Minulta on tovottu postausta siitä että miten pojat asuvat huoneessaan, miten huoneen jakaminen sujuu ja missä lelut säilytetään. Aiemmin poikien huone on ainakin vilahdellut vähän enemmmän täällä ja täällä.

Yhteiseen huoneeseen pojat muuttivat jo vanhassa asunnossamme, Elvis siirtyi muistaakseni sinne noin vuoden ikäisenä – eli reilu vuosi sitten. Siirtyminen ylipäätään vanhempian makkarista meni muistaakseni hyvin ja Kaapokin suhtautui kaiken jakavaan pikkuveljeen hienosti.

Niin kauan kun asumme Helsingin kantakaupunissa on edes turha haaveilla siitä että pojilla olisi omat huoneet. Ei näillä neliöhinnoilla tulisi moinen edes mieleen. Ja koska pojilla on suht pieni ikäero, tasan kaksi vuotta, luulen että heille sopii vielä pitkään jakaa huone keskenään.

Kerrossänky hankittiin jo edelliseen kotiin, jossa lastenhuone oli vielä nykyistä pienempi. Uuteen huoneeseen mahtuisi kaksi erillistä sänkyäkin, mutta nyt jää sitten enemmän tilaa leikeille ja muulle. Leluja karsittiin muuton yhteydessä tosi paljon, mutta jostain kummasta niitä on vain kertynyt tosi paljon taas lisää. Suurin osa leluista on kuusilaatikkoisessa Ikean lipastossa, johon ne saa kivasti järjesteltyä ja pois näkyvistä. Kirjat ja kivoimmat lelut saavat taas olla esillä ikkunalaudalla.

Poikien huoneesta löytyy kahdelta seinältä meidän kodin ainoat vaatekaapit, joten tyhjää seinää on vain tuon yhden verran, jota vasten sänky ja pieni pöytä on. Pöytä ja tuolit ovat vanhoja päiväkotikalusteita ja ostettu Pakilan työkeskuksesta huimaan 14 euron yhteishintaan.

Vaikka pojilla on viihtyisä ja avara huone, viihtyvät he aika paljon kuitenkin olohuoneessa. Yleinsä siellä missä minä olen. Mutta välillä on ihanaa kun pojat uppotuvat pitkäksi ajaksi leikkeihinsä omaan huoneeseen, missä se sotkukin sitten vain pysyy.

MItes teillä muilla on lastenhuoneasiat?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Jaksoiko kone raksuttaa kaikki kuvat auki? Kuten jo aiemmin kerroin, olimme Riikan perheen kanssa Ruotsin risteilyllä viime viikolla. Riikka kertoi varanneensa extempore reissun muutaman päivän päähän, ja kun itseltänikin löytyi samalle lähdölle kelpaava lahjakortti niin kutsuin meidänkin porukan mukaan.

Lapset rakastavat laivalla matkustamista, ja se todella onkin paljon mielyttävämpää kun vaikka lentäminen (ainakin näiden kahden kanssa). Risteilyllä Tukholmassa ei aikaa hirvittävästi ole, mutta se ei olekkaan se laivamatkustuksen pointti. Vaan nimenomaan se kaiken hauskan tekeminen, eli esimerkiski pallomeressä uinti ja buffetissa syöminen.

Laivalla meillä oli poikien kanssa ihan tavallinen A-luokan ikkunallinen hytti. Pojille pyysin laidat sänkyihin, ja kuten kotonakin, Kaapo nukkui yläsängyssä ja Elvis alhaalla. Nukuin pitkästä aikaa yöt niin ettei kumpikaan tullut viereeni (naamalle) kesken yötä nukkumaan. Keinutus ja kaikki uusi ja hauska tekeminen pitivät huolen että pojat nukkuivat molemmat yöt kuin tukit.

Viking Line tarjosi meille menomatkalla ruokailun laivan seisovassa pöydässä. Tykkään todella paljon kalasta, salaateista ja loputtomasta määrästä jälkkäriä, joten laivan buffet on todella mieleeni. Lapsetkin ovat tottuneet syömään erilaisia ruokia, mutta löytyi sieltä myös se tuttu ja turvallinen lastenpöytä ranskalaisineen ja nakkeineen. Aamulla tankattiin taas buffassa ennen kuusituntista tehokierrosta Tukholmassa, samalla nousevaa aurinkoa ja kaunista saaristoa ihaillen.

Syömisen lisäksi viihdyttiin toki paljon leikkihuoneessa, mutta myös discossa ja vähän tax freessäkin. Itse muistan käyneeni pienenä laivalla aika paljonkin, sekä vanhempien että mummini kanssa. Se oli silloin kivaa ja vähän jännittävää, ja niin näytti samat fiilikset olevan nyt omilla lapsillakin. Joten kyllä varmasti jatkossakin käydään lasten kanssa, ja lasten ehdoilla, ristelemässä ainakin kerran vuodessa jos ei useamminkin. Pidin ennen risteilyllä käymistä ihan junttina, mutta mitä vielä! Sehän on ihan loistava irtiotto lasten kanssa.

Käyttekö te usein risteilyillä ja mitä teillä niihin kuuluu? Millaisia hyttejä teillä on ollut? Ensi kerralla ajattelin kokeilla sellaista perhehyttiä. Tai tietty joku parvekkeellinen sviittikin olisi kiva..

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Huhtikuussa tulee vuosi siitä kun muutimme uuteen kotiimme kolmisin lasten kanssa. Uuden kodin löytäminen ei ollut mikään ihan helppo juttu. Vaikka edellinen kotimme oli omistusasunto nyt muutimme vuokralle. Kriteereinä oli löytää asunto joka sijaitsisi tietyllä alueella, eli Alppilassa tai Kalliossa, olisi tarpeeksi suuri, ei liian kallis (vaikka kaikki ne ovat), siisti, valoisa eikä siinä saisi olla muovimattoa. Mutta jos sopiva asunto löytyi sen halusi vähintään 50 muutakin ihmistä. Etsin asuntoa melkein kaksi kuukautta. Kävin katsomassa vaikka minkälaisia kämppiä. Osa kivoja, osa outoja ja osa ihan pommeja. Kaikenlaisia takaiskujakin tuli. Erääseen kivaan asuntoon ei haluttu ottaa lapsia asumaan, toisesta paikasta välittäjä ilmoitti että turha edes tulla katsomaan kun ei täällä ole hissiä. Jahas.

Lopulta sitten kuulin nykyisestä asunnostamme kaverin kaverin kautta. Asunnossa asui ennen suunnittelija Poola Kataryna, joten voitte uskoa että ihastuin siihen heti. Ei se täydellinen toki ollut, olisin halunnut vähän avarampaa tilaa, mutta tässä ovat kaikki huoneet omiaan. Keittiö on uusittu joskus 90-luvulla ja kyppärin kukkakaakelit vain maalattu kaakelimaalilla putkiremppaa odotellessa. Mutta paljon tässä on myös hyvää. Läpitalon valoisa asunto viidennessä kerroksessa. Sisäpihan ihanat näkymät yli kattojen, parveke, parkettilattia, kiva piha ja juuri tarpeeksi tilaa. Meidän koti.

Kun asunto ja muutto varmistui sain kuulla ikäviä uutisia. Vesivahinko! Eteisen seinässä kulki vanha putki joka oli vuotanut. Korjaamiseen ja kuivaamiseen meni melkein kuukausi. Kun pääsimme vihdoin muuttamaan ehdimme vain kantaa tavarat sisään ja siitä parin päivän päästä lähdimme lasten kanssa kuukaudeksi Espanjaan. Toukokuun lopulla palasimme uuteen kotiimme ihmettelemään. Pikkuhiljaa tavarat löysivät paikkansa ja aloimme sopeutumaan uuteen kotiin ja elämään.

Nyt useamman kuukauden asumisen ja kotiutumisen jälkeen voi todeta että oma koti kullan kallis. Tästä on pikkuhiljaa tullut meidän näköinen, olen tutustunut muutamaan naapuriin ja vaikka tässä asuminen onkin väliaikaista, ei minulla ole vielä kiire pois. Kolmen ihmisen elämä ja tavarat 50 neliön kaksiossa tosin aiheuttavat usein niin pientä kun vähän suurempaakin kaaosta. Mutta kai lapsiperheessä kaaos on taattu, olisi niitä neliöitä sitten vaikka kuinka paljon tahansa.

Luin eilen Weekday Carnival blogista suomeenkin rantautuneesta Style Room palvelusta. Sinne voi siis ladata kansioihin kotikuvia. Meidänkin koti löytyy sieltä jos tahdotte käydä kurkkimassa vähän enemmän. Salasanat beta-versioon löytyy tuolta WDC-blogista.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pikaset lumileikit pihalla ennen kun pojat lähtivät isän luokse. Kaapo hyppi onnessaan lumikasassa huutaen jee, ihanaa, olen niin onnellinen. Elvis puolestaan rupesi rallattamaan joululaujuja. Vaikka itse en kova talvi-ihminen ole niin kyllähän tuo lasten riemu kuitenkin tarttuu ja on se puhdas lumi aika ihanaa. Iloa toi päivään myös se että tuo viime vuotinen Mini Rodinin salama/tähti haalari mahtui vielä Kaapon päälle.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kuvapläjäys Tukholmasta jossa vietimme maanantain Riikan perheen kanssa. Olen käynyt Tukholmassa monesti, mutta vain kerran, seiskaluokalla, olen viettänyt aikaa siellä pidempää kuin pikaisen päiväretken verran. Joten ehkä sen Losin reissun sijasta otan tavoitteeksi viettää tänä vuonna muutaman yön kauniissa Tukholmassa.

Reissustamme enemmän kertomisen sijasta painun nyt nukkumaan sadan vuoden univelkojani, ennen kun niitä tulee taas lisää. Mutta olisitteko kiinnostuneita kuulemaan seuraavassa postauksessa vaikkapa lempppari shoppailupaikkojani Tukholmasta?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.