Terveisiä Helsingistä! Ollaan palattu reissusta rentoutuneina, vaikkakakin vähän hotellin hyytävän ilmastoinnin takia kurkkukipuisena. Ilmastoinnille oli tosin tarvetta, sillä meitä hellittiin koko viikon ajan pelkällä auringonpaisteella sekä kolmenkymmenen asteen lämmöllä.

Ostin juuri ennen reissua pitkään harkinassa olleet Arelan reikähousut. Aivan täydelliset hellekeleille! On kiva välillä käyttää pidempiä housuja, mutta niissä tulee helposti liian kuuma. Tuntuu ihanalta kun housujen reijistä virtaa ilmaa läpi. Siltikään nämä eivät ole tuntuneet liian kylmiltä myöskään Suomen kesässä.

Ihanien merituulien lisäksi housut ovat joutuneet jo kokemaan kovia. Onnistuin nimittäin istumaan housuilla niin naulaan kun jättämään lahkeen pyörän pinnojenkin väliin. Onneksi repeymät sulautuvat hyvin reikien joukkoon. Ja vaikka kuinka ihanat housut ovatkin, ei mielestäni tämän hintaluokan vaatteisiin saisi tulla niin nopeasti polvipusseja mitä näihin tulee. Jos housut eivät muuten olisi niin ihanat, olisin varmaan käynyt reklamoimassa ne. Muuten kangas on pesuista huolimatta pynyt siistinä ja mikä tärkeintä, housut ovat ihan mielettömän hyvän tuntuiset jalassa.

Reissussa matkalaukkuni noudatti omasta vaatekaapista tuttua linjaa, eli oikeastaan kaikki oli mustaa. Monesti reissussa musta tuntuu liian synkältä, mutta pikkuhiljaa olen oppinut siihen. Monesti matkoilla sitä kun vähän riehaantuu väreihin ja ostaa jotain mitä ei normaalisti Suomessa edes kaupassa katsoisi. Kotiin päästessä ne vaatteet ovatkin aina lopulta jääneet pölyttymään kaapin perälle. Puhuttiin kavereiden kanssa juuri tuolla reissulla, että mustaa varmaan näkyy muutenkin vähemmän tuolla lämpimässä koska musta on niin kuuma väri. Itse valkkasin reissuun mukaan niin kevyitä vaatteita, kuten juuri nuo reikähousut ja selästä avoinaisen topin, ettei ainakaan värin puolesta tarvinnut enempää hikoilla.

housut Arela toppi Monki kengät Birkenstock kassi Patta aurinkolasit Monki

kuvat Peeta Peltola

Olen ehdottomasti tunneihminen. Menen sydän edellä ja järki perässä. Ne muutamat kerrat kun en ole uskaltanut uskoa intuitioani on homma mennyt metsään. On vapauttavaa kulkea omia polkujaan. Se on onnen avain. Tehdä siltä mikä tuntuu parhaalta, eikä niin miten jonkun sääntökirjan mukaan kuuluisi tehdä. En halua katsoa vanhana eläämääni taaksepäin ja katua tekemättömiä asioita.

Usein meitä kuitenkin pidättelee pelko. Ajatus siitä että asiat pitäisi tehdä jollain tietyllä tapaa – koska näin vaan on aina tehty. Pelko siitä mitä muut ajattelevat. Pelko epäonnistumisesta. Lopulta meitä kuitenkin pidättelee yksi ainut asia, me itse.

Elämäni parhaat päätökset eivät missään nimessä ole olleet niitä helpoimpia. Olen hypännyt jatkuvasti tuntemattomaan, tehnyt omaa juttuani ja huomannut että se kantaa. Silloin myös vaikeat ja epäonnistumiselta vaikuttaneet asiat ovat kääntyneet onnistumisiksi.

Täällä reissussa olen nähnyt erityisen paljon ihmisiä jotka elävät täysillä ja tekevät omaa juttuan. Tekevät juuri siltä miltä tuntuu. Eivät anna iän rajoittaa, pussailevat aurinkovarjon sisällä, hyppäävät korkealta kalliolta, janoavat seikkailuja, opettelevat uusia asioita, juttelevat tuntemattomille, tanssivat keskellä katua, itkevät keskellä katua – tuntevat, nauttivat, elävät itselleen.

On hienoa voida luottaa itseensä, hypätä, päästää irti, nauttia, rakastaa ja vetää ihan täysillä tämä homma loppuun asti. Niin aion tehdä jatkossakin.

Reissuni aikana hän oli käynyt parturissa, kasvanut noin kaksi metriä, ollut ekaa kertaa kaverilla yökylässä ja tänään hän pelasi tämän vuoden Hesacupissa viimeiset pelinsä, joista joka ikisestä tuli voitto. Kohta se muuttaa pois kotoa.

Loma on puolessa välissä ja kaikki on mennyt ihan suunnitelmien mukaan, eli ollaan vaan oltu, nautittu auringosta, ihasteltu kaupunkia ja rentouduttu. Kolmen Nizza-päivän aikana ollaan:

– kävelty kymmeniä kilometrejä
– torkuttu hotellin uima-altaalla
– vedetty pastaöverit
– juotu viiniä
– menty nukkumaan aikaisin
– kävelty harhaan
– uitu turkoosissa meressä
– nautiskeltu drinkkejä rantatuolissa
– osteltu turistikrääsää
– ihasteltu aringonlaskuja
– ihmelety ökyjahteja
– nähty iso tulipalo
– rasvattu, rasvattu ja rasvattu aurinkovoiteella
– koettu ranskalaisten tylyys
– koettu ranskalaisten ihana ystävällisyys
– ajettu ilmaiseksi bussilla
– pidetty yö-piknik rannalla
– tirkistelty ökyhotelleihin
– tavattu yksi ruotsalainen näyttelijä
– komennettu uima-altaalla riehuvia lapsia
– komennettu uima-altaalla aurinkotuoleja varaavia aikuisia
– poltettu iho kovasta rasvailusta huolimatta
– kauhisteltu kalliolta mereen hyppäävää nuorisoa
– vältetty sanomasta ”mammat rivieralla”, eli sanottu niin kokoajan

KAUPALLISESSA YHTEISTYÖSSÄ DE KUYPERIN KANSSA

Mitä antaa syntymäpäivälahjaksi ihmiselle jolla on jo kaikkea? No esimerkiksi boolibuffa synttärijuhliin! Kaverini Pajun poikaystävä täytti kolmekymmentä ja ajattelin nyt olevan hyvä hetki hyödyntää hiljattain käymäni De Kuyperin drinkkikoulun oppeja. Tai no oikeastaan olisin kyllä selvinnyt hyvin ilman sitäkin, sillä drinkkien ja boolien ja tekeminen käy helposti ihan amatööriläkin. Sain kuitenkin monia hyviä vinkkejä, joita ajattelin jakaa nyt teillekin.

Moni saattaa mieltää drinkkien tekemisen kotioloissa vaikeiksi ja etenkin liköörien kanssa saattaa mennä sormi suuhun. Mutta oikeasti likööreistä saa tosi kivoja ja hyviä drinkkejä ihan muutamilla ainesosilla. Siis oikeasti ihan vaikka vain kahdella jutulla saa jo tosi kivan kesäisen drinkin aikaan! Hauskuutta juomiin saa tarjoilemalla ne erilaisilla koristeilla jostain kivasta lasista tai vaikkapa vanhasta hillopurkista. Vielä helpompaa on tehdä isoja määriä boolia, jolloin mittaaminenkaan ei ole niin tarkkaa. Likööreistä tehdyistä booleista tulee kivan mietoja ja raikkaita.

Minä tein juhliin kolme erilaista boolia, jotka sopivat täydellisesti kesäisiin synttäreihin, mutta koristeita vaihtamalla voi reseptejä hyödyntää läpi vuoden seonkien mukaan. Hedelmien lisäksi booleissa voi käyttää vaikkapa yrttejä, kokonaisia kuvaittuja mausteita tai syötäviä kukkia. Booleina juhlissa oli ihana vaaleanpunainen greippilikööristä valmistettu B COOL, kesäisen värikäs raparperiliööristä tehty FIRST LIGHT sekä suosikkini, raikas kurkkulikööristä valmistettu SADE. Tein juomat valmiiksi isoihin hanallisiin kannuihin, josta juhlavieraiden (ja muutamien ohikulkijoiden) oli niitä helppo ottaa. Tarkemmat ohjeet juomien tekoon löytyy noiden linkkien takaa.

De Kuyperin liköörit olivat ennen tätä tuttuja lähinnä baaritieskien hyllyltä ja olinkin iloisesti yllättynyt kun pääsin niitä maistelemaan. Liköörit nimittäin uutetaan ihan aidoista hedelmistä ja marjoista, eikä niissä käytetä mitään esansseja. Ja 320 vuotta sitten Hollannissa perustettu yritys on kasvustaan huolimatta pysynyt edelleen perheyrityksenä.

Drinkkikoulusta jäi mieleen, sen lisäksi miten helppoa likööridrinkkien tekeminen on, muutama käytännön vinkki:

ICE ICE BABY – mitä enemmän jäitä sen parempi. Kun lasi tai boolimalja on täynnä jäitä, pysyy juoma kauempin kylmänä ja jäät sulavat hitaammin. Kun taas muutaman jääpalan kanssa sulaminen käy nopeasti ja juomasta tulee vetinen. Laita drinkkilasi aina ihan täyteen jäätä ja mitä isompaa palaa sen parempi. Boolimaljaan kannattaa pakastaa vaikka muutama iso jääkalikka, jäät voi myös koristella laittamalla jäädytettävän veden joukkoon yrttejä, marjoja tai hedelmäviipaleita.

KAUNIS MAISTUU PAREMMALTA – koristele juomat, vain mielikuvitus on rajana! On hyvä kuitenkin käyttää koristeita jotka erottuvat juoman väristä, esimerkiksi vastavärit toimivat tässä hyvin.

SEKOTETTUNA EI RAVISTETTUNA – lisää juomaan hiilihappoa sisältävät ainekset viimeisenä ja sekoita lusikalla varovasti, ethän halua kaikkien kuplien katoavan heti!

Lisää kotibaarimestarin vinkkejä löydät Viinimaailman sivuilta, voin luvata että jos minäkin osaan niin kaikki osaavat 😀 ! Huomaathan että alkoholilainsäädännön mukaan alkohollin liittyviä kommentteja ei voi julkaista.