Nyt on taas tapahtunut niin paljon että ei meinaa itse edes perässä pysyä. Onneksi on instagram, sieltä voi tarkastaa.

Viimeisen viikon aikana olen

– käynyt kolme kertaa lenkillä, nilkka alkaa toipumaan!
– juonut kuohuviiniä aamupalaksi
– tuntenut suurta ja suloista haikeutta kulkiessa keväisillä kaduilla
– käynyt Tampereella kuvaamassa viimeisen jakson juoksukoulua
– katsonut telkkarista ekan jakson juoksukoulua
– tutustunut uusiin ihmisiin
– rekrytoinut pikkuveljet lastenvahdeiksi
– ollut juhlimassa ja tanssimassa kahdestaan exän kanssa
– tullut dumpatuksi
– lipsunut monta kertaa dietistä
– käynyt tinder-treffeillä
– opetellut optikon kehoituksesta käyttämään silmälaseja (mulla on ikänäkö!)
– ikävöinyt ystäviä
– itkenyt pitkästä aikaa (ihan vähän) ja nauranut ihan tosi paljon
– skeitannut samalla rattaita työntäen
– hurrannut pottaan tulleita pissoja (ei omia)
– kuunnellut täysillä musaa ja tanssinut paljon peilin edessä
– päättänyt ostaa uudet farkut
– jättänyt kouluihin hakemisen ja ennakkotehtävän tekemisen ihan viimetinkaan
– laulanut yksin kadulla
– tehnyt töitä
– ollut aika rento ja kiva äiti
– unohtanut taas vaikka kuinka monta asiaa
– jutellut ainakin neljän tuntemattoman ihmisen kanssa ihan muuten vaan ohimennen
– päättänyt vain katsoa että mitä elämä tuo eteen ja lakata ajattelemasta että olen hukassa

Mulle siis kuuluu ihan hyvää. Mitäs teille?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Takana on niin hauska viikonloppu että nyt melkein itkettää. Ystäviä, uusia tuttavuuksia, musiikkia, ruokaa ja juomaa. Yhdessäoloa, hassuttelua, keskusteluja kaikesta mahdollisesta. Tanssimista, keikkoja, hiihtopipoja, brunsseja. Hiusten kihartamista, vaatekiriisi, aamusauna ja saksalainen suihku. Kadonnut lompakko, jatkot ja mäkkärin yöpalaa. Kaatuneet mehumaidot, ”väärään”numeroon lähetetty viesti, huonosti solmitut kengännauhat. Camotakkeja, burleskiesitys, synttärikakku. Sangriabooli, siskonpeti, eikä yhtään rikkoutunutta astiaa.

Välillä on tosi kivaa olla aikuinen. Saa tehdä juuri niinkuin lystää.

Kiitos Riikka ja Ville <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yhteistyössä Elovenan kanssa

Eilen päiväkodin jälkeen ei kiirehdittykkään kaupan kautta kotiin ruokaa tekemään, vaan koukkasimme Alppipuiston kautta ja kävimme katselemassa ohi kulkevia junia. Päiväkotipäivien jälkeen pojat ovat selvästi väsyneempiä, jolloin nälkäkiukkukin yllättää aiemmin. Olenkin vihdoin tässä viime aikoina alkanut oppimaan että pojille kannattaa ottaa pienet eväät mukaan jos vaikka tarhan jälkeen halutaan käydä puistossa. Kyllähän sen oppii, kun liian usein pojat veti hirveät raivarit kaupassa ja roikkuivat jalassa kotona kun yritin äkkiä tehdä ruokaa.

Blogiyhteistyön kautta saimme testattavaksi paljon eri makuja Elovenan Välipalakekseistä. Ja ne ovatkin olleet suuri hitti niin retkieväinä, välipaloina kun herkutteluhetkissäkin. Makuvaihtoehtoja löytyy tosiaan useampia, hedelmäisiä, marjaisia ja sitten niitä vähän herkumpia kuten tummasuklaa ja uusi kausimaku uuniomena-toffee. Reilun kokoisia yksittäispakattuja keksejä onkin helppo ottaa mukaan ja vaikka pitää muutama varmuudeksi aina kassin ja tarharepun pohjalla.

Runsaskuituiset Elovena Välipalakeksit sisältävät terveellistä suomalaista täysjyväkauraa sekä kauralesettä. Ja vaikka ne aika herkkuja ovat, niistä saa kuitenkin hyvää pitkäkestoista energiaa. Joten en en ainakaan pode huonoa omaatuntoa antaessanni näitä ”herkku”välipaloja välillä lapsille. Yksi keksi nimittäin sisältää mausta riippuen noin 4 – 6g sokeria. Itse yllätyin keksien mausta positiivisesti, nissä maistuvat oikeasti marjat – ei sokeri tai mikään muukaan epämääräinen.

Onko välipalakeksit teille tuttuja? Minkälaisia eväitä ja välipaloja teillä syödään yleensä? Entäs herkkuja?

Kannattaa muuten käydä kurkkamassa Elovenan facebook sivut, siellä on käynnissä kisa, jossa kuvaamalla oman aamupuuronsa voi voittaa uuden Jopon! Osallistua voi niin instagramin, twitterin sekä facebookin kautta.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kysyin hiljattain eräältä ihmiseltä että mistä hän tykkää. Asia tuli muuten vain puheeksi, mutta huomasin että sillä tavalla saa aika nopeasti tutustuttua niin uuteen kun vanhaankiin tuttavuuteen vähän paremmin. Samalla myös tulin miettineeksi että mistäs kaikesta minä tykkään. Tykkään tosi monesta asiasta, ainakin:

– auringosta
– suolaisista samiakeista
– uimisesta
– niskan rapsuttelusta
– tatuoinneista
– puhtaista lakanoista

– kerrospukeutumisesta
– yksin shoppailusta
– kavereiden kanssa olosta
– juhlimisesta
– tanssimisesta
– metsäretkistä
– mökkeilystä

– ihmissuhteiden analysoinnista viinilasin äärellä
– auringonotosta
– söpöistä jutuista
– eläimistä
– aikakausilehtien tuoksusta
– musiikin kuuntelusta täysillä
– pussailusta
– hitaista aamuista
– brunsseista
– mukavista vaatteista
– lasten kanssa höpsöttelystä
– lukemisesta
– veneilystä
– kesähelteestä
– auringon tuoksusta iholla
– kahvista
– siististä kodista

– kulmakarvojen nyppimisestä
– ihmisten katselusta
– spontaanisuudesta
– kilteistä mummoista
– aidoista ihmisistä
– vanhoista taloista
– itkettävistä elokuvista
– avaruudesta
– tyhmistä vitseistä
– siitä kun kaveri soittaa ihan muuten vaan
– karaokesta

– (nykyään) olla sisarusparvemme ainut tyttö
– kiireettömyydestä
– melkein kaikesta ruoasta
– leppäkertuista
– yökyläilystä
– kirpputoreista
– ratikoista
– tunteesta kun on saanut jotain täkeitä asioita hoidettua, tällaisten listojen tekemisen sijasta…

Mistä te tykkäätte?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Otsikon perusteella tämä postaus olisi voinut kertoa vaikka mistä. Viimepäivät ovat pitäneet sisällään taas niin paljon kaikkiea. Ei nyt mitään huonoa, olen tutustunut uusiin ihmisiin, ollut vähän (paljon) pää pyörällä ja ikävöinyt jo etukäteen kuukauden reissulle lähtevää ystävää. Mutta tällä kertaa aiheena on ihan perinteinen soppa. Jauheliha sellainen. Ja ilman perunaa!

Meillä syödään todella vähän perunaa. Kun molemmat pojat olivat pieniä ja aloittivat kiinteiden maistelun, korvasin perunan aina bataatilla tai porkkanalla. Omasta mielestäni ei ole ollut järkeä syödä tai syöttää perunaa, kun paljon ravintorikkaampiakin vaihtoehtoja on.

Keitot maistuvat tosi hyvän ilmankin pottua. Sen tilalle vaan vähän enemmän juureksia tai tosiaan sitten korvaa sen vaikka maukkaalla bataatilla. Tähän soppaan tuli siis bataatin lisäksi pala lanttua, neljä tai viisi porkkanaa, kevätsipulia, naudan luomujauhelihaa ja murskattua valkosipulia. Mausteeksi suolaa ja pippuria, persilja unohtui kauppaan. Maistuu erityisen hyvin pakkaslenkin jälkeen!

Lapsi saattoi vähän satuttaa itseään kuvauksissa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.