Huhtikuussa tulee vuosi siitä kun muutimme uuteen kotiimme kolmisin lasten kanssa. Uuden kodin löytäminen ei ollut mikään ihan helppo juttu. Vaikka edellinen kotimme oli omistusasunto nyt muutimme vuokralle. Kriteereinä oli löytää asunto joka sijaitsisi tietyllä alueella, eli Alppilassa tai Kalliossa, olisi tarpeeksi suuri, ei liian kallis (vaikka kaikki ne ovat), siisti, valoisa eikä siinä saisi olla muovimattoa. Mutta jos sopiva asunto löytyi sen halusi vähintään 50 muutakin ihmistä. Etsin asuntoa melkein kaksi kuukautta. Kävin katsomassa vaikka minkälaisia kämppiä. Osa kivoja, osa outoja ja osa ihan pommeja. Kaikenlaisia takaiskujakin tuli. Erääseen kivaan asuntoon ei haluttu ottaa lapsia asumaan, toisesta paikasta välittäjä ilmoitti että turha edes tulla katsomaan kun ei täällä ole hissiä. Jahas.

Lopulta sitten kuulin nykyisestä asunnostamme kaverin kaverin kautta. Asunnossa asui ennen suunnittelija Poola Kataryna, joten voitte uskoa että ihastuin siihen heti. Ei se täydellinen toki ollut, olisin halunnut vähän avarampaa tilaa, mutta tässä ovat kaikki huoneet omiaan. Keittiö on uusittu joskus 90-luvulla ja kyppärin kukkakaakelit vain maalattu kaakelimaalilla putkiremppaa odotellessa. Mutta paljon tässä on myös hyvää. Läpitalon valoisa asunto viidennessä kerroksessa. Sisäpihan ihanat näkymät yli kattojen, parveke, parkettilattia, kiva piha ja juuri tarpeeksi tilaa. Meidän koti.

Kun asunto ja muutto varmistui sain kuulla ikäviä uutisia. Vesivahinko! Eteisen seinässä kulki vanha putki joka oli vuotanut. Korjaamiseen ja kuivaamiseen meni melkein kuukausi. Kun pääsimme vihdoin muuttamaan ehdimme vain kantaa tavarat sisään ja siitä parin päivän päästä lähdimme lasten kanssa kuukaudeksi Espanjaan. Toukokuun lopulla palasimme uuteen kotiimme ihmettelemään. Pikkuhiljaa tavarat löysivät paikkansa ja aloimme sopeutumaan uuteen kotiin ja elämään.

Nyt useamman kuukauden asumisen ja kotiutumisen jälkeen voi todeta että oma koti kullan kallis. Tästä on pikkuhiljaa tullut meidän näköinen, olen tutustunut muutamaan naapuriin ja vaikka tässä asuminen onkin väliaikaista, ei minulla ole vielä kiire pois. Kolmen ihmisen elämä ja tavarat 50 neliön kaksiossa tosin aiheuttavat usein niin pientä kun vähän suurempaakin kaaosta. Mutta kai lapsiperheessä kaaos on taattu, olisi niitä neliöitä sitten vaikka kuinka paljon tahansa.

Luin eilen Weekday Carnival blogista suomeenkin rantautuneesta Style Room palvelusta. Sinne voi siis ladata kansioihin kotikuvia. Meidänkin koti löytyy sieltä jos tahdotte käydä kurkkimassa vähän enemmän. Salasanat beta-versioon löytyy tuolta WDC-blogista.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.