Pian on viikko takana elämää aurinkorannikolla. Lähdin matkaan avomin mielin ja rennolla asenteella. Ajattelin että lasten kanssa matkustaessa ei kannata liian tarkkoja tai suuria suunnitelmia tehdä. Ja niin se vaan tietynlainen lomahölläys ja aurinkoisuus myös tarttuu.

Vaikka lähdin matkaan yksin lasten kanssa on minulla täällä paljon seuraa ja apua isäni perheestä. Ei tietenkään tunnu niin rankalta jo pelkästään senkin takia että tietää apua olevan tarvittaessa saatavilla.

Yhtälailla se elo rullaa täälläkkin, on syötävä, pyykättävä, pissatettava ja huollehdittava sadasta musta arkisesta asiasta. Kova vahtiminenen lapsissa on myös uima-altaalla, nelikerrroksisen talon rapuissa sekä vieraan kaupungin vilkkailla kaduilla. Näistä arksisia runtiineja vastapainottamaan olen höllännyt sitten joissain muissa asioissa. Aamupuuron joukkoon on pursotettu kermavaahtoa – ostin jopa suklaamuroja, päikkärit on nukuttu silloin kun nukuttaa ja ranskalaisia on syöty varmaan yhtäpaljon kuin yhteensä koko viime vuonna yhteensä.

Ei me kuitenkaan ihan rappiolla olla, Kaapo alkaa olla kokonaan yökuiva ja Elviksellä alkoi eilen tuttivieroitus. Jäähypenkkikin on täällä ollut käytössä, sen virkaa toimittaa arinkotuoli terassilla. Nyt tulevaksi muutamaksi päiväksi on luvattu vähän huononpaa säätä ja mustat pilvet lähenevätkin parhaillaan vuorilta päin, toivottavasti ollaan yhtä rentoja edelleen sen jälkeen. Onneksi on Disney Channel…

Terkkuja <3