivat synnyinpaikastaan huolimatta niin samanlaisia. He kasvoivat, kehittyivät, leikkivät, oivalsivat, liikkuivat, jokeltelivat ja harmistuivat kaikki ihan samalla tavalla. Omat lapseni ovat olleet myös aivan samanlaisia saman ikäisinä. Kansalaisuudesta, ulkonäöstä tai perhetaustasta huolimatta olemme kaikki samanlaisia, eli yhtä tärkeitä ja arvokkaita.

Minut on pienestä saakka opetettu olemaan reilu ja hyvä ja hyvä kaveri. Ja tiedättekös miten tämä opetus on tapahtunut? No, sillä tavalla miten lapset muutenkin parhaiten oppivat. Esimerkillä. Minulle ei ole tullut mieleenkään arvostella, haukkua, kiusata tai lokeroida ihmisiä vaikkapa heidän ihonvärinsä perusteella. Koska vanhempanikaan eivät tehneet niin. Lapset eivät ole ennakkoluuloisia, ennen kun heidät opetetaan olemaan.

Olen kokenut olevani onnekas saadessani varttua monikulttuurisessa koulussa. Olen päässyt matkustelemaan ja innolla oppinut minulle vieraista kulttuureista. On suuri rikkaus saada ympärilleen erilaisia ihmisiä ja päästä näkemään sen oman pienen kuplan ulkopuolelle. Vaan huomatakseen sen, että erilaisuudesta huolimatta meillä kaikilla on loppupeleissä aivan samat tarpeet ja haaveet. Elää onnellisena, rakastaa ja tulla hyväksytyksi omana itsenämme.

Vanhemmalla iällä olen valitettavasti päässyt myös näkemään ja kokemaan kiusaamista ja rasismia. En kuitenkaan olisi uskonut, että ennakkoluulot ja toisten ihmisten kohtelu on tällä mallilla vielä 20 vuotta myöhemmin. Olen ollut järkyttynyt viimeaikaisista maahanmuuttoon ja pakolaisiin liittyvistä keskusteluista ja tapahtumista. On käsittömättömän vaikea ymmärtää miten ihminen voi kohdella toista ihmistä niin huonosti. Miten aikuiset voivat uhata jopa lapsia, vain siksi että he tulevat erilaisista oloista, kulttuurista tai näyttävät erilaiselta kun he itse. Miksi edelleen vuonna 2016 on niin vaikea käsittää että suomalaisuus ei tule pelkästä vaaleasta tukasta ja sinisistä silmistä? Tai sitä miksi ihminen haluaa selviytyä, pysyä hengissä ja paeta sodan jaloista? Tai etenkään sitä miksi vaikeassa tilanteessa olevaa kanssaihmistä pitäisi auttaa ja tukea? Toivoisit varmasti samaa itsellesi ja lähimmäisillesi?

Lasten ei ole vaikea tajuta näitä. Nämä asiat ovat heille itsestäänselvyyksiä. Siis ennen kun he kuulevat vihapuhetta tai kokevat rasismia. Kukaan lapsi ei synny ennakkoluukoisena. Haluammeko että lapsemme joutuvat kuitenkin elämään ennakkoluuloisessa maailmassa? Maailmassa jossa erilaisia ja heikompia sorretaan ja pelätään. Maailmassa jossa suvaitsevaisia, toisia auttaville ihmisille toivotaan pahaa. Maailmassa jossa viha vaan kasvaa ja jossa lähimmäisen rakkautta ei enää lopulta ole.

Olen miettinyt paljon mitä omalta osaltani voin asialle tehdä. Toki antaa lapsilleni samanlaista hyvää esimerkkiä mitä itse olen saanut. Puuttua väärin kohteluun jos sellaista näen, puolustaa, auttaa sen minkä pystyn. Nämä tuntuvat kuitenkin niin pieniltä jutuilta tämän hetkiseen maailmanmenoon verrattuna. Mutta oikeasti ei se ole pientä. Se ei ole pientä jos me kaikki teemme niin. Jos me kaikki muistaisimme että olemme tärkeitä, arvokkaita ihmisiä. Ja näyttäisimme sen. Viha kasvattaa vihaa, mutta menee se onneksi toisinkin päin. Minulle on opetettu pienenä että toista tulee kohdella niinkun tahtoisin itseään kohdeltavan. Saman olen opettanut lapsilleni. Pieni juttu, mutta äärimmäisen tärkeä.

Eilen pistimme pystyyn perhebloggaajaporukalla Vanhemmat Rasismia Vastaan sivuston. Haluamme tällä kiinnittää huomiota rasismin vastaiseen taisteluun ja kannustaa teitä kaikkia siihen mukaan. Katkaistaan vihdoin tämä vihan ja pelon kierre, annetaan lapsillemme arvokasta esimerkkiä ja puututaan rasismiin jos sitä kohtaamme. Voitte jakaa omia ajatuksianne, kokemusksianne ja idoitanne somessa tägillä #vanhemmatrasismiavastaan. Mitä me voimme tehdä, jotta kaikilla lapsillamme olisi hyvä olla, mahdollisuus elää tasa-arvoisesti ja rakastaa itseään sekä toista tällä yhteisellä maapallolla?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Alkaako teillä muillakin soimaan heti Samuli Edelman päässä tuon otsikon lukemisen jälkeen? Sori, mutta en olisi voinut asiaa muuten ilmaista. On vaan niin ihana valo!

En muista kuinka monta kuukautta sitten olen viimeksi herännyt ennen herätyskellon soimista. Tästä kiitos yhä aiemmin nousevalle auringolle ja kymmenen senttiä liian lyhyelle makkarin pimennysverholle. Aamut ovat olleet minulle aina todella vaikeita, mutta kun saa herätä luonnollisesti pikkuhiljaa lisääntyvään valoon, on se paljon miellyttävämpää kun yhtäkkiä pirisemään alkavaan herätyskelloon.

Ja voi kuinka olenkaan kaivannut aamuauringon lisäksi valoisia iltapäiviä. Ei ole kauaa aikaa siitä kun kotimatkalla päiväkodista oli jo ihan säkkipimeää. Nyt vielä kuuden aikaan illalla keittiöön porottaa aurinko. Aika ihanaa piemän talven jälkeen viettää aikaa lasten kanssa työpäivän jälkeen niin että on vielä valoisaa.

Ihana valo. Sinä olet aurinko <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tällä kertaa esittelen blogin ystäväkirja-sarjassa ystäväni Tarun, jonka sain pakotettua kesken työpäivän nähin kuviin. Onneksi poseeraminen ei ole Tarulle ihan vierasta, hän on nimittäin yksi suomen ihan ekoja suosittuja muotibloggaajia ja suunnannäyttäjiä. Silloin kun minä en edes tiennyt mitä blogi tarkoittaa. Muunmuassa kuitenkin uusien kiinnostavien työkuvioiden myötä Tarun bloggaaminen loppui, kunnes hän ihan hiljattain perusti tulevan aviomiehensä Mikon kanssa yhteisen sisustus -ja ruokablogin Keittiö ja kolme kerrosta. Olen huomannut että tuolla blogin kommenttioisoissa ollaan oltu tosi iloisia Tarun palaamisesta blogimaailmaan, olisipa ollut kiva myös itse päästä lukemaan vanha blogia.

Emme ole Tarun kanssa tunteneet kovin kauaa. Mutta on tosi vaikea sanoa milloin olemme tutustuneet, tuntuu kun Taru olisi ollut elämässäni vuosikausia. Taruun olen tutustunut ystäväni Riikan kautta ehkä muutama vuosi sitten, mutta en yhtään muista tarkalleen miten se kävi. Jotenkin rupesimme Tarun kanssa vain pitämään yhteyttä ja näkemään kahdestaan. Yksi varhaisimpia muistoja taitaa olla ainakin yksi perjantai-ilta reilun vuoden takaa, kun Taru kutsui minut laulamaan Sing Staria työpaikalleen.

Tarun kanssa on helppo olla. Hän on vahva, paljon mielipiteitä omaava ja puhelias. Tarun kanssa ei ole vaikea viihtyä eivätkä jutunaiheet ainakaan lopu kesken. Miehistä voi näemmä siis puhua loputtomiin 😀 On ollut ihana olla mukana Tarun ja Mikon elämässä, ei ihan alkuajoista, mutta kuitenkin niin että heidän suhde on ollut vielä melko tuore. Olen saanut seurata sivusta kihlautumista sekä ensimmäisiä talokauppoja. Ja ensi viikolla pääsen sitten tanssimaan heidän häihinsä! Se on todella ihana osoitus siitä, että vaikkemme ole tunteneet kovin kauaa, emmekä välttämättä aina ehdi näkemään, koki Taru minut kuitenkin sen verran tärkeäksi ystäväksi, että sain kutsun häihin.

Sen lisäksi että Tarun kanssa voi jauhaa ja jauhaa loputtomiin syvällisiäkin juttuja, on hän myös mitä parhainta bailuseuraa. Tämä mirmeli se sitten jaksaa tanssia! Vastapainoksi häntä kuitenkin kiinnostaa myös pitkät metsälenkit koirien kanssa. Ihailen Tarua siinä, miten tiiviit ja läheiset välit hänellä on perheeseensä. Se kertoo paljon ihmisestä. Mikä Tarussa yllätti, oli se, miten monet hänen (tai oikeastaan kai lähes kaikki) vaatteensa on ostettu kirppiksiltä. Tarulla on upea ja persoonallinen tyyli sekä mieletön muuntautumiskyky aina söpöstä tomistostomummostan superkuumaksi sexybeibeksi. Sellainen on minun tuntema Taru. Ja tässä vielä jo tutut kysymykset ja vastaukset:

Lempinimi: Tarde, Tartsa, Tarmo ja mitä näitä nyt on
Ikä: 30v
Horoskooppi: leijona
Perhe: kotona avomies ja kaksi koiraa, lisäksi omat siskot, äiskä sekä isi hyvin läheisiä
Siviilisääty: kihlattu, hetken päästä avioliitossa – tirsk
Mistä pidät eniten: ruoasta. Bassosta. Metsälenkeistä ja kunnon mummokirppareista
Luonteesi: mä sanoisin ite, et vähän hankala, temperamenttinen mut hauska, mut kysyin vielä varmuuden vuoksi mieheltä tätä, ja vastaus kuului: räväkkä, sanavalmis, iloinen, määrätietoinen, sydämellinen ja hyväntahtoinen. Eli vähän hankalalta pakeltilta kyllä kuulostaa….
Lempiaineesi koulussa: historia
Inhokkiaineeesi koulussa: matematiikka
Inhokkiasia nyt: koulu- ja kaikki muukin kiusaaminen. Puolustuskyvyttömien väärinkohtelu.
Toiveammattisi nuorena: varmaan jonkin sortin maailman napa -ammatti, uskoisin et joku näyttelijä/laulaja.
Ammattisi / koulutuksesi nyt: varsinaista koulutusta ei oikeastaan ole, paitsi Laajasalon opiston crossmedialinja. Ammattina avainasiakaspäällikkö media-alalla.
Paras muistosi: uskoisin tämän liittyvän ruokaan, tai nyt 4-vuotiaaseen siskonpoikaani :,,,)
Kenet haluaisit tavata: jonkun liian nuorena kuolleen muusikko-/näyttelijäparan, jonka ottaisin huomaani. Siis ennen sitä kuolemaa. Ja oman vaarini myös haluaisin tavata, hän myöskin kuoli liian nuorena.
Lempiruokasi: pho-keitto, itse tehty kuivaliha, tartar ja boquerones.
Paras biisi juuri nyt: en voi uskoa et kirjoitan tämän, koska house yleensä ei uppoa, mut
Ådå – unsympathy
Lempïvärisi: harmaa ja kaikki haalean vaaleat pastellivärit
Maailmankatsomuksesi: Tiedänköhän mä edes mitä tuolla maailmankatsomus-käsitteellä tarkoitetaan…
Mitä inhoat: herne-maissi-paprikoita
Mistä haaveilit nuorena: vähän liikaa pojista
Mistä haaveilet nyt: valmiista kodista ja pihasta, perheen terveydestä ja työonnistumisista ja siitä, että onnistun tiputtamaan pari kiloa häitä ja häämatkaa varten
Pysäyttävin hetki elämässäsi: varmaankin tuo vaarin kuolema ja muutama muu rankka hetki elämäni aikana
Mistä olet ylpeä: työstäni, ammattitaidostani ja kodistani. Ja miehestäni. Ja muutamasta kirpparilöydöstä!
Missä olet hyvä: työssäni. Puhumisessa, muiden neuvomisessa ja määräilemisessä. Kävelemisessä!
Ihmisissä minua kiinnostaa: vahva luonne ja persoona, aitous. En voi sietää epäaitoja, epäluotettavia hissukoita ja turhaudun sellasten seurassa hyvin nopeasti
Elämän tarkoitus: syödä ja nauraa.
Kerro jotain yllättävää itsestäsi: hirveetä, mä en tiedä onko mussa mitään yllättävää! Ehkä se etten oo koskaan lotonnut? Tai et liikutun TOSI helposti.
Mitä sanoisit nyt 15-vuotiaalle itsellesi: en mitään, koska se menisi täysin kuuroille korville
Parasta ystävyydessä on: rehellisyys, hauskuus, läsnäolo.

Kiitos Taru <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.