Tänään oli kriisi. Nimittäin Batman-naamari oli kateissa. Meidän pojat rrrrrrakastaa roolivaatteita, ja niitä onkin kerääntynyt aikas monta. Näiden lisäksi löytyy erilaisia naamareita, päähineitä ja laseja. Aika usein itsellänikin, lastenhuoneen lattialla istuessani ja poikien kanssa leikkiessä, on joku kreisi hattu päässä. Pääse paremmin lapsekkaaseen fiilikseen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Beautiful Body haaste palkittiin lauantain Indiedays blogawardseissa Vuoden Blogiteoksi. Suuret kiitokset kaikille äänestäneille! Oli todella hienoa voittaa tämä palkinto, sillä se ei ollut osoitettu vain minulle vaan kaikille haasteeseen mukaan lähteneille. Kiitos siis kaikille teille naisille jotka ette suostu taipumaan median luomiin kauneusihanteisiin, vaan haluatte tuntea olonne hyväksi omina itsenänne. BB haaste vaikutti postitiivisesti kymmeniin tuhansiin naisiin (ja tiedän että parin mieheenkin), ja se elää edelleenkin. Joten, vaikka itse sanonkin, palkinto osui kyllä oikeaan osoitteeseen. Kiitos vielä ❤❤❤❤

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yhteistyössä Bella-blogit ja Bepancare

Tammikuussa aloitin kiinnostavan yhteistyön uuden Bepancaren kanssa. Toimin yhtenä heidän kampanjakasvona ja pääsin ensimmäisten joukossa testaamaan uutta raskausarpien ehkäisyyn ja hoitoon tarkoitettua emulsiovoidetta. Kolmen kuukauden aikana on tapahtunut, tietysti elämässä kuin ihan omassa kehossakin. Kuitenkin se tunne, että tämä on minun rakas vartaloni – kaunis juuri sellaisenaan, on vahvistunut. Voiteilla, ruokavaliolla, liikunnalla ja muilla voi kroppaansa yrittää muokata mieleisekseen, mutta totuushan on se, ettei se voi tuntua hyvältä ennen kun asiat on omassa päässä järjestyksessä tai ennen kun arvostaa itseään ulkonäköseikoista huolimatta. Näillä muilla asioilla voi sitten vielä parantaa ja kohottaa itsetuntoa entisestään.

Kuten moni blogiani pidempään seurannut tietää, minulle tuli raskauden aikana todella paljon raskausarpia. Etenkin vatsan seudulle, mutta toki muuallekin. Pitkään häpeilin ja inhosin arpia ja ne vaikuttivat jopa päivittäiseen mielialaani. En kolme vuotta sitten olisi voinut kuvitellakaan olevani joskus näin sinut niiden kanssa. Silti, jos saisin valita, toivoisin ettei niitä olisi tullut tai ainakin, että markkinoilla olisi silloin ollut tehokas tuote jolla niitä olisi voinut ehkäistä ja hoitaa. Joten kyllä nyt jälkeenpäin tahdon kokeilla jos saisin arvet haalistumaan ja ihon vahvistumaan, mutta jos niin ei käy, ei se onneksi maailmaani kaada.

Nyt kolmisen kuukautta olen käyttänyt Bepancare-voidetta säännöllisen epäsäännöllisesti. Voidettahan tulisi käyttää säännöllisesti parhaiden mahdollisten tulosten takaamiseksi, mutta kyllä mielestäni myös arpien haalentumista on havaittavissa vaikka ihan joka päivä en ole voidetta muistanutkaan levitellä. Parasta voiteessa itselleni on ollut se, että miten pehmoisaksi ja kimmoisaksi iho sen jälkeen jää. Ja toisin kuten vaikka muut paksut rasvat ja öljyt, voide imeytyy todella nopeasti, eikä sen tarvitse antaa kuivua tai pelätä tahrivansa vaikkapa vaatteita. Ja tässä kiireisessä arjessa jo se, että pysähtyy hetkeksi levittämään rauhassa voidetta tuntuu hemmottelulta.

Bepancare on tosiaan kehitetty ehkäisemään raskausarpien syntyä, niitähän tulee raskauden aikana noin puolille naisista – mutta hyvä tuote on myös esimerkiksi teini-iässä ilmestyviin arpiin, jota niitäkin usealle kehon nopeasti muuttuessa ilmestyy. Voidetta voi käyttää myös jo iholle, johon arpia on syntynyt. Bepancare vaalentaa niitä ja vahvistaa sekä suojaa herkkää, kutisevaa ja ohutta ihoa.

Ulkonäöstä, arvista ja kehon muista luonnollisista muutoksista ei kuitenkaan kannata mielestäni stressata liikaa. Kun kaikkeen ei vain aina voi vaikuttaa, niin silloin on parempi keskittyä joihinkin muihin kivoihin asioihin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö itsestään kannattaisi ja pitäisi pitää huolta. Jos raskausarpia vastaan on tuote, niin toki sitä kannattaa käyttää vaikka arvet ja muutokset hyväksyisikin.

Bepancaren kampanjasivulla arvottiin myös uutuusvoiteita, onko teistä joku jo ehtinyt saada voidetta testiin ja mitä te olette tykänneet? Kuukausi sitten kuulin muutamalta lukijalta ainakin hurjasti hyvää.

ps. Beautiful Body Haaste voitti eilen Vuoden Blogiteko palkinnon, siitä myöhemmin lisää! Kiitos kaikille äänestäneille!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Eilen vietettiin Aussie blogigaalaa, jossa palkittiin suomen suosituimpeja blogeja muunmuassa muodin, kauneuden ja lifestylen osioissa. Onnea vaan vielä kaikille voittajille!

Me Henriikan kanssa aloitimme päivän jo hyvissä ajoin hemmottelun ja iltaan valmistumisen merkeissä. Ihan ensimmäiseksi istuimme kampaajan tuoliin Yrjönkadun Napsissa, jossa Nelli ja Elina loihtivat meille ihanat lettikampaukset. Meillä oli molemmilla sattumalta samanlainen visio kampauksista mutta päätimme sitten lopulta tehdä kuitenkin vähän erilaiset letit. Henriikka näytti tyrmäävän hyvältä muhkeassa tähkäpääletissään, omat punaiset latvat taas toivat hauskaa kontrastia pään yli meneviin kalanruotoletteihin.

Kampaajan jälkeen matka jatkui minnekkäs muualle kun meikkiin. Kalliossa sijaitsevassa Make Up For Ever myymälässä ja meikkistudiossa jo odoteltiin meitä kuohuvan ja makeiden mansikoiden kanssa. Meikin lisäksi saimme kunnolla tutustua tuotteisiin ja opetella meikkaamista itsekkin. Meille nimittäin näytettiin vain toisella puolelle kasvoja että miten meikki tehdään, ja toisen puolen saimme sitten tehdä itse. Tosi hyvät tuli, eikö?

Illan pukukoodina oli valovoimaisuus ja gaala-asuksi valitsinkin R/H:n Magic Mickey nimisen paidan jossa on hauskat kultaiset Mikki-Hiiren korvat edessä. Vaatelainaamosta minulla oli lainassa Antti Asplundin yksityiskohtainen kietaisuhame sekä Minna Parikan kultaiset pupukorkkarit. Kengät saivatkin hurjasti kehuja illan aikana, ja ihanat ne todella ovatkin. Henriikka oli taas ihan vastakohtani vaaleassa tukassaan ja kauniissa turkoosissa Piia Hännisen mekossa.

Tänään juhlitaan taas (ja jännitetään), illalla nimittäin palkitaan Indiedays Awardseissa muunmuassa Vuoden Blogiteko, johon tekin ihanat kävitte minua äänestämässä. Saa nähdä miten käy! Iso kiitos ja rutistus myös kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, olette ihania!

Kuvat Janne Simojoki

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Teksteistäni on varmaan, ainakin osalle, paistanut viimeaikoina läpi että kiirettä pitää ja sen semmoista. Kun vuosi sitten erosin ja muutimme lasten kanssa uuteen kotiin meni se aluksi vain totutteluun. Kotiutumiseen uuteen kotiin ja ihmetellessä uutta eloa. Ei sitä silloin osannut edes ajatella että mitähän vaikka vuoden päästä, sitä vaan meni päivä kerrallaan.

Rupesin näkemään paljon enemmän kavereita kun ennen. Tutustuin myös paljon uusiin ihmisiin. Aluksi kun lapset olivat isällään vain relasin ja nukuin, mutta pikkuhiljaa kaikki vapaat raot olin jossain menossa. Hirveä meno ja meiniki joka suuntaan.

Päätin myös että ensi syksynä tahtoisin opiskelemaan, blogi muuttui kokoajan enemmän ja enemmän kokopäivätyöksi. Vuodenvaihteen jälkeen pojat aloittivat päiväkodin. Luvassa olisi tehokasta pääsykokeisiin lukemista, bloggaamista, valokuvausta, juoksukoulu, sen kuvaukset ja kolme kertaa viikossa lenkillä käynti, tanssitunnit, dietti. Samaan aikaan ne kaverit ja lähes joka viikonloppouinen juhlimassa käynti. Miesahdistukset, löydänkö ikinä ketään sopivaa. Sitten meni nilkka. Tuntui että kiire oli kokoajan kova joka suuntaan vaikka jossain vaiheessa tajusin että stressaan vaan kaikesta hommasta, mutta oikeasti en saa mitään tehtyä.

Tuntui että blogin juttujen taso alkoi laskea. Koska päässä mitkään ei kulkenut sujuvasti. Jutunaiheita olsii ollut, mutten saanut mitään ulos. Aloin stressata asiaa. Menin vielä enemmän jumiin. Ja siinä jumissa olen edelleen.

Moni asia on hurjan hienosti ja ihanasti elämässä, mutta solmuja on myös. Kuten varmaan kaikilla. Mutta kaikki aiemmin tapuhtunut on vienyt siihen pisteeseen että tunnen olevani todella stressaantunut, en saa mitään aikaan, olen hukassa. Joitain asioita tiedän mitä haluan, mutten miten ne voisin saavuttaa. Toisista asioista minulla ei ole mitään käsitystä.

Välillä kai täytyy käydä pohjalla, jotta pääsee taas nousemaan ylös – ja luulen että nyt ollaan ainakin lähellä sitä pohjaa. Toivottavasti kauhean syvemmälle ei jouduta. Hain syksyksi opsikelemaan, yliopistolle ja kauppikseen, pääsin jopa valmennuskurssille. No, unohdin lähettää papereita määräaikaan mennessä – joten ensi syksynä en ainakaan pääse sinne. Ammattikorkean ennakkotehtävän sain onneksi tehtyä edellisyönä ja palautettua tuntia ennen kun haku sulkeutui. Pääsykoekirjoja en avannut kertaakaan. Kotona on kokoajan ihan kauhea kaaos, sähköposteja on kymmeniä mihin pitäisi vastata – olisi pitänyt jo aikaa sitten. Paperipino vain odottaa selvitystään. Lasten isä lähti kahdeksi viikoksi hoitamaan päihdeongelmaansa kuntoon. Luin keskustelupalstalta että blogini on huono ja että olen lapsellinen ja pinnallinen. Kaikki miesasiat tuntuvat epäonnistuvan ja viimeksi tänään olen tapellut kaverin kanssa työasioista. Aamulla vedin hänelle kilarit ja itkin bussissa. Kohta alkaa menkatkin.

Sitten isäni laittoi viestin ja kysyi jos haluttaisiin tulla lasten kanssa Espanjaan muutamaksi viikoksi ensi kuussa. Tähän väliin sellainen syvä huokaus. Kyllähän nämä asiat aina järjestyy. Ei aina voi olla tasaista tai pelkkää kivaa.

Mutta pyydän, antakaa vähän armoa. Tiedostan kyllä itse etten ole ihan parhaassa iskussa nyt. Sterssin takia myös muisti pätkii. Vastailen huonosti kommentteihin, enkä oikein tahdo saada ajatuksesta kiinni. Blogin lopettaminenkin on käynyt mielessä, mutta en mä nyt näin helpolla luovuta.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.