Viime viikon arkikuva on jo perinteeksi muodostunut otos lentokentältä ennen lähtöä.

Olen ottanut pojista samanlaisen kuvan ensimmäisen kerran matkustaessani heidän kanssaan yksin tänne Espanjaan kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen ollaan otettu kuva aina reissatessamme.

Jossain vaiheessa on pakko koota kaikki kuvat yhteen, ensimmäisessä kuvassa kun pojat tosiaan ovat vasta 1 & 3 vuotta. Niin monta kivaa matkaa olen saanut sen jälkeen tehdä näiden reissumiesten kanssa.

Meidän vauva ei ole enää hampaaton, sillä hienossa 9,5 kuukauden iässä hänelle puhkesi kerralla ei vain yksi vaan kolme hammasta. Kaksi ylös ja yksi alas. Ja onhan niitä odotettukin.

Vauvan ollessa kolmen kuukauden ikäinen alkoi kova kuolaaminen ja yöhulinointi. Myöhemmin tämä ilmeni allergiaksi ja siitä ilmeisesti johtuneeksi refluksiksi, mutta me olemme olleet siitä saakka siinä uskossa, että hampaita on tulossa ihan just.

Lopulta nämä kolme hammasta ilmestyivät suuhun lähes huomaamatta. Toki ajoittain oli huonommin nukuttuja öitä, ikenien kutinaa ja satunnaista ruoasta ja maidosta kieltätytymistä, mutta ei mitään sen isompaa, kuten vaikkapa kuumetta tai selvää kipua.

Ehkä muutama viikko sitten saattoi huomata ienten kuttisevan normaalia enemmän ja olevan ehkä jopa ajoittain vähän arat. Mutta kun on odottanut hampaita tulevaksi yli puoli vuotta ja ylianalisoinut jokaisen oireen, on vaikea sanoa miten asia oikeasti oli.

Vauva antaa myös hyvin huonosti katsoa tai koskea suuhun, joten oikeastaan vasta muutaman päivän ajan olen itse voinut olla ihan varma, että kyllä – nyt siellä on on ihan oikeasti hampaat.

Vauva on niin hassu ja söpö uusine nököhampaineen. Hän on ollut niin pitkään ilman, että on jännittävää nähdä miten paljon hänen ulkonäkönsä muuttuu hampaiden myötä. Olen myös yllättyyt siitä, että hampaat puhkesivat aluksi ylös eikä alas, kuten vanhemmilla lapsillani.

Moni on myös ihmetellyt, että miten vauva voi syödä muuta kun soseita ilman hampaita – no tosi hyvin! Sormiruokailut ovat sujuneet meillä ihan yhtä hyvin kun hampaallisten vauvakollegoidenkin. Pelkät ikenetkin ovat yllättävän vahvat ja niillä saa paloiteltua niin kurkut kun omenatkin.

Ihana pieni loma-nökö!

Terveisiä ihanasta Espanjasta! Saavuttiin tänne koko konkkaronkka viime yönä ja aamulla heräsimme tuulessa heiluvien palmupuiden kahinaan. Tuulinen aamu vaihtui pian paahtavan kuumaksi kesäpäiväksi ja olemmekin tänään lähinnä vain viihtyneet uima-altaan välittömässä läheisyydessä.

Ajattelin tulla vain sanomaan nopeat moikat ennen kun kömmin nukkumaan. Uteliaan ja vauhdikkaan vauvan kanssa ensimmäinen lomapäivä ei varsinaisesti ole ladannut akkuja, vaikka onkin ollut ihana katsoa toisen ihmettelyä ja innostusta uudesta paikasta.

Huomenna porukkamme kasvaa entisestään, sitten meitä on täällä talolla neljä aikuista ja kuusi lasta. Eli actonia varmasti riittää koko kolmeviikkoisen reissumme ajan.

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Picnicin kanssa
Postaus sisältää arvonnan!

Kun lapset saavat kaupungilla ollessamme valita ruokapaikan, saa minut hyvin usein iloiseksi se, ettei valinta useinkaan kohdistu pikaruokahampparipaikkaan, vaan he yleensä haluavat kahvilaan uuniperunalle! Olemmekin käyneet lasten kanssa Picnicissä lukemattomat kerrat sen jälkeen, kun äitikaverini joskus vuosia sitten vinkkasi heidän lastenateriastaan.

Edullisen, maistuvan ja terveellisen lasten uuniperuna-annoksen rinnalle Picnic lanseerasi hiljattain uuden lasten aterian – pinaattiletut! En usko olevani kovinkaan väärässä väittäessäni, että pinaattilelut ovat niin lasten kun aikuistenkin suosikkeja.

Vanhemmuuden yksi henkilökohtainen meriitti monelle onkin saada lapset syömään pinaattia. Ehkä se juontaa juurensa omasta lapsuudesta, koska ainakin meille tuputettiin pinaattia sillä perusteella, että siitä saa voimaa – Kippari-Kallekin syö pinaattia! Ja tottahan se on, pinaatti on varmaan yksi terveellisimmistä ruoka-aineista ja helppo tapa lapsen tutustua siihen on lettujen muodossa.

Picnicin pinaattiletut ovat tehty käsin kotimaisista luomu raaka-aineista. Rapeareunaisten pinaattilettujen oheen lapsi voi valita lisukkeen uuniperuna-annoksestakin tutuista vaihtoehdoista, kuten erilaisista juustoista, lohesta, hernehummuksesta, soijapavuista, kananmunasta tai vaikka avokadosta. Lisukkeita lasten annokseen voi toki lisämaksusta ottaa halutessaan useampiakin. Lisukkeen lisäksi lelutut tarjoillaan persilja-valkosipulikermaviilikastikkeen sekä tuoreen babypinaatin kanssa. Lasten ateriaan kuuluu tuttuun tapaan myös juomaksi joko pillimehu tai lehmänmaito sekä jälkkäriksi keksi (jonka aika monessa paikassa saa halutessaan vaihtaa myös jäätelöön). Annoksen hinta on 5,90.

Hienoa että Picnic on panostanut erityisesti lapsille suunnatussa ateriassa kotimaisuuteen sekä luomuun. Kiva yksityiskohta on myös se, että vaihtoehtoja eri makuvariaatioihin on paljon. Se tuntuu ehkä pikkujutulta meille aikuisille, mutta lapsi tuntee itsensä tärkeäksi kun saa itse valita annoksen kokoamisessa niin moneen eri asiaan.

Hyvä myös ettei lapsia aliarvioida, tarjoamalla niitä iänikuisia einesnakkeja ja ranskalaisia. Huomaan ainakin omissa lapsissani myös halun syödä terveellisesti, kunnollista ja maistuvaa ruokaa. Toki välillä voi herkutellakin, mutta korvapuusti kahvilassa maistuu lastenkin mielestä paremmalta terveellisen aterian päälle, kun rasvapommin jälkeen.

On kiva, kun koko perhe voi nauttia terveellistä ja hyvää ruokaa samassa paikassa, vaikkapa kaupungilla asioimisen lomassa. Itse tykkään myös uuniperuna-annoksesta, kuten myös monista Picnicin salaateista sekä smoothieista. Lapsille on usein tärkeää myös tuttuus ja turvallisuus. Siksi ehkä ketjupaikat ovat niin usein perheellisten suosiossa – tietää mitä saa ja mikä lapsille maistuu.

Uutuus pinaattilelut maistuivat molemmille pojille tosi hyvin – itse asiassa niin hyvin, etten minä edes ehtinyt pyytää maistiaista. Kaapo otti lisukkeeksi vakkarinsa fetajuuston, Elvis puolestaan halusi tällä kertaa lettunsa kananmunalla. Myös tuo lettujen kanssa tajoiltava kastike on heidän suurta herkkuaan ja lautasensa he putsasivatkin putipuhtaiksi vielä salaattini kanssa tulleiden leivänpalojen avulla.

En itse aina ole kovin ahkera tekemään kotona ruokaa ja siksi pojat ovat jo pienestä saakka tottuneita ravintola- ja kahvilakävijöitä. Olemme myös matkustelleet aika paljon kolmistaan ja reissaamiseen kuuluu miltei päivittäinen kahvilassa käynti. Nyt kun perheemme on kasvanut lyhyessä ajassa yhteensä kolmella uudella jäsenellä, ovat tällaiset kolminkeskiset kahvilakäynnit ihanaa ja tärkeää laatu-aikaa meille.

ARVONTA!  Kerro missä seurassa sinä mieluiten viettäisit Picnic-hetken ja olet mukana yhden 5o euron Picnic-lahjakortin arvonnassa. 
Arvonta päättyy 9.6. 

Vauvan eroahdistus – tarvitseeko sanoa enempää. Tai voin toki kertoa, että siinä on vain mielikuvitus rajana keksiessä tapoja miten yhdistää itsensä pukeminen, uloslähtö tai vaikkapa kuukupin tyhjennys samalla kun vauva roikkuu huutaen lahkeessasi ja haluaa olla vain sylissä. Tuota kantoreppuakin hän vihaa, mutta sainpahan lopulta kamat pakattua ja pääsimme vihdoin ulos.