Kun aurinko paistaa ja lämpömittari näyttää nollan sijasta lähemmäs kahtakymppiä ei meitä saa ulkoa pois. Luuhataan puistoissa, piknikeillä, kaduilla ja pihoilla aamusta iltaan. Viimeisissä ilta-auringon säteissä alkaa huomaamaan että reissussa on taas tullut vähän rähjäännyttyä. Kädet on nokiset, paidan rinnusta koristaa suklaajäätelö ja nenänpäähän on ilmestynyt taas lisää pisamia. Parasta.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pitkäperjantain illallista lukuunottamatta oma pääsiäiseni ei mennyt kyllä minkään perinteen mukaan. Lapset lähtivät ex-anopin kanssa mökille jo torstai-aamuna ja palasivat kotiin vasta tänään. Oma pääsiäinen meni siis suurimmaksi osaksi kaverien seurassa upeasta auringosta nauttiessa. Kommelluksilta ei vältytty ja Tinder-muna vitsejä on heitelty nyt koko vuoden edestä.

Tällaiset pitkät vapaat ilman minkäänlaista aikatauluja tai vastuuta tekevät samaan aikaan todella hyvää ja samaan aikaan saavat aikaan kauhean haikean tunteen. Nimittäin kaiken hauskuuden, villin ja vapaan menon alla kuitenkin kytee tunne ettei tämä ole oikeasti elämääni. Että minun pitäisi oikeasti olla lasten kanssa kotona koristelemassa munia ja tehdä niitä perinteitä, eikä harrastaa extempore yökyläilyjä ja keikoilla käyntiä tai takahuoneessa luuhaamista. Vapaiden jälkeen myös lasku arkeen on usein tosi vaikaa. Onneksi se tällä kertaa tuntui kuitenkin hyvältä. Oli ihana saada pojat kotiin, käydä hakemassa huoltikselta hodarit ja mennä leikkipuistoon keinumaan. Illalla tehdään lihapullia. Perinteisellä reseptillä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yhteistyössä Bella-blogit ja Martina-Ravintolat

Koska pojat viettävät Pääsiäispyhät mummon kanssa mökillä, kävimme jo vähän etuajassa tekemässä pääsiäisajan lempipuuhaamme. Eli syömässä hyvin. Päiväkotipäivän jälkeen suuntasimme kolmistaan Ruoholahden Martinaan, jossa sopivasti käynnissä ovat nyt Lastenpäivät.

Martinat ovat muutenkin erittäin lapsiystävällisiä, on kivat leikkipaikat leikkikeittöineen ja leluineen, lasten ruokalistat, reilusti syöttötuoleja, tilaa liikkua, tekemistä pöydässä ollessa ja lapset huomioiva henkilökunta. Käynnissä on juuri nyt Unelmien annos –kilpailu, jossa lapset saavat päästää mielikuvituksensa valloilleen ja luoda oman unelmiensa annoksen. Paras annos palkitaan vuoden VIP-passilla, jolla voi syödä ja juoda niin paljon kuin haluaa, kaikissa Martinoissa, kokonaisen vuoden ajan. Lisäksi Lastenpäivien ajan kaikki lasten ateriat maksavat Ykkösbonus -ja Plussakorteilla viisi euroa. Lapsettomien ei kuitenkaan kannata karttaa ravintolaa, viihtyisistä ja tyylikkäistä ravintoloista löytyy varmasti tilaa ja rauhaa kaikille.

Ruokalista oli todella laaja, ja itselleni meinasikin iskeä valinnan vaikeus. Myös lasten listalta löytyy paljon erilaisia annoksia. Molemmat pojat ilmoittivat jo matkalla ravintolaan tahtovansa ranskalaisia, itse olin viime päivinä syönyt todella kasvispainotteisesti ja listalta valikoitukin sitten lopulta klassikko, pippuripihvi.

Vaikka Martinat ovat menuiltaan Italiastyylisiä, tulee suurinosa ruoasta Suomesta. Ravintoloissa käytetään kotimaista Atrian sopimusviljelmien broileria ja pihviliha on myöskin kotimaista, Atrian Takuumureaa naudanlihaa. Kotimaisia raaka-aineita suositaan ylipäätään, pois lukien luonnollisesti sellaiset raaka-aineet, joiden tulee olla nimenomaan italialaisia, kuten esimerkiksi parmesaani ja mascarpone. Ruokaa tehdään omassa keittiössä alusta asti, esimerkiksi pesto tehdään itse tuoreesta, ravintolassa itse kasvatustusta, basilikasta ja aidosta parmesaanista. Martinassa tietää mitä syö ja ruokien alkuperä lukee selkeästi ruokalistassa.

Pari tuntia vierähti nopeasti ravintolassa ja näin sitä kahden villikon kanssa pärjää hyvin kun perusasiat on kunnossa. Eli viihtyisä leikkipaikka, hyvää ruokaa ja ystävällinen henkilökunta.

Lupasin jo pojille että mennään pian uudestaan taas ravintolaan. Ruoholahden Martinassa Lastepäivät huipentuvat keskiviikkona 23.4 Spesiaalipäivään kun paikalla on kasvomaalausta esiintymässä Cirkus Helsinki (klo 18).

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tänään oli kriisi. Nimittäin Batman-naamari oli kateissa. Meidän pojat rrrrrrakastaa roolivaatteita, ja niitä onkin kerääntynyt aikas monta. Näiden lisäksi löytyy erilaisia naamareita, päähineitä ja laseja. Aika usein itsellänikin, lastenhuoneen lattialla istuessani ja poikien kanssa leikkiessä, on joku kreisi hattu päässä. Pääse paremmin lapsekkaaseen fiilikseen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Siitä saakka kun Kaapo oli vauva ollaan pyöritty tosi paljon kaupungilla. Olisiko K ollut viikon ikäinen kun lähdettiin ekaa kertaa kahvilaan. Ja oikeastaan siitä bloginkin nimi tuli, kun mietin mikä kuvaisi eniten sen hetkistä elämääni. Aina jossain menossa. Etenkin kun Kaapo oli pieni vauva, enkä vielä ollut oikein tutustunut muihin äiteihin, oli kaupungilla, kaupoissa ja kahviloissa hengailu tapa pysyä mukana sosiaalisissa kuvioissa ja nähdä ihmisiä.

Paljon, ainakin näin jälkeen päin, hassuja sattumuksia muistuu mieleen. Kuten juuri tuo ensimmäinen kahvilassa käynti viikon ikäisen vauvan kanssa. Eli ihan järkyttävät kaaripuklut pöydälle, naapuripöydälle, mun päälle, mun suuhun, vauvan päälle. Tai se kerta kun unohdin hoitokassin kotiin. Vain pullosta syövä Kaapo heräsi kesken mun vaatteidensovituksen ihan hirveään nälkään. Siinä sitten täysillä huutavan lapsen kanssa toiselta puolelta Stockaa ensin Herkkuun ostamaan korviketta, siitä kuudenteen kerrokseen ostamaan tuttipulloa josta silloin neljännessä kerroksessa sijaitsevaan lastenhoitohuoneeseen maitoa lämmittämään. Tuskin nauratti silloin niin paljoa kun nyt.

Kun Kaapo kasvoi, alkoi viihtymään paremmin puistoissa ja saatiin uusia kavereita, ei enää ihan päivittäin kaupungilla pyöritty, mutta tosi usein kuitenkin. Päikkäritreffejä sovittiin edelleen muiden äitien kanssa kahviloihin. Lastenhoitohuoneet ja lapsiystävälliset ravintolat tulivat myös aika tutuiksi.

Tänään lähdettiin poikien kanssa käymään kaupungilla. Lähtiessä tajusin ettei olla tehty sitä aikoihin! En edes muista milloin viimeksi olisin lähtenyt kummankin kanssa keskustaan. Minulla tosin oli muutama asia hoidettavana, että ihan pelkässä hengailumielessä ei lähdetty, mutta silti. Ja kaikki meni loistavasti! Elvis rattaissa, Kaapo kävellen ja yhdessä vaiheessä käytiin vähän vain juoksemassa edestakaisin Espan puistoa. Sitten taas jaksoi.

Pojatkin olivat mielissään, Elvis nukkui tunnin tirsat rattaissa eikä mäkkärillä lahjominenkaan tuskin ollut huono liike. Kaapo tykkäsi katsella näyteikkunoita ja kaikilla oli hyvä mieli. Ihan loistavaa. Niin ne ajat vaan muuttuu, oli pakko kaivaa muutaman vuoden vanha postaus jossa kerron kaupunkireissujamme from hell.

Tuskin me enää vanhaan malliin kuitenkaan ehditään, tai edes jaksetaan kaupungilla pyöriä, mutta kun niin tehdään niin on kiva tietää että se menee todennäköiseti ihan hyvin (kop kop).

Käyttekö te lasten kanssa paljon kaupungilla, ostoksilla tai kahviloissa? Miten teillä menee ja onko teillä jotain hyviä kikkoja että kaikki viihtyvät?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.