Nyt on kuulkaas minunkin fillarikausi vihdoin avattu! Olimme eilen  Elsan kanssa tilausuudessa johon oli mahdollista viedä samalla pyörä huollettavaksi. Pakkohan tällaisen ruotseisen rotiskon omistajan oli tilausuus käytettävä hyödyksi. Classic Bike teki pyöriimme keväisen pikahuollon, jonka jälkeen oli heti vähän varmempi olo polkea.

Tykkään kyllä pyöräilystä, mutta jostain syystä olen vanhinmiten muuttunut sen suhteen aika araksi. Pyöräilen kyllä, mutta aika maltillista vauhtia enkä todellakaan autotiellä, en edes pakon edessä. Tästä syystä en ole myöskään hommannut lastenistuinta tarakalle. Muistan edelleen todella selvästi kun alle kouluikäisenä näin erään naisen kaatuvan lapsi kyydissä. Lapselle ei käynty mitään, mutta sen tuntemattoman naisen huoli ja järkytys on jäänyt mieleeni. Varmuutta omaan ajoon voisi tuoda myös se, jos vihdoin hommaisin itselleni pyöräilykypärän…

Lasten kanssa pyöräily kuitenkin houkuttaa kovasti. Jo reilu vuosi sitten kirjoittelin lasten kanssa käytettävistä erilaisista pyöristä ja tarvikkeista. Täälläpäin näkee monilapsisissa perheissä käytettävän useinmiten peräkärryä, mutta myös laatikkopyörät tuntuvan yleistyvän pikkuhiljaa. Ja juurikin tuollaisesta kauniista laatikkofillarista minäkin olen alkanut nyt todenteolla haaveilemaan.

Kaunis kesäpäivä, lapset istuvat laatikossa maisemia ihaillen, minä poljen rantaa pitkin torille ostamaan tuoreita vhanneksia, leipää ja kukkia. Poljen hymysuin, hiukset kyvyesti hulmuten kesätuulessa, kyydissä rakkaat lapset ja ihanat terveelliset toriostoksemme. Poikkeamme jäätelölle ja kirpparille, kaikki ostokset mahtuvat helposti latikkoon mukaan. Ah miten ihanan idyllistä! (Ja juuri noinhan se varmasti aina menisikin)

Laatikkopyörä ei ole kuitenkaan mikään ihan pieni investointi, mutta autottomana ja useamman lapsen kanssa se voisi helpottaa arkea ja liikkumista todella paljon. Ja samalla tulisi urheiltua. Mutta siihen saakka jatkan tällä rakkaalla rötsikölläni ajelua, hyvin rullaa silläkin vaikka vähän nitiseekin.

Täällä aletaan olla jo ihan lomatunnelmissa, meidän kesän alkuun on nimittäin enään muutama päivä! Jotta tekin pääsisitte vähän kesäfiilikseen, ajattelimme Crocsin kanssa arpoa teille kesäkengät!

Vapaavalintaiset naisten, lasten tai miesten kengät saa valita Crocsin kevätuutuukisista. Osallistu siis kommentoimalla suosikkisi Retro, Boat tai Huarache mallistoista ja uudet kengät voivat olla sinun!

Jos vain posti ennättää tuoda, meidän mukaan matkalle lähtee parit Retro-malliston kengät. Arvonta alkaa heti ja osallistumisaika on torstaihin 25.4 saakka! Onnea!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! – ONNEA Lillinen sanoi: Sininen Boat

Ostin hiljattain kaverilta cameleoneihin uuden sinisen kuomun. On hassua miten mieli muuttuu, vielä muutama vuosi sitten en tykännyt sinisestä väristä yhtään. Mielestäni juuri tämä samainen sininen väri oli silloin bugaboon rumin. Nyt sähkönsininen alkaa valtaamaan yhä enemmän tilaa myös omassa vaatekaapissani.

Entisen oranssin ja vihreän fleecekuomun jälkeen tämä sininen tuntuu todella raikkaalta, donkeyssäkin meillä on mustat kangasosat. Bugiksissa tykkään myös siitä, että rattaiden ilmettä voi vaihdella helposti erivärisillä kuomuilla, lämpöpusseilla ja istuinosilla. Uutena nämä vaihdettavat kangasosat maksavat maltaita, mutta aika hyvin niitä löytyy nettikirppareilta tai kavereilta kyselemällä. Kaava näissä kuomuissa on hyvin yksinkertainen, joten vähänkin näppäräsorminen ompelisi mieluisesta kankasta ihan uniikit kuomut.

Päätin muuten että otan sittenkin reissuun mukaan vain nämä yhden lapsen rattaat seisomalaudalla, lisäksi matkassa kulkee taapero Tula -kantoreppu. Toivottakaa onnea!!!

Vauhtia, naurua ja betoinilattiaa vasten läiskyviä paljaita pikkujalkoja ei puuttunut, kun olimme viime lauantaina Elviksen kanssa katsomassa Guguun kuvauksia Suvilahden Kattilahallissa. Oli tosi kiva että meitä pyydettiin mukaan, aamupäivä meni nopeasti kaikkien touhuja seuraten. Söpöjen pikkumallien lisäksi oli ihana nähdä vihdoin gugguun vaatteet livenä! Hyviltä näyttivät ja tuntuivat. Trikoot olivat mukavan jämäköitä ja pehmoisia, aavistelen että nämä tullaan viemään nopeasti käsistä!

Päivä oli hyvin suunniteltu ja kun aikuisia käsipareja oli kuvauksissa paikalla tarpeeksi monta tuntui homma toivovan hyvin. Lapsikuvaus on todella haasteellista, pitää sitten ottaa kuva kerralla yhdestä, kolmesta tai kymmenestä lapsesta. Kaikki tuntuivat kuitenkin viihtyvän hyvin, lapsilla oli tilaa juosta ja leikkiä kuvausten välissä, ja lopussa palkinnoksi oli vielä ihanat synttärijuhlat upeine kakkuineen.

Gugguun ensimmäinen syysmallisto tulee myyntiin ensimmäisen kerran Helsingin Lapsimessuille muutaman viikon päästä. Sen jälkeen vaatteita voi tilata gugguun netikaupasta. Myöhemmin uudet mallistot myydään jälleenmyyjien kautta.

Tässä mallistossa pääväreinä ovat keltainen, harmaa, musta, valkoinen sekä supertredinkäs vihreä. Mallistosta löytyy legginssejä, mekkoja, toppeja, pitkähihaisia, huppareita, pipoja ja muutamat erilaiset haarem-malliset housut. Vaatteet tuntuvat laadukkailta ja hyviltä, ovat kauniita, yksinkertaisia ja tyylikkäitä. Lasten on selvästi mukava olla ja liikkua näissä vaatteissa.

Lisää gugguun vaatteista voit lukea edellisestä postauksestani sekä gugguun nettisivuilta. Suosittelen myös osallistumaan gugguun huikeaan piponsuunnittelukisaan!

Toivottavasti teistäkin oli hauska kurkata hieman kulissien taakse ja nähdä miltä muotikuvaukset näyttävät kameran toiselta puolelta. Meillä oli ainakin tosi hauskaa, joten kiitos vielä siitä! Gugguu tulee varmasti jatkossakin näkymään täällä blogissa, sen verran hyvän vaikutuksen se on kaikessa kokonaisuudessaan, vaatteiden ja niiden takana olevien ihmisten puolesta, tehnyt.

Kohta se alkaa, muutto. Muutto jota on odotettu ja toisaalta taas ei. Tuntuu todella raskaalta lähteä rakkaasta kodista johon molemmat lapset ovat syntyneet. Samalla lähdemme myös yhteisöstä jossa lähes jokainen on enemmän tai vähemmän tuttu, jopa ystävä. Täällä on ollut turvallista asua. Naapureilta on saanut aina tarvittaessa apua, lapset on uskallettu jäättää rattaissa rappuun nukkumaan, ei ole tarvinnut miettiä kähveltääkö joku pyykit kuivaushuoneesta tai murtautuuko joku kellarikomeroon. Tuntuu vähän pelottavalta muuttaa taloon josta ei tunne ketään. Yksi ensimmäisiä ajatuksiani oli että ulko-oveen täytyy asentaa turvaketju.

Hyvin tunteikasta muutosta kuitenkin tekee se, että uusi kotimme on vain kolmelle. Perheemme ei ole enään entisensä ja tänään se viimein realisoituu. Kirjoitan tästä ehkä myöhemmin lisää. Onneksi me olemme edelleen aika tiivis ja hyvä porukka vaikka tiemme nyt erkanevatkin. Nyt vähän kahvia ja sitten kantopuuhiin.