Big Small Companyltä tulleessa paketissa oli tällainen ihana ja hassu yllätys. Natursutten luonnonkumitutti. Vastaavanlaisia tutteja olen joskus nähnyt ja ihmetellyt. Ne ovat hassuja,vauvan koko nenän peittäviä ja raskaan näköisiä.

Tutti tuli kauniissa pahvirasiassa. Yllätyksekseni tutti oli myös todella kevyt ja pehmoinen. Melko hassu silti. Mutta ihana. Elvis pyöritteli tuttia käsissään ja kummastuneena sylkäisi sen monta kertaa pois suusta. Tämä kappale on kokoa M, eli tarkoitettu puolivuotaiaasta vuoden ikäiselle. Siis himpun liian suuri vielä. Mutta kas kummaa. Selällään ollessa vauva nappasi tutin suuhunsa ja simahti alta aikayksikön. Loistavaa tutti, hyvä.

Kerrotaanpas vielä muutama fakta tästä hassusta tutista. Natursutten tutit valmistetaan täysin kestävän kehityksen luonnonkumista. Ei siis muoveja, kemikaaleja tai mitään muutakaan epäilyttävää. Ne valetaan yhdestä osasta, joten tutissa ei ole saumoja tai koloja joihin bakteerit pääsisivät pesimään. Tutteja löytyy eri kokoisia ja mallisia. Tuttiosaa voi myös leikata vielä pienemmäksi, esimerkiksi keskosvauvalle sopivaksi.

Mitäs te tykkäätte näistä ja löytyykö joltain?

Muistakaahan, tänään vielä viimeistä päivää Vipanoiden tarjous ja illalla pärähtää arvonta! Kivaa päivää kaikki!

Minttu

Verkkokirjakauppa Docendosta oltiin yhteydessä ja kysyttiin tahtoisinko arvostella juuri ilmestyneen Vauvasi kuvassa nimisen kuvausoppaan. No toki. Olinhan juuri saanut uuden kameran ja aikaisemmin päivitellyt kuinka mahdotonta noita lapsia on kuvata.

Kuvausoppaan vanhemmille on kirjoittanut kirjailija ja itseoppinut ammattivalokuvaaja Me Ra Koh. Kirjassa on paljon vinkkejä ja teknistä tietoa parempien ja persoonallisen kuvien saamiseksi niin pokkarilla kuin järkkärilläkin. Kirjassa on 40 ”valokuvareseptiä”, jossa jokaisessa kerrotaan millä kameran asetuksilla kuva on otettu ja mitä ennakkovalmisteluja sen eteen on tehty. Oppaassa neuvotaan alusta alkaen sommitteluun, valoon… kaikkeen.

Kirja on suunnattu vanhemmille joilla ei vielä ole paljoakaan kokemusta valokuvaamisesta, mutta myös kokenut kuvaaja saa monipuolisista ja kekseliäistä vinkeistä uutta näkökulmaa lasten kuvaamiseen.

Suosittelen tätä kirjaa kaikille lasten valokuvauksesta kiinnostuneille ja sitä harrastaville sekä järjestelmäkameran ostamista suunniteleville. Tämä kirja on myös tosi kiva lahja lapsiperheen vanhemmille, ensimmäistä lastaan odottavalle tai vaikka isovanhemmille.

130 sivuisen kirjan voi tilata Docendo-nettikaupasta, 24eur.
Huomenna pystyyn myös arvonta jossa onnekas saa tämän kirjan omakseen!

Ja tervetuloa uusille lukijoille!! Jee! 


Minttu

Huomenna aijon olla ihan pelle-mutsi. Ja tällä kertaa siis aivan tahallisesti.
Luin Kahden suora – blogista ihanan kirjoituksen jossa pohdittiin huumorintajuisten lasten kasvattamista. Olen samaa mieltä, maailman tulisi olla täynnä huumorintajuisia ihmisiä ja vanhempien pitäisi pellellä enemmän lastensa kanssa.

Ja kyllähän minä pellelenkin, joka päivä. Mutta naputan myös aika paljon. Ja usein ihan turhasta. Syö nyt reippaasti, pistäs vauhtia, äkkiä nyt, älä hypi, tule jo, ota iisisti. Liian usein ja usein aivan turhaan.

Huomenna aijon ihan ajatuksen kanssa lähteä mukaan lasten höpsötyksiin. Aidosti ja tunteella. Unhohdan olemattoman kiireen ja hoputuksen ruokapöydässä. Keksin itsekkin hassuja juttuja.

Huumorintajua 2,5 vuotiaalta löytyy jo rutkasti ja vauva olikin jo valmiiksi ihan hassu syntyessään. Jotain siis ollaan tähän saakka tehty ainakin vähän oikein.  Kuitenkin koko talvi on ollut yhtä sairastelua, uutta vauvaa ja yöheräämisiä. Ei ihme että äitiä välillä vähän kiukuttaa enemmän kuin naurattaa rullaiseen vessapaperia kietoutunut lapsi.
(Tai nyt mua kyllä alkoi se jo naurattaamaankin)

Huominen päätös hupsutella ja relata oikein olan takaa toivottavasti kantaa koko kevään ja kesän läpi loppuvuoteen saakka ja siitä taas eteenpäin. Olettehan kaikki mukana myös?

Kuvat vuoden takaisia kännykkäkuvia. Sängyllä saa edelleen pomppia.  

Minttu

Äitini löysi muuttonsa yhteydessä vanhoja vauvakorujani. Hopeiset rannerenkaat on tuotu aikoinaan Balilta. Ne on tarkoitettu laitettavaksi vauvan käteen heti syntymän jälkeen. Koristeelliset korut kasvavat ranteen mukana ja niitä ei ilmeisesti ole tarkoitus aikuisenakaan riisua pois.

Noita suloisia, pulleroisia vauvakäsiä voisi kuvata vaikka kuinka! Elvis ei koruista pahemmin välittänyt mutta Kaapo leikkii niillä parhaillaan. Ovat kuulemma ihania. Pitäisi vielä putsata korut. Miten sitä hopeaa kiilotettiinkaan kotikonstein? Hammastahnalla? Sen jälkeen laitan ne jonnekkin talteen. Ovat mielestäni vähän liian tyttömäisiä meidän pojille käytettäviksi. Omaan käteenkään niitä en saa enään ängettyä.


Minttu

Yhdeksän avaamatonta lasten kirjakerhon pakettia, öö … no aika monen kuukauden takaa. En vain ole saanut aikaiseksi.
Korissa iäisyyksiä odottaneita käsityoprojekteja. Päällimäisenä kaulahuivi jota olen neulonut vuodesta 2003 saakka.
Siinä välissä oranssi värikin on tullut ja mennyt muutaman kerran muodista.

Tarkoituksena olisi maalata tuo kori korkeakiiltoisella keltaisella tai vaaleanharmaalla. Saas nähdä milloin saan aikaiseksi.
Kumpi väri olisi parempi?

Minttu