Meillä piti olla pojille kaikki vermeet syksyksi. Seuraavat ulkovaate hankinnat piti tehdä vasta talven pakkasia silmällä pitäen. Mutta kuinkas sitten kävikään. Eräs kaunis päivä, kaikista ennakkopäätökistäni huolimatta, tilasin pojille Rodinin Camoa.

Camo-kuosista olen jo tykännyt pidemmän aikaa ja keväästä saakka haaveillut lapsillekkin jotain. Alkukesästä löysinkin Kaapolle hienon Sakan armeijan takeista tehdyn lasten kokoisen kopion. Se oli ihan pakko-ostos jo senkin takia että itseltäni löytyy myös samanlainen.

Vaikka Mini Rodini on ollut lempimerkki jo pitkään, ajattelin etten nyt tilaisi heiltä mitään. Ja se sellaisesta syystä, että mua vähän ärsyttää kun kaikilla on nykyisin sitä. Ei ehkä oikeasti, mutta sitä näkyy nyt erityisesti blogeissa niin paljon, että siltä ainakin tuntuu. Vitsailinkin kaverille että ostan tästälähin meidän poikien kaikki vaatteet Lindexiltä, niin erotutaan ainakin joukosta. Massahysterian lisäksi Rodinien laatu on valitettavasti huonontunut aika rajustikkin viimeisen parin vuoden aikana. Meillä ainakin uusimpien mallistojen paidat ja leggarit lörpsähtää, tulee helposti reikiä ja värit haalistuvat. Tämän syksyn Picoissa on ollut kuulemma huomattavan paljon nepparivikoja. No mutta, camohaalari kuitenkin kolahti lopulta postiluukusta. Kaapon takki tulee myöhemmin.

Tykkään ja en taas niin paljoa tykkää tuosta camosta. Toisaalta on kiva että se on vähän erilainen ja tunnistettavissa Rodinin kuosiksi. Kiva että sen eteen on tehty suunnittelutyötä. Toisaalta taas en ole ihan varma tuosta värimaailmasta, omaan makuuni vihreä olisi saanut olla tummempi. Myös se, että kuosin on tarkoitus kulua ja vaalentua pesuissa vintage-henkiseksi vähän arveluttaa. Miltähän se lopulta tulee sitten näyttämään? Nimittäin tämän yhden leikkipuisto reissun jälkeen on haalarin polvet se selkästi vaaleammat kuin muu haalari. Erikoista on myös että tuo haalari on ihan ohut, välikauteen sopiva. Kun taas takissa on tikki-vuori jolla päärjää hyvin nolla keleilläkin. Vedenpitäpyys tuntuu olevan hyvä, se oli positiivista huomata.

Vaikka suhtaudunkin vähän kriittisesti niin olen silti ihan tyytyväinen että muutin (jossain mielenhäiriössä) mieleni ja nuo tilasin. Onhan noi aika päheet, vai mitä tykkäätte? Jos tämän syksyn menisi nyt tällaisella maanläheisellä linjalla ja talvella taas repäisisi vähän värien kanssa.

Oletteko jo tilanneet Rodinin syksyn uutuuksia? Mitä olette pitäneet laadusta ja mitä tilasitte?

Koska kaupoista ei ole löytynyt sopivan värisiä, kokoisia tai mallisia chinoksia, raaskin tilata Mini Rodinilta nämä santiago slimit. Tämä malli on ollut Rodinin mallistossa varmaankin alusta asti, aina vähän erivärisenä. Ne ovat kuitenkin jääneet tilaamatta hintansa takia, en vain millään ole raaskinut ostaa lapselle yli 60 euron housuja. Nyt kuitenkin alesta löytyi reippaasti kokoja, joten tilasin housut – mutta vain Kaapolle. Hintaa niille jäi postikulujen jälkeen noin 35 euroa.

Chinokset kuuluvat omasta mielestäni erityisesti kevääseen ja syksyyn. Ne ovat loistavat housut ulos, kun ulkohousuja ei vielä tarvitse mutta ilmat ovat liian viileitä pelkissä legginsseissä leikkimiseen. Tykkään pukea lapset värikäästi, siksi harvoin heillä näkee vaikkapa farkkuja. Siistejä chinoksia kuitenkin löytyy monilta merkeiltä usein kivoissa väreissä, joten käytän niitä mielummin.

Itse suosin todella kapeita ja hieman alaspäin kapenevia housuja. Parhaat niistä olen aiemmin löytänyt Popista. Kaapon santiagot ovat vähän isompaa kokoa mitä hän normaalisti käyttää (nämä 116/122), mutta uskalsin tilata ne juuri siksi että tiesin näiden olevan, nimensä veroisestikin, slimmit. Kasvunvaraakin siis löytyy vielä reippaasti tuleviksi vuosiksi, vyötäröllä olevat kuminauhat on kiristetty äärimmilleen ja lahkeita kääritty muutaman kerran. Silti ne istuvat mielestäni hyvin.

Vai mitä tykkäätte?

Nuo Makian vihreät neuletakit ovat yhdet omista suosikeistani poikien vaatteista. Kaapon takki ostettiin viime vuonna Skidit Festareilta ja sen selkämystä koristaa siellä käsin painettu Kuudes Aisti (samaan aikaan olevat aikuisten festarit) printti. En ole juurikaan lasten vanhoja vaatteita säästellyt, mutta tämä festaripaita pääsee ilman muuta muistojen laatikkoon.

Viime talvena ostin myös Elvikselle samanlaisen neuleen kirppikseltä muutaman eron hintaan. Pojilta löytyy muutama muukin Makian vaate ja tykkään niistä, ennenkaikkea ehkä merkin tuoman coolin mielikuvan takia. Vaatteet itsesään ovat aika simppeleitä, mutta juuri sellaisista pidänkin.

Huomasin eräs päivä puistossa, että olin vahingossa värikoodannut molemmat lapset sulautumaan hyvin vehreään kasvustoon. Onneksi meillä päin betoniakin riittää, niin eivät ihan maastoutuneet. Vihreä onkin ollut ollut aina yksi lemppariväreistäni ja lapsilla sitä aina paljon käyttänyt.

Omasta kaapista ei muuten Makiaa löydy vielä yhtään, vaikka talviparkaa olen käynyt sovittelemassa jo usempana vuonna. Jos ette ryntää heti tilamaan nettikauppaa tyhjäksi, niin ehkä pääsen tänä syksynä sulautumaan viereisen lukion oppilaisiin kadulla kulkiessa..

Pähkäilin jo alkukeväästä mitkä rattaat ottaisin matkallemme mukaan. Donkeyt tupalana, johon saisin molemmat lapset kyytiin vaiko Cameleonit joissa Kaapo joutuisi olemaan seisomalaudalla. Yksin lapsetn kanssa mennessä helpoin olisi ollut ehkä laittaa vain molemmat tupliin, etenkin kun he molemmat nukkuvat vielä päikkärit. Teinkin jo tavallaan päätöksen, ja teistä moni myös suositteli tuplia. Mutta lopulta kuitenkin päädyin viimehetkellä ottamaan vain yhden istuttavat ja seisomalaudan. Enkä ole joutunut katumaan kertaakaan!

Uskon että olisimme joutuneet moniin vaikuksiin täällä leiveiden kärryjemme kanssa. Suurinosa kävelyteistä on täällä todella kapeita, ja välillä tavallisten rattaidenkin kanssa joutuu koukkaamaan autotien kautta kun vaikka lyhtypylväs on pätetty sijoittaa kivasti keskelle tietä. Busseilla kulejttaessa olisi varmasti tullut vastaan seuraava ongelma, vaikka ne ovatkin matalalattiasia kuljetaan sisään rattaidenkin kanssa etuovesta. Myöksin kaikki pienet putiikit olisi voinut unohtaa, sillä ulos en uskaltaisi rattaita, etenkään nukkuva lapsi kyydissä, jättää.

Päikkärit tosin Kaapolta ovat jääneet lähes päivittäin välistä. Reissun aikana hän on nukkunut ainostaan muutaman erran esim rannalla. Harmi ettei tuohon bugaboon lautaan ole enään saatavilla sellaista penkiä, mutta näköjään ihan hyvin voi laudalla istuskella muutenkin jos jalkoja alkaa väsyttämään.

Loistavasti on siis mennyt näin. Ja alkaahan tuo Kaapo olla aika iso rattaissa muutenkin istumaan, täyttää syksyllä neljä. Kirjoittelinkin keväällä että viimeistään kesän jälkeen Donkeyt lähtee meiltä myyntiin, ja nyt kun mietin, niin olemme ehkä viimeisen kolmen kuukauden aikana käyttäneet niitä viisi kertaa. Voi haikeus tätä lupumisen tuskaa etukäteen, ovat ne kuitenkin tosi ihanat.

Ostin muuten tätä matkaa ja kesää varten tuon Bugaboon seatlinerin, jonka pitäisi pitää lapsi viileänä. Se onkin ollut tosi loistava ja helppo heittää tarvittaessa pesuun.

Bugaboon kuljetuslaukku on tosi näppärä, mutta meiltä ei sitä löydy. Ajattelinkin että pärjäämme ilman sitä ja pakkasin rataat kuplamuoviin ja elmukelmuun. Ehjänä pysyivät ja lentokentällä kehuttiin että on hyvin pakattu. Joten ilman kulejutslaukkuakin pärjää hyvin!

Pian on viikko takana elämää aurinkorannikolla. Lähdin matkaan avomin mielin ja rennolla asenteella. Ajattelin että lasten kanssa matkustaessa ei kannata liian tarkkoja tai suuria suunnitelmia tehdä. Ja niin se vaan tietynlainen lomahölläys ja aurinkoisuus myös tarttuu.

Vaikka lähdin matkaan yksin lasten kanssa on minulla täällä paljon seuraa ja apua isäni perheestä. Ei tietenkään tunnu niin rankalta jo pelkästään senkin takia että tietää apua olevan tarvittaessa saatavilla.

Yhtälailla se elo rullaa täälläkkin, on syötävä, pyykättävä, pissatettava ja huollehdittava sadasta musta arkisesta asiasta. Kova vahtiminenen lapsissa on myös uima-altaalla, nelikerrroksisen talon rapuissa sekä vieraan kaupungin vilkkailla kaduilla. Näistä arksisia runtiineja vastapainottamaan olen höllännyt sitten joissain muissa asioissa. Aamupuuron joukkoon on pursotettu kermavaahtoa – ostin jopa suklaamuroja, päikkärit on nukuttu silloin kun nukuttaa ja ranskalaisia on syöty varmaan yhtäpaljon kuin yhteensä koko viime vuonna yhteensä.

Ei me kuitenkaan ihan rappiolla olla, Kaapo alkaa olla kokonaan yökuiva ja Elviksellä alkoi eilen tuttivieroitus. Jäähypenkkikin on täällä ollut käytössä, sen virkaa toimittaa arinkotuoli terassilla. Nyt tulevaksi muutamaksi päiväksi on luvattu vähän huononpaa säätä ja mustat pilvet lähenevätkin parhaillaan vuorilta päin, toivottavasti ollaan yhtä rentoja edelleen sen jälkeen. Onneksi on Disney Channel…

Terkkuja <3