Pitikin jo eilen kirjoittaa teille POPin Hiitolomaviikonloppu edusta, mutta lähdin juhlimaan ja asukriisi söi kaiken bloggausajan. Nyt olen palautunut villistä bilettäjästä takaisin arkiseksi kotiäidiksi. Joten siihen hiihtoloma etuun; Nimittäin sekä popin myymälöissä että netiikaupassa on kaikki toppavaatteet ja talviasusteet -40% sekä villaiset alus- ja välikerrastot  -30 %. Itse en oikein olla kauas viisas ja ostaa vaikka seuraavalle talvelle ulkokamppeet alennuksesta, vaikka siinä pitkän pennin säästäisikin. Mutta keväässä on jo katse ja ihan uskomatonta että meidän lapsille on väikausivaatetus jo kunnossa! Siis helmikuussa, minähän alan oppia!

Ehkä sadannen kerran hehkutan popin kuorivaatteita ja windfleecejä. Minulta kysyttiin hilajttain erääseen blogiin liittyvän jutun yhteydessä, että kuinka merkkiuskollinen olen popille. Ja vastaushan kuului että melko uskollinen, mutta välikausivaatteiden kohdalla aivan täysin. En oikeastaan edes halua testata muita, sillä kun näihin olen niin tyytyväinen miksi käydä koettelemassa onneaan ja poiketa hyväksi havaitusta. Vedenpitävyys, kulutuskesto sekä ulkonäkö kohtaavat näissä. Kestävyydestä keroo esimerkiksi se, että Elvistä odottaa kaapissa uudenveroinen housut-takki-windfleece setti, joka on häntä ennen ollut käytössä kahdella lapsella, ainakin neljä kautta.

Välikausivaatteissa´- takeissa, housissa ja haalareissa on tänäkin vuonna ihastuttavia värejä. Sininen ja punainen denim taivat olla melkoinen hitti. Ja itseasiassa meilläkin on nyt denimtakki, jonka saimme valita popilta. Toinen monen ihastelema kuosi on tuo kummitus, jota löytyy esim windfleecetakista. Näiden tuttujen tuotteiden lisäksi valikoimissa on täysin uusi tuote, pusakkamallinen, hieman ohuempi kuoritakki, joka menee tosi pieneen tilaan. Toinen ihana takki on Kaapollakin tuossa kuvassa oleva baseball takki, jonka hihat ovat shoftshel-materiaalia ja muuosa tuulenpitävää windfleeceä. Tätä on saatavilla koossa 122-152 cm.

En tiedä olenko vain viimeaikoina katsellut tarkemmin, vai onko popin myymälöiden somistuksessa oikeasti tehty nykyisin jotain toisin, mutta mielestäni mallinukkeja on entistä enemmän ja muutenkin tuotteet ovat jotenkin paremmin esillä. Ja voi että miten ihanasti ne mallinuket on puettu! Niistä saa helposti inspiraatiota vaatteiden yhdistelemiseen (ja lompakon laihduttamiseen). Tuolla Itiksenin liikkeessä oli useampia välikausivaatteisiin puettuja nukkeja, ja tosi raikkaita sekä hauskoja väri -ja kuosiyhdistelmiä.

Jokos muillakin alkaa olla kevään puistovaatetus valmiina, vai alatteko miettiä näitä vasta myöhemmin? Entäs ketkä tekee kevään alennusmyynneistä hankintoja ensi talvelle?

Kävin viikolla pyröhtämässä kaupungilla ja ilokseni huomasin että monessa paikassa oli vielä rekit pullollaan aletavaraa. Itselleni ostin kolmenkympin paidan neljällä eurolla (joka tosin päätyy tyynynpäälliseksi) sekä kuudenkympin hameen kympillä.

Elviksen uusi pipo ja lapaset maksoivat yhteensä huimat kaksi euroa. Ne löytyivät H&M Kidsistä ja kokojakin oli ihan kohtalaisesti jäljellä. Mustan talven jälkeen kaipaan nyt todella väriä ja sitä siis sain taas vähän lisää. Sekä lapaset että pipo ovat acrylliä, mutta molemmissa on myöskin sisällä pehmoinen fleecevuori, joten materiaali ei kutita. Hanskat tyttöjen baby puoleta (nissä on piparkakku vaaleanpunainen vuori, heh) ja pipo poikien baby puolelta.

Vuosi sitten ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani, Canon EOS 350D:n. Päädyin Canoniin parista syystä, minulla oli siitä hyvä mielikuva ja kaverini oli myymässä vanhaa kameraansa halvalla. Ostaessani kameraa en tiennyt järjestelmäkameroista mitään, siis yhtään mitään. Kaikki aukot, valotukset, objektiivit ja muut olivat minulle ihan uusia asioita

Pikkuhiljaa aloin vaan testailemaan kameran manuaaliasetuksia ja tajuamaan miten se toimii. Vielä vuodenkaan jälkeen en luonnollisesti ole ehtinyt/jaksanut lukea käyttöohjeita, mutta niinhän sitä sanotaan että tekemällä oppii. Myös lukemalla blogin kauuta saadun Vauvasi kuvassa -kuvausopas kirjasen, aloin hahmottamaan enemmän aukon kokoa, valotusiakaa ja iso-herkyyttä.

Loppuvuodesta kävin Canonin, bloggaajille tarkoitetussa pilottikokeilussa, muutaman tunnin valokuvaus/kamera kurssilla. Tällainen kurssi olisi ollut mahtava käydä heti kameran ostamisen yhteydessä, mutta tuli niitä ahaa-elämyksiä vielä vuodenkin käytön jälkeen.

Valokuvauskurssin lisäksi olen saanut Canonilta muutaman kerran kameran lainaan. Marras-joulukuussa minulla oli testissä uusin EOS 650D ja sillä otettuja kuvia näkyy esim tässä ja tässä postauksessa. Tuon lainan jälkeen on oma kamera tuntunut ihan antiikkiselta, vaikka ihan yhtä hyviä kuviahan se ottaa kuin ennenkin.

Nyt minulla on testissä Canonin uusi kompakti digijärkkäri, EOS M. Eli tuollainen ihan pikkuinen, tavallisen pokkarin kokoinen kamera, jossa on kuitenkin järjestelmäkameran laatu. Adapterin avulla siihen sopii myös kaikki canonin objektiivit.

Hyvää tuossa kamerassa on ehdottomasti sen pieni koko, muuten kamera on yllättävän painava. Kuvat ovat tarkkoja, taustat pehmeitä ja objektiivi on todella valovoimainen. Kuvat ja takennuspisteen voi helposti näpsäistä suoraan kosketusnäytöltä.

Tällä kameralla kuvatessa ei oikeastaan tarvitse osata kuvata, sillä se tekee kaiken muun paitsi sommittelun puolestasi. EOS M -kameran älykäs näkymäautomatiikka analysoi kuvauskohteen värit, kirkkauden ja liikkeen ja tunnistaa, jos kuvassa on ihmisiä. Kamera valitsee näiden tietojen perusteella sopivat asetukset automaattisesti.

Automaattiset asetukset kuitenkin hidastavat kuvan ottamista. Etenkin lapsia kuvatessa tilanne on jo ehtinyt mennä ohi, ennen kuin kamera on analysoinut ja muuttanut asetukset sopiviksi. Kuten yllä voi eron nähdä, kuvat ovat kyllä parempilaatuisia tällä, mutta tuo pitkä tarkennusaika on todella suuri miinus.

On ollut kiva ja aika hyödyllistäkin päästä testailemaan muutamaa kameraa. Sillä nyt tiedän paremmin miten ja millä tahdon jatkossa kuvata. Tuo kompakti kamera on toki tosi näppärä ja pieni, mutta en ole tähänkään asti kokenut ongelmaksi ”raahata” isoa järkkäriä mukanani. Mielummin panostan nyt uuteen valovoimaiseen ja tarkkaan objektiiviin ja jatkan vanhalla rungolla. Haluan vähentää kameran automaattiasetuksen käyttöä, jota käytän etenkin lapsia kuvatessa, ja oppia manuaaliset säädöt. Ja vain kuvaamalla ne oppii, joten jatkossakkin siis kuljen kamera kädessäni ja jos ei muuta, niin kuvaan varpaitani.

Kuinka moni teistä kuvaa järkkärillä ja millaisia ajatuksia heräsi tästä kirjoituksesta? Olen nimittäin kuullut muiltakin että kameran manuaali on edelleen lukematta sekä että harjoittelu tekee mestarin. Moni myös päivittee sitä, miten ison ja painavan järkkärin mukana kantaminen ei houkuttele.

Kepeät aamupäivä kahvittelut äitikavereiden kanssa jäivät vain suunnitteluasteelle, kun ensimmäisenä aamulla mittasin Elvikseltä 39 astetta kuumetta. Ja koko päivän lämpö on pysynyt tiukasti lukeman molemman puolin. Eihän tämä ole mitään verrattuna joulukuiseen noro-painajaiseen, mutta huoli on suurempi.

Kun pienellä on korkea kuume, mutta ei muita oireita, on vaikea olla murehtimatta. Toinen on kovin väsynyt ja itkuinen, sitä miettii enkä onko kaikki normaalisti. Kehtaako mennä heti lääkääriin vai odottaakko muutama päivä.

Sairastelu vaati veronsa myös muulta perheeltä. Kaapo on katsonut tänään telkkaria varmaan koko ensi kuun edestä ja itselläni on kamala sokerihimo. Sitä ei todellaakaan helpota se että kotona ei ole mitään herkkuja! Tai se että kaverini kertoi juuri kahvilassaan olevan tarjolla hävyttömän hyviä laskiaspullia. Ja vähiten tuo ulkona pauhaava myrsky. Tilaisin pellillisen mokkapaloja kotiinkuljetuksena, kiitos.

Saa nähdä mitä ilta tuo tullessaan. Äsken olin jo valmis lähtemään lastenklinikalle Elviksen nukkuessaan päivän viidensiä uniaan, nyt se kuitenkin syö tuolla suhteellisen hyvällä ruokahalulla. Jos lääkärin kahvio olisi vielä tähän aikaan auki, olisin jo siellä. Erityisen paljon olen myös tänään haaleillut autosta, ajokortista sekä ruudusta talomme parkkihallista.

Täällä siis hoidellaan seuraavat päivät pientä potilasta joten blogin puolella voi olla hiljaista. Yritän selvittää kuitenkin Playtray arvonnan voittajan. Kiitos vielä suuresti kaikille vähän erilaiseen arvontaan mukaan lähteneille! Kyllä olette kaikki playtrayn ansainneet! Musituttelen myös Beditin kimppatilauksesta jota olemme isolla porukalla tekemässä, mukaan mahtuu vielä! Minulta voi pyttää -20% alekoodin joka on voimassa vielä huomisen!

Vk-vaatetuksen pohdinnat käyvät jo kuumina. Monissa blogeissa on jo esitelty Popin, Ticketin, Molon, Reiman yms kevätmallistoja. Takkia, haalaria ja sadeasua on joka lähtöön ja makuun.

Myös minä olen löytänyt omat suosikkini. Ylläri ylläri, Polarn O. Pyretiltä. Olenkin jo monesti kehunut kuinka popin ulkovaatteet loistavat laadullaan, kesävällisyydellä, vedenpitävyydellä ja käytännöllisyydellään. Niin ja ne näyttävät kivoilta.

Meidän pojille löytyykin jo valmiiksi kaikki muut vermeet paitsi että Kaapo tarvitsee uuden takin. Olin ihan varma että se tulee olemaan popin sinifarkkuinen takki värikkäillä vetoketjulla. Mutta kun olimme Popin showroomilla tutustumassa kevät ja kesämallistoihin, huomasin että tuo punainenkin takki on aika ihana.

Ja eikös toi keltainen fleece ole ihana tuon punaisen takin kanssa! Punaisessa farkutakissa on sisäkaulus sinistä farkkua ja toisinpäin. Ja tuota puniasta tulee myös haalarina. Vaikea valinta! Tai toisaalta, petroolin väristen housujen ja sitrus-windfleecen kanssa taitaa käydä paremmin tuo sininen, ne meiltä siis jo löytyy Kaapolle valmiiksi.

Kuvassa Kaapolla on päällään takista ja windfleecestä koko 104cm. Vastaa mielestäni hyvin kokoaan. K käyttää tällähetkellä juuri kokoa 104 ja ajattelinkin ottaa takin 110 kokoisena.

Tretornilta löytyy ihania ja iloisen värisiä kumppareilta. Myös Tretornin goretex lenkkarit ovat loistavia välikauteen. Kaapo sai valita itselleen mieluisimmat kumisaapaat ja hän halusi nuo vuorelliset punaiset. Palomiessaappaat kuulemma.

Kun lähes kaikki meidän talvivermeet olivat mustia, on minulla nyt ihan hirveä hinku väreihin! Mitä kirkkaampaa ja kirjavampaa, sen parempi. Plus lapsen löytää helposti leikkipuiston vilinästä.

Lue myös PARAS HAALARI SYKSYYN, KAAPON VÄLIKAUSI, KOTIÄIDIN VÄLIKAUSI