Vuoden mä kituuttelin, mutta homma vaan on niin että ei sitä ihminen pärjää ilman sohvaa kun on sellaiseen kerran tottunut. Kyllä sohva on vaan sohva, vaikka kuinka sitä yrittäisi itselleen toisin uskotella.

Reilu vuosi sitten siis muutimme kolmiosta tähän kaksioon. Alusta saakka oli selvää että pojat saisivat oman huoneen ja minä ”omaa tilaa” sitten olkkarista, jossa nukkuisin. Päivisin naamioisin sängyn sohvaksi. Mutta ei se ihan toiminut niin.

Sängyssä minulla oli Beditin vetoketjullinen päiväpeitto. Ideana se oli ihan hyvä, mutta päivittäinen tarkasti petaaminen, sängyn siirtäminen että sain vetoketjun seinän puolelta kiinni ja tyynyjen asettelu oli kerrassaan rasittavaa. Puhumattakaan siitä miten epämukava oikeasti siinä oli sohvamaisesti istua. Säkkituoli toimitti istuimen virkaa silloin kun minä halusin löhötä/nukkua ja pojat katsoivat telkkaria. Todellisuudessa he kuitenkin istuivat/hyppivät tällöin päälläni. Sänky oli jatkuvasti täynnä leluja ja heikkaa, lakanat rytyssä ja sitärataa.

Jossain vaiheessa aloin enemmän ja enemmän haaveilla sohvasta. Tai okeastaan kolmiosta josta saisin ihan oman huoneen, mutta lopulta tulin siihen päätökseen että helpompi olisi vain hankkia se sohva kun etsiä olematonta asuntoa saatika muuttaa. Luopuisin sitten vaikka isosta pöydästä, kun ei nyt sohvan kanssa tänne ainakaan mahtuisi.

Vaan mitä! Löysin hauamani sohvan edullisesti ja jopa yllättävän kätevästi kotiin (kiitos vaan pojat avusta 😉 ). Ja mikä parasta, pöytäkin mahtuu edelleen ihan hyvin! Vähän vielä jotkut jutut hakevat paikkaansa, mutta kuten näistä pikaräpsyistä näkee ihan kivaltahan täällä näyttää. Niin se sohva vaan tekee olkkarin ja huone on jotenkin paljon käytännöllisemmän näköinen ja ryhdikkäämpi kuin ennen.

Seuraavaksi hankintalistalla on sänkyyn vanerinen runko ja uusi päiväpeitto. Yhtäkään koriste -yms tyynyä siihen ei enää tule, se on ihan varma. Olen saanut niistä niiiiiiin tarpeekseni. Ja niin helppoa kun netistä musiikin kuuntelu onkin, niin ei olkkari ole mitään ilman levysoitinta. Sekin sitten seuraavaksi, sillä se tekee olkkaariin taas tunnelman. Loputon suo tämä kodin laittaminen…

Vanhoja kotikuvia ilman sohvaa voi käydä kurkkimassa esim täältä(klik).

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olimme viime viikolla tutustumassa Tarttoon, se olikin ensimmäinen kerta kun kävin Virossa Tallinnan ulkopuolella. Tykästyimme kaikki kauniiseen ja sympaattiseen kaupunkiin, jossa tekemistä ja näkemistä olisi riittänyt pidempäänkin. Olin yllättynyt kuinka moni teistä lukijoistakin kertoi suunnittelevansa kesäksi reissua Tarttoon. Mikä siis on hieno asia, sillä se on ihana kaupunki ja sinne on edullista ja helppo matkustaa. Ajattelinkin koota omat pienet vinkkini Tarttoon ja kertoa vähän samalla että mitäs me siellä teimme.

MATKUSTAMINEN

Tarttoon pääse monella eri tavalla. Me itse lensimme sinne suoraan, mikä olikin hyvä vaihtoehto kun reissu oli muutenkin vain muutaman yön pituinen. Helsingistä lentää Tartton omalle (pienenelle ja sympaattiselle) kentälle alle tunnissa ja kentältä lähtee bussikuljetus keskustaan. Myös Tallinnan kautta matkustaminen on suosittua. Samalla voi viettää ensin aikaa siellä. Tallinnaan pääsee usein hyvinkin edullisesti laivalla, nopeimmillaan muistaakseni parissa tunnissa. Tallinnasta Tarttoon pääsee joko junalla tai bussilla. Ja toki autolla. Niin junat kuin bussitkin ovat uudistettuja ja todella nykyaikaisia. Busseista löytyy muunmuassa kaikille omat penkkeihin upetut tietokoneet ja parin tunnin matkan hinta on aikuiselta vain 11 euroa. Busseja lähtee tunnin välein ja junia taas muutaman kerran päivässä.

MAJOITUS

Tarttosta löytyy nykisin pajon hotelleja, mutta tiesittekö että kaupunkiin on päästetty ulkomaalaisia vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen! Me yövyimme aivan Emajoen vieressä sijaistevassa, yhdessä Tartton suurimmassa hotellissa, Dorpatissa. Hotelli oli todella siisti ja kivasti sisustettu. Meidän nelihenkiselle porukalle puolipyöreä Juniorsviitti oli täydellinen. Koko huoneen mittaisista ikkunoista avautui näkymä joelle ja Tarttoon keksustaan ja Vanhaan kaupunkiin. Hintaa yhdellä yöllä oli alle 90 euroa. Käytiin testamaassa myös hotellin ravintola joka onkin lounasaikaan hyvin suosittu. Hotellin yhteydestä löytyy myös Spa, jossa on muunmuassa kiinnostava suolahuone ja hoitoja myös lapsille.

RAVINTOLAT

Kaupungista löytyy ravintoloita laidasta laitaan ja niitä on paljon. Kaikkia yhdistää kuitenkin todella edullinen hintataso. Me kävimme testaamassa muutaman toisistaan aivan poikkeavan illallispaikkan, jokaiseen olimme tyytyväisiä ja palvelu kaikissa oli ihanan ystävällistä. Eräästä ravintolasta on pakko kirjoittaa ihan oma postaus, niin ihana se oli.

NÄHTÄVYYDET JA TEKEMISET

Tarttossa riittää tekemistä ja nähtävää. Itse suosittelen vaan lähtemään kävelemään, Emajokea pitkin, vanhaan kaupunkiin, sinne minne nenä näyttää. Ympäri kaupunkia on hauskasti pieniä patsaita ja veistoksia joissa riittää ihmettelemistä. Vanhoja rakennuksia, kirkkoja, yliopistorakennukset.. Tartto on yksi vanhimmista kaupungeista ja historiasta on paljon jäljellä juurikin rakennusten muodossa. Lasten kanssa voi välillä pysähtyä leikkupuistoon, joita löytyy ympäri kaupunkia. Ympäri kaupunkia on myös opasteita, joten jos eksyy kartalta tai ei osaa päättä minne suunnistaisi, niistä on kivasti apua. Käymisen arvoisia paikkoja on muunmuassa myös tähtitorni, vanha anatomian laitos ja kauppatori.

AURAN VESIPUISTO

Aura-keskus on melko vaatimaton, mutta todella kiva kohde lasten kanssa. Siellä on erilaisia altaita, vesiliukumäkiä, saunoja, kahvila ja auringonottoterassi. Meidän pojat tykkäsivät kovasti eivätkä olisi millään halunneet lähteä pois. Vesipuistossa oli kiva myös se ettei mitään aikarajoituksia ollut, vaan pulikoida voi vaikka koko päivän.

TIEDEKESKUS AHHAA

Vasta hiljattain valmistunut Tiedekeskus AHHAA on todella hieno! Tekemistä, näkemistä, ihmettelemistä ja tutkimista riittää.  Kolmessa eri salissa on erilaiset teemat, teknologiasali, luonnonsali ja vaihtuva näyttely, näiden lisäksi planetaario sekä tiedeteatteri. Itselleni jäi parhaiten mieleen vesileikit ja muutkin veteen ja mereen liittyvät laitteet sekä torni johon itsensä voi vetää köyttä pitkin ja tuntea vapaapudotuksen. Keskuksessa oli näytillä myös osa vanhan lääketieteellisen anatomiakeskusken näytteitä. Sisäelimiä, sikiöitä ja muita hyvin jännittävää vanhoissa lasipurkeissa. Se herätti paljon kysymyksiä myös lapsissa. Täällä kannattaa ehdotomasti käydä.

LELUMUSEO

Lelumuseo oli ehkä meidän kaikkien suosikki. Kahdessa, toisiinsa yhdistetyissä, vanhassa talossa oli vaikka ja mitä leluja vuosien takaa. Viihdyimme siellä monta tuntia leluja ihmettellessä. Välillä kävimme sisäpihalla leikkimässä. Myös talon vintillä on aivan ihana suuri ja avara leikkipaikka, jossa voi vaikka esittää nukketeatteria, pukeutua roolivaatteisiin tai leikkiä muutenvaan. Samassa tilassa järjestetään myös erilaisia askartelu -ja työpajoja. Lelumuseosta innostuu kaiken ikäiset, ei tarvitse olla edes lapsia mukana.

Tiivistetysti: menkää ja kokekaa ihana Tartto. Loistava ja rauhallinen kohde lasten kanssa matkustaessa. Lisätietoja, lisää nähtävyykisä ja historiaa löytyy muunmuassa täältä. Ajankohtaista tietoa muunmuassa tapahtumista löytyy Visit Estonian suomenkilelisiltä facebooksivuilta.

Matka järjestetty yhteistyössä Viron matkailun edistämiskeskuksen ja Tarton kaupungin matkailutoimiston kanssa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Puolitoista viikkoa lomaa takana ja vielä pari päivää edessä. Olemme viihtyneet. Vuosi sitten samoihin aikoihin vietimme kuukauden täällä samoissa maisemissa. Silloinkin oli ihanaa, mutta kyllä ehdottomasti vuosi lisää mompien lasten iässä helpottaa reissaamista. Vaikka olemme täällä sukulaisten luona, vietämme silti kaikki päivät kolmistaan kun muut ovat töissä. Ja tietysti lentomatkat menen yksin lasten kanssa. Nyt olen saanut itsekkin rentoutua paljon enemmän, kokoajan ei tarvitse pelätä että joku on pää edellä uima-altaassa tai putoaa nelikerroksisen talon portaissa. Kentälläkin oli helpompaa kun molemmat jaksoivat kantaa omat reppunsa ja osasivat olla säntäilemättä joka suuntaan.

Rento asenne taitaa kyllä olla kaiken a ja o, olivat lapset sitten minkä ikäisiä tahansa. En ole turhaan aikatauluttanut tai hirveästi suunnitellut etukäteen ohjelmaa matkalle. Olemme kyllä käyneet markkinoilla, eläintarhassa, ferioilla, puistoissa, rannalla, lähikaupungeissa, shoppailemassa, hevostallilla, minä siskopuolten kanssa tanssimassa Fugen yössä, kaupungilla pyörimässä – mutta niinä päivinä kun on tuntunut, niin ollaan vaan jääty kämpille ja altaalle loikoilemaan. Toki se että olemme olemme heinäkuussa tulossa tänne taas uudestaan, hillitsee sitä ettei kaikkia nähtäyyksiä ole tavis kiertää hiki hatussa nyt heti, vaan voimme oikeasti hyvillä mielin keskittyä vaan toistamme ja lämmöstä nauttimiseen.

Ihana aurinkoloma siis takana, teki oikeasti todella hyvää. Nyt on ihana palata kotiin, arkisten askareiden pariin ja kohta se on sitten sielläkin kesä. Suosittelen kyllä kaikille, etenkin niille jotka miettivät lasten kanssa matkustelua, niin menkää! Me lähdetään loppukuusta taas lentäen pariksi yöksi Tarttoon, niin kivasti kaikki on mennyt täällä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Loma on alkanut erittäin ihanassa,lämpimässä ja rennossa tunnelmassa. Kamerasta löytyi kuvia samalta aamulta kun lähdettiin reissuun. Ennen lentoa ehdittiin nimittäin käydä kuvaamassa pätkä eräälle iloiselle videolle, josta varmasti kuulette myöhemmin vähän lisää… Kuvauksen jälkeen jäätiin vielä koko perheen voimin skeittailemaan. Kotiin lähdettiin juuri ennen räntäsateen alkua, eipä harmittanut yhtään lähteä reissuun.

Nyt nukkuman jotta aamulla jaksaa nouusta ajoissa rannalle, huomiselle luvassa tähän saakka loman lämpimin päivä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Lapset ovat olleet torstaista saakka isän luona. Palaavat vasta huomenna päiväkotipäivän jälkeen. Viisi päivää poissa. Tuntuu iäisyydeltä.

Monilla eroinneilla yhteishuotajaperheillä (vai mikähän virallinen nimitys nyt onkaan) tuntuu olevan viikko-vikko systeemi. Että lapset asuvat viikko kerrallaan toisessa kodisssa ja viikon taas toisessa. Ehkä mekin päädymme joskus samanlaiseen ratkaisuun, mutta ei ainakaan vielä. Tuntuu että lapset että lapset ovat liian pieniä siihen. Erityisesti kuitenkin siksi, etten pystyisi jatkuvasti olemaan kokonaista viikkoa näkemättä lapsia. Tulisi liian kova ikävä. Myös viikko yksin lasten kanssa voisi olla melko raskas.

Nyt meillä on systeemi että pojat ovat isällään muutamasta päivästä neljään päivään viikossa. Yleensä muutaman päivän pätkissä. Päivät sovitaan menojen mukaan ja apuja vaikkapa hoitoonviemisessä tai tanssitunnin ajaksi saa, vaikkei lapset isän luona juuri silloin olisikaan. Tällainen joustava kuvio sopii meille tosi hyvin, molemmilla kun on epäsäännölisiä menoja ja harrastuksia. Tilanne olisi varmasti aivan toinen jos olisimme lasten isän kanssa vaikkapa huonoissa välissä. Onneksi niin ei kuitenkaan ole ja välillä vietämme aikaa myös koko porukalla.

Pitkä viikonloppu tyhjässsä kodissa kyllä tekee välillä hyvää, mutta kun lapset olivat viimeviikonlopunkin mökillä, tuntuu että nyt olemme nähneet aivan liian vähän. Onneksi ympärillä on ihania ystäviä ja koko viikonloppu onkin mennyt aika tiiviisti kokoajan jonkun rakkaan seurassa. Se helpottaa vähän ikävää.

Kuulisin tosi mielläni muiden eronneiden järjestelyistä, kuinka paljon ja usein lapset ovat toisella vanhemmallaan, vai ovatko ollenkaan? Miten olette kaiken sopineet, virallisesti paperilla vai näin rennosti kuten me? Ja miten homma toimii?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.