Nyt on kuulkaas minunkin fillarikausi vihdoin avattu! Olimme eilen  Elsan kanssa tilausuudessa johon oli mahdollista viedä samalla pyörä huollettavaksi. Pakkohan tällaisen ruotseisen rotiskon omistajan oli tilausuus käytettävä hyödyksi. Classic Bike teki pyöriimme keväisen pikahuollon, jonka jälkeen oli heti vähän varmempi olo polkea.

Tykkään kyllä pyöräilystä, mutta jostain syystä olen vanhinmiten muuttunut sen suhteen aika araksi. Pyöräilen kyllä, mutta aika maltillista vauhtia enkä todellakaan autotiellä, en edes pakon edessä. Tästä syystä en ole myöskään hommannut lastenistuinta tarakalle. Muistan edelleen todella selvästi kun alle kouluikäisenä näin erään naisen kaatuvan lapsi kyydissä. Lapselle ei käynty mitään, mutta sen tuntemattoman naisen huoli ja järkytys on jäänyt mieleeni. Varmuutta omaan ajoon voisi tuoda myös se, jos vihdoin hommaisin itselleni pyöräilykypärän…

Lasten kanssa pyöräily kuitenkin houkuttaa kovasti. Jo reilu vuosi sitten kirjoittelin lasten kanssa käytettävistä erilaisista pyöristä ja tarvikkeista. Täälläpäin näkee monilapsisissa perheissä käytettävän useinmiten peräkärryä, mutta myös laatikkopyörät tuntuvan yleistyvän pikkuhiljaa. Ja juurikin tuollaisesta kauniista laatikkofillarista minäkin olen alkanut nyt todenteolla haaveilemaan.

Kaunis kesäpäivä, lapset istuvat laatikossa maisemia ihaillen, minä poljen rantaa pitkin torille ostamaan tuoreita vhanneksia, leipää ja kukkia. Poljen hymysuin, hiukset kyvyesti hulmuten kesätuulessa, kyydissä rakkaat lapset ja ihanat terveelliset toriostoksemme. Poikkeamme jäätelölle ja kirpparille, kaikki ostokset mahtuvat helposti latikkoon mukaan. Ah miten ihanan idyllistä! (Ja juuri noinhan se varmasti aina menisikin)

Laatikkopyörä ei ole kuitenkaan mikään ihan pieni investointi, mutta autottomana ja useamman lapsen kanssa se voisi helpottaa arkea ja liikkumista todella paljon. Ja samalla tulisi urheiltua. Mutta siihen saakka jatkan tällä rakkaalla rötsikölläni ajelua, hyvin rullaa silläkin vaikka vähän nitiseekin.