Lapset aloittavat huomenna päiväkodin. Iik, apua, paniikki!

No ei, oikeasti tosi kiva juttu, vaikka kyllä tavallaan vähän jännittääkin. Eniten jännittää se että miten ihmeessä pääsen sängystä niin aikaisin ylös, miten ihmeessä ehdimme aamuisin päiväkotiin ajoissa ja myös se että löydetäänkö koko päiväkotia – en ihan tarkalleen tiedä missä se edes on!

Tämä viikko menee vielä harjoitellessa, huomenna käydään vain vähän katselemassa paikkoja ja ulkoilemassa, loppuviikosta olisi tarkoitus olla sitten päikkäriajan yli. Tai vähän pihalla olen siitäkin että onko minun oltava kokoajan paikalla harjoittelun aikana, vai mitä häh.

Tuttuun tyyliini vaatteet on nimikoikoimatta, enkä muutenkaan ole valmistunut päiväkodin aloitukseen. On pojilla sentään Joulupukin tuomat, mitä hienoimmat päikkyreput.

Kertookahan mitä niihin reppuihin nyt pakataan? Vaihtovaatteet ja tossut ainakin. Mitäs muuta?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ystäväni Elsa keksi viime vuonna kuvata kerran viikossa yhteiskuvan lapsensa kanssa, koko vuoden ajan. Tuskin olin ainut joka tykkäsi kuvasarjasta paljon ja moni päättikin tänä vuonna tehdä saman perässä, miten hauskaa!

Itse päätin toteuttaa kuvahaasteen vähän erilailla. Olen jo aiemmin kirjoitellut motivaation puutteesta liikuntaa kohtaan. Haluan kyllä tehdä kaikenlaista ja saada sen hyvän fiiliksen jota liikkumisesta saa, mutta se aloittaminen ja lähteminen tuntuu usein aika vaikealta. Mietin että sporttikuvasarja voisi auttaa tässä? Yksi kuva kerran viikossa, eli minä sporttaamassa ainakin kerran viikossa vuoden ajan. Miltä kuulostaa?

Alkuvuodelle onkin luvassa sporttista menoa. Dancehall-tanssituntia, jouksukoulua ja skeittaamista. Ja skeittaauksella lähti siis tämä vuosi ja kuvasarja käyntiin. Ihan aloittelijoita tässä ollaan yli kymmenen vuoden totaalisen skeittitauon jälkeen, mutta kyllä parin tunnin laudalla potkimisen jälkeen tuli ihan kunnolla hiki. Ja nyt joka paikkaa särkee, ihana tunne.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tästä on noin vuosi kun koin lähes totaalisen kyllästymisen, jopa ärsyyntymisen lastenvaatteita kohtaan. Kun jo aiemmin blogeissa hehkutetut Mini Rodinit tulivat lähileikkipuistossa vastaan JOKAIKISELLÄ lapsella, alkoi ahdistamaan. Netissä meno yltyi ihan hulluksi. Tiettyä kuosia metsästettiin yötä myöten ja tilattiin lopulta järkyttävillä postimaksuilla jostain Koreasta – tätä tein itsekkin. Ihmiset päivystivät tietokoneella ja mallistot myytiin minuuteissa loppuun niiden ilmestymisen jälkeen. Aikuiset ihmiset tappelivat netikirppiksillä kulahtaneista lastenvaatteista ja maksoivat niistä yleinsä ihan hirveästi liikaa. Ja lopulta juuri tuo joukkohysteria ja vaatteista meuhkaaminen sai minut perääntymään, enemmin kuin se että kaikilla lapsilla oli ne samat pandat, papukaijat tai tietynväriset raidat päällään.

Tietysti kasvaville lapsille täytyy vaatteita hankkia, mutta en enään tuntenut tarvetta metsästää niitä ympäri nettiä ja maailmaa. Nettikirppiksiäkin välttelin, sillä kuten sanoin, meno niissä oli tosi hurjaa. Ostin lähinnä mitä eteen sattui, toki niiden tuli miellyttää silmää, ja halusin vähän poiketa massasta. Enään en myöskään vaan mitenkään raaskinut maksaa vaikkapa 70 euroa lasten farkuista jotka 1) kaadutaan heti polvista puhki ja 2) jäävät pian pieniksi. Huomasin myös että kaapin ei tarvitse pursuta vaatteista, muutamalla perusjutulla pärjää hyvin kun lapset eivät enän sotke vaatteeitaan joka ruokailulla. Ja tämä kuulostaa ihan hullulta, mutta on totta, tuntui että sain päiviini lisää aikaa ja sisältöä kun en enään miettinyt että mistä nyt löydän ne ja ne legginssit halvimmalla – kääk, oliko jossain jopa jotain alekoodeja.

En väitä etteikö kauniit vaatteet meiellytä, edelleen halusin pukea lapseni kivasti – mutta vähemmällä vaivalla. Enkä samoihin vaatteisiin kun kaikki muut. Vaatteiden piti olla myös edullisia ja laadukkaita, mieluiten suomalaisia. Vitsailinkin että puen lapseni jatkossa vain Lindexin vaatteisiin, ainakain erottuvat joukosta! Tämän vuoden yhdeksi lempparimerkiksi onkin noussut Makia. Makiaa on lapsilla ollut ennenkin muutaman paidan verran, mutta lopulta se vain jotenkin kolahti viime kesänä. Tilasin kesäalesta meille kaikille kasat t-paitoja, huppareita ja pipoja ja ne ovatkin olleet sen jälkeen kovassa käytössä.

Elviksen kasvaessa hurjaa vauhtia on taas aika haalia uusia vaatteita ja päädyinkin tilamaan samanlaiset setit isomassa koossa. Vaikka ei Makiakaan enään ole merkki jota ei tulisi, ainakaan täällä päin, muillakin lapsilla vastaan. Taidan olla vaan vihdoin päässyt lastenvaateangstini yli ja luotan jatkossa tunnistavani oman lapseni, vaikka leikkipuistossa muillakin olisi samanlaiset hupparit ja pipot.

Muita omaa silmää miellyttäviä suomalaisia lastenvaatemerkkejä ovat Aarrekid, Vimma, Gugguu ja Papu. Olisiko teillä vinkata meille myös jotain muita, yksinkertaisia ja laadukkaita, suomalaisia merkkejä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tammikuussa leikittiin lumessa, käytiin ekaa kertaa kylässä Hunajassa ja eleltiin ihan tavallista arkea. Oli hirveästi pakkasta.

Helmikuussa tunta tuli vain lisää, myös aurinko paistoi paljon. Opeteltiin siesomalaudan käyttöä, tavattiin kavereita ja käyntiin alennusmyynneillä.

Maaliskuussa virvottiin ja varvottiin, käytiin Tukholmassa ja etsittiin uutta kotia.

Huhtikuussa avattiin välikausi -sekä pyöräilykausi. Löydettiin koti, muutettiin ja lähdettiin Espanjaan taskussa pelkät menoliput.

Toukokuussa lomailimme edelleen Espanjassa, jossa lopulta olimme kuukauden. Kotiin palattuamme aloittelimme elämää uudessa kodissa ja odotimme kovasti kesähelteitä.

Kesäkuussa tehtiin kaikkia mahdollisia kesäjuttuja. Uitiin, puistoruokailtiin, mökkeiltiin, tavattiin kavereita, valvoittiin koko yö ja kaikkea muuta hauskaa.

Heinäkuussa keisämeininki jatkui. Syötiin ihan hirveästi jäätelöä, skeitattiin, puistoiltiin ja käytiin Turussa.

Elokuu meni nopeasti. Päivät täyttyivät edelleen kesätekemisistä kaupungissa. Olin Essin kanssa Iltasanomien kannessa ja lähdin yksin viikoksi aurinko(hermo)lomalle Espanjaan.

Syyskuussa jatkui kerho, Kaapo täytti 4-vuotta ja vietimme Bella-porukkamme kanssa yhden vuoden ikimuistoisimmista päivistä.

Lokakuussa tapahtui paljon. Se oli yksi kiireisimmistä ja pisimmiltä tuntunut kuukausi aikoihin. Elvis täytti 2-vuotta, vietimme synttäreitä, maalaisin keittiön seinän, kotimme kuvattiin sisustuslehteen, pojat olivat Gugguun malleina, myin haikein mielin Bugaboo donkeyt ja olin pari päivää kauheassa kuumeessa. Syötiin paljon eineksiä.

Marraskuussassa kiireet helpottivat ja söin enemmän avocadoa kun varmaan koko elämäni aikana aiemmin.

Joulukuukin otettiin ihan iisisti. Käytiin kerhojen joulujuhlissa, puhuttiin tontuista, saatiin vähän lunta ja söin ihan hullun paljon granaattiomenoita. Vuodenvaihteeseen liityi paljon uutta ja ihmeellistä, iloa ja haikeutta.

Summasummarum, vuosi 2013 oli suuren muutoksen aikaa. Se piti sisällään lukemattomia ihania ystävien kanssa vietettyjä hetkiä, viinilasin äärellä analysoituja ihmisiä ja ihmissuhteita sekä paljon camo-kuosia.

Ja hei! Tämä oli jo kolmas blogin vuosikatsaus, mikä merkitsee sitä että blogi viettää pian 3-v synttäreitään!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vuoden vikana aamuna heräsin yksin kotoa. Kello soi yhdeksältä, mutta torkutin puoli yhteentoista saakka. Join kahvia, kirjoittelin pari sähköpostia, viestittelin kavereiden kanssa ja siivoilin. Niin ja fiilistelin uutta mattoa. Samalla tuli kuvailtua vähän kotia. Hyvin rauhallinen vuoden vika aamu.

Vuoden vikana iltana tulin kavereiden luota poikien kanssa kotiin. Maha täynnä sushia ja skumppaa. Kaapo on jo niin iso että jaksaa valvoa puoleen yöhön. Käperrytään sohvalle katsomaan ikkunasta raketteja ihan juuri. Hyvin rauhallinen vika ilta, kuten viimeiset vuodet aina ennenkin.

Hauskaa vuodenvaihdetta ja mahtavaa vuotta 2014, rakkautta ja onnea kaikille!
Palataan huomenna jo perinteeksi muodostuneeseen edellisvuoden muistelo-postaukseen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.