Vauvan eroahdistus – tarvitseeko sanoa enempää. Tai voin toki kertoa, että siinä on vain mielikuvitus rajana keksiessä tapoja miten yhdistää itsensä pukeminen, uloslähtö tai vaikkapa kuukupin tyhjennys samalla kun vauva roikkuu huutaen lahkeessasi ja haluaa olla vain sylissä. Tuota kantoreppuakin hän vihaa, mutta sainpahan lopulta kamat pakattua ja pääsimme vihdoin ulos.

Mun pitäisi olla nukkumassa, mutta postailen nyt kuitenkin äkkiä pari kuvaa muutaman päivän takaisesta Tula-taaperorepun testailusta, ennen kun lähdetään huristelemaan kohti lentokenttää.

Saimme siis tulevaa reissua silmälläpitäen Ipanaisesta taaperokokoisen Tulan. Väri ja kuosivaihtoehtoja oli monia, mutta yksinkertaisuuden ystävänä valitisn lopulta tuon tyylikkään kokomustan.

Jos pitää valita, olen ehdottomasti enemmän vaunu -kuin kantajatyyppi. Meiltä kyllä löytyy Manduca, mutta sitä on tullut käytettyä lähinnä tilanteissa tai paikoissa jotka ovat liian hankalia rattaiden kanssa.

Näin maallikkona sanoisin taapero Tulan eroavan manducassa oikeastaan vain siinä, että paneli-osa on tilavampi. Kuvittelin tähän saakka että manducalla voi kantaa vielä nelivuotiasta lasta (kuten esitteessä luvataan), mutta eihän se olisi missään nimessä mukavaa kummallekkaan osapuolelle. Jos manducassa paneelin yläreuna ylettää Elvistä nyt puoleenväliin selkään, voitte vain kuvitella miten nelivuotias siihen mahtuisi.

Pikaisen molempien lasten repuun testaaminen oli oikein positiivinen kokemus. Paino jakaantui tasaisesti ja olkaimet olivat ihanan perhmustetut, mikään ei painanut tai kiristänyt. Selkäpuolelle lapsen laittaminen vaatii vielä treeniä, mutta Kaapo osasi jo kiivetä sinne itse. Reppu tuntui muutenkin helpolta myös ihan ensikertalaisen käyttää, remmejä ei ollut liikaa.

Olen oikein iloinen että päätin kokeilla tätä reppua ja se pääseekin nyt matkan aikana oikein kunnon testiin. Taapero-mallissa pystyy kantamaan jopa 22 kiloista lasta, ja erikseen myytävän vauvatuen kanssa sen voi ottaa käyttöön heti vastasyntyneelle (3,5kg).

Ja ihan kohta matkaan!