Kuten osa lukijoista tietää, aloitimme Elsan kanssa vuoden alusta juoksukoulun. Ja osa tietää että koko homma kuvattiin myös televisioon, Jaksa Paremmin ohjelmaan. Ohjelmassa siis seurataan sitä miten kaksi rapakuntoista amatööriä aloitaa juoksuharrastuksen ja mitä kaikkea tulee alussa ottaa huomioon. Kansamme jaksoissa häärii juoksuvalmentajamme Hantta joka antaa vinkkejä niin varusteista, oikeasta juoksutekniikasta aina ruokavalioon ja palautumiseen.

Me molemmat lähdimme juoksukouluun mukaan oikeastaan sen takia että tahdoimme saada lisää energiaa ja hyvinvointia elämäämme, jaksaa paremmin. Itselläni siinsi mielessä myös mahdollinen painonpudotus ja jopa juoksutapahtumaan osallistuminen, mutta ykkösjuttu alusta saakka on kuitenkin ollut saada vain se hyvä tunne joka urheilusta tulee.

En ole oikeastaan ikinä pitänyt juoksusta, en sitten yhtään, olen emmän tykännyt harrastaa sellaisia kivoja lajeja jossa liikunta tulee siinä vähän niinkun sivussa, kuten vaikka tanssia, lentistä ja uintia. Minua kiehtoi kuitenkin ajatus siitä että ehkä minäkin saisin kokea sen euforian ja pakko päästä lenkille-tunteen joista on vaan juoksua harrastaneilta kuullut.

Toisessa Jaksa Paremmin juoksukoulun jaksossa juoksemme coopperin. Se oli jotain niin hirveää että en ole pystynyt edes koko jaksoa katsomaan. Juokseminen tuntui todella raskaalta, ihan hirveältä oikeastaan, joka paikkaan pisti ja sattui ja suussa maistui veri. Kahdentoista minutin ja reilun puolentoista kilometrin jälkeen teki mieli oksentaa. Kun myöhemmin näin pikaisesti nauhalta juoksuani teki mieli perua koko homma. Näytin suolla tarpovalta mummolta. Siinä meni ne pienetkin motivaation rippeet ja halusin vain luovuttaa.

Juoksuvalmentajamme antoi ohjeeksi aloittaa juokseminen pienissä pätkissä. Minuutti juoksua, minuutti-pari kävelyä. Kolme kertaa viikossa. Ja jotenkin sain kun sainkin itseni lenkille, jos en ihan niin ainakin melkein ohjeiden mukaan. Aluksi lenkit olivat aika tuskaa, mutta pikkuhiljaa alkoi niitäkin kertoja tulla kun juokseminen tuntui ainakin hetkellisesti ihan kivalta. Suurin motivaattori oli aluksi hyvä musiikki, sen jälkeen tuli auringonpaiste ja kivat juoksukamat. Nykyään kaikista eniten itseäni kuitenkin motivoi se miten kerta toisensa jälkeen huomaa kunnon parantuvan.

Juoksu on siinä mielessä kiitollinen laji että kehitys siinä käy nopeasti. Hapenottokyky paranee hurjaa vauhtia ja kunto oikeasti kasvaa silmissä. Minulla ei ole ollut käytössä mitään sykemittareita tai ohjelmia jotka mittaisivat matkaa tai vauhtia, mutta kyllä sitä ihan mututuntumaltakin huomaa että nykyään jaksaa juosta helposti matkan joka aiemmin meni suurimmaksi osaksi kävellen – tai että sen yhden biisin ekan säkeistön sijaan jaksaakin heposti juosta kolme biisiä putkeen.

Helmikuussa hyvin alkanut juoksuharrastus otti kuitenkin takapakkia kun loukkasin nilkkani. Juoksun lisäksi tauolle jäi tanssiharrastus ja olin viikkokausia tekemättä mitään. Jotain viikkoja sitten aloin käymään varovasti salilla, poljin kuntopyörää ja tein lihaskuntoa. Noin kolmisen viikkoa sitten uskalsin testata nilkan kanssa taas juoksua. Aluksi se ei kestänyt yhtään, mutta pikkuhiljaa kipu lakkasi ja matkat taas pitenivät. Nilkka ei vieläkään ole ihan kunnossa, mutta lenkille on päästävä. Aika uskomatonta että näin lyhyessä ajassa juokseminen on koukuttanut näin paljon. Vaikka jonain päivinä lenkki ei tunnu oikein sujuvan niin toisina päivinä tekisi taas sen loputtuakin jatkaa vaan rapun ohi matkaa.

Jonkin verran juokseminen on vaikuttanut myös ulkoisesti. Ekaa jaksoa juoksukoulua katsoessa todellakin huomaa että noin kymmenen kiloa painoa on alkuvuodesta pudonnut.  Osa vaatteista on käynyt liian isoiksi. Tykkään eniten käydä lenkillä heti aamusta, ennen aamupalaa, joka juoksuvalmentajamme mukaan aktivoi kaikista parhaiten rasva-aineenvaihduntaa. Joten tämä voi hyvin olla syynä kilojen lähtöön, mielestäni nimittäin myös selluliitti on palanut selvästi. Suurin muutos kuitenkin näkyy tisseissä, jotka ovat varmaan pienentyneet puolella. Instagramissa onkin tästä kuvaa.

Juoksukoulu on ollut itselleni tosi hyvä juttu. Vaikka juoksutavoitteet eivät ole ihan täyttyneet ja välissä oli monen viikon tekemättömyys loukkaantumisen takia, olen saanut ohjelmasta juuri sen mitä toivoinkin. Kipinän urheiluun, tekemiseen ja aktiivisempaan elämään. Olen voinut ja jaksanut paremmin, unirytmi on parantunut ja olo on tuntunut energiseltä ja kevyemmältä. Olen saanut kokea sen tunteen että pakko päästä urheilemaan ja saanut siitä sen hyvän tunteen joka on auttanut jaksamaan rankempienkin päivien yli.

Jaksa Paremmin tulee neloselta sunnuntai-aamuisin ja uusinnat pyörivät Livillä sekä Jimillä, jaksot löytyvät myös ruutu.fistä. Itse en tosiaan ole uskaltanut katsomaan kun vasta ekan jakson, mutta ehkä vielä joku päivä 😀

Pitkäperjantain illallista lukuunottamatta oma pääsiäiseni ei mennyt kyllä minkään perinteen mukaan. Lapset lähtivät ex-anopin kanssa mökille jo torstai-aamuna ja palasivat kotiin vasta tänään. Oma pääsiäinen meni siis suurimmaksi osaksi kaverien seurassa upeasta auringosta nauttiessa. Kommelluksilta ei vältytty ja Tinder-muna vitsejä on heitelty nyt koko vuoden edestä.

Tällaiset pitkät vapaat ilman minkäänlaista aikatauluja tai vastuuta tekevät samaan aikaan todella hyvää ja samaan aikaan saavat aikaan kauhean haikean tunteen. Nimittäin kaiken hauskuuden, villin ja vapaan menon alla kuitenkin kytee tunne ettei tämä ole oikeasti elämääni. Että minun pitäisi oikeasti olla lasten kanssa kotona koristelemassa munia ja tehdä niitä perinteitä, eikä harrastaa extempore yökyläilyjä ja keikoilla käyntiä tai takahuoneessa luuhaamista. Vapaiden jälkeen myös lasku arkeen on usein tosi vaikaa. Onneksi se tällä kertaa tuntui kuitenkin hyvältä. Oli ihana saada pojat kotiin, käydä hakemassa huoltikselta hodarit ja mennä leikkipuistoon keinumaan. Illalla tehdään lihapullia. Perinteisellä reseptillä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yhteistyössä Bella-blogit ja Martina-Ravintolat

Koska pojat viettävät Pääsiäispyhät mummon kanssa mökillä, kävimme jo vähän etuajassa tekemässä pääsiäisajan lempipuuhaamme. Eli syömässä hyvin. Päiväkotipäivän jälkeen suuntasimme kolmistaan Ruoholahden Martinaan, jossa sopivasti käynnissä ovat nyt Lastenpäivät.

Martinat ovat muutenkin erittäin lapsiystävällisiä, on kivat leikkipaikat leikkikeittöineen ja leluineen, lasten ruokalistat, reilusti syöttötuoleja, tilaa liikkua, tekemistä pöydässä ollessa ja lapset huomioiva henkilökunta. Käynnissä on juuri nyt Unelmien annos –kilpailu, jossa lapset saavat päästää mielikuvituksensa valloilleen ja luoda oman unelmiensa annoksen. Paras annos palkitaan vuoden VIP-passilla, jolla voi syödä ja juoda niin paljon kuin haluaa, kaikissa Martinoissa, kokonaisen vuoden ajan. Lisäksi Lastenpäivien ajan kaikki lasten ateriat maksavat Ykkösbonus -ja Plussakorteilla viisi euroa. Lapsettomien ei kuitenkaan kannata karttaa ravintolaa, viihtyisistä ja tyylikkäistä ravintoloista löytyy varmasti tilaa ja rauhaa kaikille.

Ruokalista oli todella laaja, ja itselleni meinasikin iskeä valinnan vaikeus. Myös lasten listalta löytyy paljon erilaisia annoksia. Molemmat pojat ilmoittivat jo matkalla ravintolaan tahtovansa ranskalaisia, itse olin viime päivinä syönyt todella kasvispainotteisesti ja listalta valikoitukin sitten lopulta klassikko, pippuripihvi.

Vaikka Martinat ovat menuiltaan Italiastyylisiä, tulee suurinosa ruoasta Suomesta. Ravintoloissa käytetään kotimaista Atrian sopimusviljelmien broileria ja pihviliha on myöskin kotimaista, Atrian Takuumureaa naudanlihaa. Kotimaisia raaka-aineita suositaan ylipäätään, pois lukien luonnollisesti sellaiset raaka-aineet, joiden tulee olla nimenomaan italialaisia, kuten esimerkiksi parmesaani ja mascarpone. Ruokaa tehdään omassa keittiössä alusta asti, esimerkiksi pesto tehdään itse tuoreesta, ravintolassa itse kasvatustusta, basilikasta ja aidosta parmesaanista. Martinassa tietää mitä syö ja ruokien alkuperä lukee selkeästi ruokalistassa.

Pari tuntia vierähti nopeasti ravintolassa ja näin sitä kahden villikon kanssa pärjää hyvin kun perusasiat on kunnossa. Eli viihtyisä leikkipaikka, hyvää ruokaa ja ystävällinen henkilökunta.

Lupasin jo pojille että mennään pian uudestaan taas ravintolaan. Ruoholahden Martinassa Lastepäivät huipentuvat keskiviikkona 23.4 Spesiaalipäivään kun paikalla on kasvomaalausta esiintymässä Cirkus Helsinki (klo 18).

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viime lauantaista tuntuu kuluneen jo ikuisuus, mutta kyllä sitä tässä arjen keskelläkin on onneksi välillä muistanut fiilistellä. Gaalaviikonloppua, gaalavoittoa, gaalajuhlia ja pienimuotoisia gaalajatkojakin.. Fiilistelen myös edelleen tuota aivan ihanaa r/h:n mekkoa. Siihenkin liittyy erinäisiä sattumuksia illalta. Kummasti sitä suupielet vaan nousevat kun nämä jutut palaavat mieleen. Varmasti vielä pitkään.

Kiitos vielä kaikille jotka äänestitte, kannustitte ja olitte hengessä mukana!

Kaksi viimeistä kuvaa Henri Ilanen/Olympus

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yhteistyössä Bella-blogit ja Keittiökaveri

Sain viime viikolla erittäin ihanan lähetyksen suoraan kotiovelle. Nimittäin ruokaa! Mikä olisikaan parempi helpotus kiireisen arjen keskelle kun kauppareissujen skippaaminen ja viiden päivän ruoat toimitettuna ja valmiiksi mietittyinä. Kun ainakin itselläni menee jo paljon aikaa siihen perinteiseen mitä tänään syötäisiin pohdintaan.

Keittiökaverin ruokakassipalvelu on siis mitä mainioin. Sieltä voi tilata joko viiden -tai kolmen päivän ruoat – myös pikakassit superkiirreellisille. Lisäksi kassin kylkeen voi tilata 3,5 kilon hedelmäkassin, joten kaupasta ei oikeastaan tarvitsee hakea kuin juomat.

Meidän kassin sisältö oli oikein mieluinen. Viikon menuna oli kartitsan lihapullia tomaattikastikeessa, pehmeä porkkanakeitto, uunikanaa raikkaalla tabboulehilla sekä kirjolohta parsalla ja hernekastikeella. Ihanan raikkaita ja hyviä makuja, vähän erilaista mutta todella maistuvaa. Kiva oli päästä kokeilemaan erilaisia reseptejä. Kaikki ateriat olivat myös  todella helppo valmistaa, aikaa niiden valmistukseen meni 25-45 minuttia. Ja meidän pienelle perheelle riitti näistä kyllä syötävää pidemmäksikin aikaa kun viideksi päiväksi.

Kassissa olevat raaka-aineet olivat pääosin luomua, tuoreita ja hyvännäköisiä (ja makuisia).  Tuotteissa on pyritty aina välttämään turhia säilöntä-, väri- ja aromiaineita. Reseptit on mietytty myös sesonkien mukaan. Kassien toimitusaika ilmoitettiin tarkkaan, joten niitä ei tarvinnut odotella turhaan kotona. En voi kun suositella tätä arjen helpottajaa.

Onko ruokakassipalvelut monelle lukijoista jo tuttuja? Jos kiinnostaa testata niin lukijat saavat 15 euron alennuksen ruokakasista koodilla BELLA. Itse tykästyin tähän niin paljon että meille on taas ensi viikolla tulossa ruokakssit.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.