MAALISKUUSSA

31/03/2018

Maaliskuussa

– Kävin kaksi kertaa kirjastossa
– Kävelin paljon keskuspuistossa
– Kuuntelin kolme äänikirjaa
– Ostin lennot kesäksi Espanjaan
– Tunsin jo selvästi vauvan liikkeet
– Maha kasvoi paljon
– Saimme tietää vauvan sukupuolen
– Ostin kotidopplerin, jolla voi kuunella vauvan sydänääniä
– Olin melkein kaksi viikkoa yksin poikien kanssa, Oskun ollessa laskettelemassa
– Maalasin Lundiaa
– En saanut juuri mitään aikaan kotona (purkamattomia laatikoita on edelleen)
– Oltiin poikien kanssa kaksissa kuvauksissa
– Söin aivan liikaa ulkona tai tilasin ruokaa kotiin
– Ostin liian kalliita asioita (kuten tonnin vaunut, ruokapöydän ja ne lentoliput)
– Join elämäni ekan ja vikan matcha-laten
– Kävin joogassa
– Hankin uusia äitiysvaatteita
– Testattiin ekaa kertaa meidän taloyhtiön sauna
– Minulla oli ikävä sokerointi-kokemus (olen kuulemma niin karvainen :D)
– Minulla oli myös hyvin kivulias sokerointi-kokemus (hitto että se tekee kipeetä raskaana ollessa)
– Sain komean mustelman sisäreiteeni
– Kävin hammaslääkärissä
– Hamstrasin vauvanvaatteita
– Itkin hormoonipäissäni milloin mistäkin
– Unohdin lompakon kolme kertaa kotiin
– Olin vielä päivittäin pahoinvoiva, mutta en enää oksentanut juurikaan
– Olin aika nuutunut ja jouduin nukkumaan päikkäreitä
– Hukuin sähköposteihin
– Melkein vietettiin bestikseni babyshowereita (miten kivaa saada vauvat samana vuonna!)
– Yritin syödä terveellisesti ja onnistuin siinä semihyvin
– Näin ihan liian vähän kavereitani
– Poltettiin ekaa kertaa meidän takkaa, se ei mennyt hyvin (piti repiä palovaroitin katosta)
– Istuin ekaa kertaa meidän parvekkeella
– Haaveilin jostain ihanista drinkeistä
– Olin innoissani kun aurinko lämmitti mielen lisäksi myös selkää


KIRJOJA KUUNNELLEN

29/03/2018

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – BOOKBEAT

Jos minuun törmää kadulla, voi olla aika varma että minulla on kuulokkeet korvilla. Aiemmin kuuntelin aina musiikkia, mutta nykyisin olen ihan totaalisen koukussa äänikirjoihin!

Kaikki alkoi itseasiassa siitä, kun mieheni Oscar on todella kova lukemaan. Hän lukee joka ilta sängyssä ennen nukkumaan menoa, mutta myös keskellä yötä. Huono-unisuuden vuoksi lähes joka yöhön kuuluu tunnin-parin lukemishetki. Aiemmin tämä ei haitanut minua yhtään, sillä nukuin kuin tukki. Nykyään, raskauden myötä, nukun paljon huonommin ja pienikin valo tai liikehdintä häiritsee untani.

Tähän ratkaisuksi Osku kuitenkin keksi äänikirjat. Aluksi hän kuunteli niitä puhelimellaan YouTuben kautta, mutta se oli vähän hankalaa, sillä silloin kännykän näyttöä ei voi sammuttaa, eikä puhelimella myöskään voi tehdä mitään muuta samaan aikaan. Lisäksi jos kuuntelun aikana nukahtaa, mikä on iltaisin oikeastaan se tarkoituskin, jatkuu kirja vaan eteenpäin ja oikeaa kohtaa on seuraavalla kerralla tosi hankala löytää.

Kuukausi takaperin saimme kuitenkin mahdollisuuden testata BookBeatiä ja nykyään sitä käyttää koko perhe. Yhden tilin saa nimittän jaettua viidelle eri mobiililaitteelle ja siltä löytyy myös lasten kirjoja. Ja kuten aiemmin mainitsin, jäin itse ekasta kerrasta ihan koukkuun.

Itse olen pienestä saakka rakastanut lukemista ja olin aikoinaan myös varsinainen lukutoukka. Kuitenkin aikuisuuden ja vanhemmuuden, työkiireiden, kotitöiden ja ihan vaan väsymyksen vuoksi lukeminen on viime vuosina jäänyt todella vähälle. Nyt onkin ollut ihana päästä takaisin sinne kirjojen ja kiinnostavien tarinoiden maailmaan – ja käyttää se aika hyödyksi ja vaikka siivota samalla.

Minulla onkin tapana kävellä joka päivä kun vien ja haen lapset koulusta. Matkassa kestää yhteen suuntaan puolisen tuntia ja siinä ajassa ehtiikin jo päästä kivasti kirjaan kiinni. Myös siivotessa kuuntelen nykyään kirjaa. Jos kirja on jännittävä, kuten viimeksi kuuntelemani Nainen Junassa, en pysty oikeastaan lopettamaan ollenkaan, vaan teen kaiken kuulokkeet korvilla.

BookBeat sovelluksena toimii tosi hyvin. Kirjoja voi etsiä perinteisen haun lisäksi myös genren mukaan ja kirjat voi lajitella eri filttereiden mukaan vaikkapa muiden kuuntelijoiden suositusten perusteella. Valikoima on laaja, sieltä löytyy niin klassikoita kun uutuuksiakin, suomeksi ja englanniksi. Kirjoja voi myös ladata puhelimeen, jolloin niitä voi kuunnella offline-tilassa myös ilman nettiä, vaikkapa reissussa rannalla makoillessa.

Mahtava toiminto sovelluksessa on myös se, että kirjan voi laittaa unitilaan. Eli illalla kuunnellessa voi määrittää että meneekö kirja paussille vaikkapa, 15, 30 tai 45 minutin päästä. Näin ollen oikean kohdan löytäminen seuraavalla kerralla on huomattavasti helpompaa jos on ehtinyt nukahtaa kesken kuuntelun. On myös hauska seurata että mitäs kirjoja muut parhaillaan kuuntelevat ja kuinka paljon niistä on kuunneltu.

On ollut ihana löytää tällainen maailma. Toki tykkään kuunella edelleen myös musiikkia tai katsella leffojakin, mutta etenkin tavallisessa arjessa nämä kuuntelukirjat toimivat tosi hyvin sen vuoksi, että samaan aikaan voi tehdä myös kaikkea muuta. Aluksi luulin että kuunteleminen vaatii todella tarkkaa keskittymistä, mutta todistetusti sitä voi tehdä kahvilassa lounaan äärellä, metsäkävelyllä sekä tiskokonetta tyhjentäessä. Välillä on toki ihana myös ihan vaan käpertyä sohalle viltin alle ja rentoutua samalla. Mutta ainakin tällaiselle ruuhkavuosissa rämpivälle tämä on ollut ihana juttu.

Teilläkin on nyt mahdollisuus testata BookBeatin äänikirjoja. Koodilla mamigogo saatte tämän linkin kautta ladattua kuukauden ilmaisen testijakson. Koodi on voimassa 31.5 asti ja se on tarkoitettu uusille käyttäjille. Voin todella todella lämpimästi suositella. Jos olette valmiita jäämään myös koukkuun.

Jos kaipaa jotain vähän jännittävämpää kuuneltavaa suosittelen tuota Paula Hawkinskin Nainen Junassa, Kauko Röyhkän kirjoittamalle teokselle Ville Haapasalon esimmäisitä vuosista Venjällä nauraa hörötön itskesni myös ja kuuntekin sen itseasissa päivässä – ihan älyttömiä juttuja ja kirjan nimi onkin Et kuitenkaan usko. Nyt kuuntelen parhaillaan Elina Ferranten Napoli-sarjaa. Osku on taas koukoussa Jo Nesbøn jännäreihin. Myös lasten kirjojen valikoima on mukavan laaja ja kirjaa on kiva kuunella vaikkapa rauhoittumistarkoituksessa.


IHONPUHDISTUKSEN IHMESIENI

28/03/2018

Ostin hiljattain paljon puhutun Konjac-sienen ja käyttänyt sitä lähes päivittäin kasvoille aamuin illoin. Itseasiassa minulla on aiemmin ollut jonkun suihkusaippuan mukana tullut, vartalolle tarkoitettu, sieni. Mutta en vielä sillon tiennyt että se oli sellainen, litteä muoto ja värittömyys hämäsivät. Nyt jälkeen päin ajateltuna, iho tuli sillä ihanan pehmeäski. Ja niin tulee tällä kasvosienelläkin!

Konjac-sieni on täysin luonnollinen ja siksi tietysti myös biohajoava. Se on peräisin korkeilla troopisilla alueilla kasvavan Konjac-kasvin juuresta. Juuresta suurin osa on vettä, mutta loput sen kasvikuidut sisältävät runsaasti ihonhoidolle välttämättömiä mineraaleja kuten sinkkiä, kaliumia, fosforia ja kuparia. Sieni on rakenteeltaan huokoinen ja ennen kastelua todella kova ja karhea, mutta sienen kuidut imevät itseensä runsaasti vettä, jonka jälkeen siitä tulee pehmeä käyttää kasvojen herkälle iholle. Sen verkkomainen rakenne kuorii ihoa, poistaa kuollutta ihosolukkoa sekä epäpuhtauksia ja jättää sen sileäksi ja kauniiksi.

Ensimmäinen käyttökerta sienen kanssa oli hieman hämmentävä – se nimittäin haisi aika voimakkaasti, ikäänkuin palaneelle. Haju tarttui myös kasvoihin ja leijali kylpyhuoneessa seuraavaan aamuun saakka. Nyt haju on mielestäni kadonnut kokonaan, vaikka Elvis kyllä muutama päivä sitten ihmetteli miksi poskeni haisee oudolle..

Sieniä on vähän erililaisia, erilaisille ihotyypeille. Sieniä näkyy yleensä muutamissa eri väreissä, mutta huomasin että eri valmistajien värit meinaavat myös eri asioita. Eli jos olet havainut ihollesi vaikka yhdeltä merkiltä hyväksi vihreän sienen, voi toisen merkin vihreä ollakin tarkoitettu erilaiselle ihotyypille.

Itse ostin oman sieneni messuilta, enkä enää muista sen merkkiä, mutta muistaakseni se oli tarkoiettu herkälle iholle. Myös rasvoittuvalle ja pintakuivalle iholle on usiemmin omat sienensä. Jos iho on kovin epäpuhdas, saattaa ihosta aluksi puskea kaikkea lika pois. Tätä ei kannata säkähtää, vaan jatkaa käyttöä – se vain kertoo että sieni toimii.

Kuiva sieni pitää siis kastella aina hyvin. Sen voi joko kastaa muutamaksi minuutiksi vesikulhoon, tai kuten minä, painella kevyesti vesihanan alla, kunnes sieni on kauttaaltaan pehmeä. Sientä voi käyttää ihan sellaisenaan tai meikinpuhdistusaineen kanssa. Itse pesen yleensä iltaisin aineella ja aamuisin ilman. Sieni on märkänä vähän limaisen tuntuinen ja se jättääkin iholle kolloidisen kalvon neutraloiden ihon pinnalla olevien epäpuhtauksien happamuutta. Kosteutta sitova kalvon ansiosta iho ei myöskään pääse kuivumaan, tai jo esiintyvä pintakuivuus helpottaa ja voiteetkin imeytyvät paremmin. 

Käytön jälkeen sieni on myös tärkeä huudella hyvin, mutta kiertävää liikettä kannattaa välttää, sillä muuten sieni hajoaa ennen aikojaan. Tarvittaessa pudistukseen voi käyttää saippuaa. Sieni kannattaa ripustaa kuivumaan ilmavaan paikkaan, näin se kestää pidempään ja pysyy hygieenisenä. Sienen käyttöikää voi myös pidentää keittämällä sitä muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä, jolloin siitä tulee steriili. Sientä voi kuulemma myös säilyttää jääkaapissa, jolloin siihen ei pääse kasvamaan mikrobeja. Sieni kannattaa vaihtaa uuteen kahden, vähintään kolmen kuukauden välein ja se hävitetään biojätteen mukana.

Itselläni on ollut aina aika hyvä iho, nenän pieliin kerääntyy helpoiten epäpuhtauksia, mutta esimerkisi finnejä tai muita näppyjä minulla on tosi harvoin. Ihoni ei myöskään ole erityisen kuiva tai rasvoittuva, ainoastaan joskus vähän hekähkö voimakkaille hajusteille. Silti olen jo näin lyhyen käytön jälkeen huomanut, että sieni tekee iholleni hyvää. Iho tuntuu entistä sileämmältä, tasaiselta ja jotenkin ihanan raikkaalta.

Ehkä vähän hassua että olen löytänyt sienen vasta nyt, mutta pahempi myöhään kun…. Onko Konjac-sieni jo muille tuttu?


VÄLIPALAT MENOSSA MUKANA

26/03/2018

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – MUUTI

Hyvin säilyvistä ja helposti mukana kuljetettavista välipaloista on monen perheen ja tilanteen helpottajiksi. Meillä ainakin asustaa sellaista porukkaa, ihan aikuisissa kun lapsissakin, että kun nälkä iskee niin siinä ei ole aikaa hukattavaksi – vaan huikopalaa on saatava hetipaikalla.

Minusta on ollut aina tosi ihana, miten paljon meidän lapset tykkääväät hedelmistä ja vihanneksista ja siksi tosi mielellään heille niitä tarjoankin. Liian monta kertaa kuitenkin babaani on muussaantunut repussa koulupäivän aikana tai oman kassin pohjalta löytyy kovettunut ja valkoiseksi muuttunut mandariini. Siksi nämä Muutin välipalasmothiet tomivat meillä välipalana etenkin mukana, mutta maistuvat hyvin kotonakin vaikkapa leikin lomassa.

Meillä Muutit ovatkin toimineet parhaiten erilaisissa liikkuvissa tilanteissa, koulun iltapäiväkerhon jälkeen kotimatkalla, kun päivällistä pitää vielä odottaa tai pahimmasta tapauksessa mennä kotiin vielä kaupan kautta. Tai siellä itse kaupassa (kyllä olen juuri se vanhempi joka antaa lastensa syödä kaupassa jotain pientä ennen maksamista – säästää muiden ostoksilla olevien korvia ja hermoja).

Kysellesäni lapsilta että missä tilanteissa he tykkäävät eniten syödä välipalasmootehieta sain seuraavanlaisia vastauksia:

– Kirjastossa, kun ne eivät rapise ja häiritse muita
– Ratikassa koulun jälkeen – pieni pussi on juuri matkan pituinen
– Jossain missä ei ole roskista, koska tyhjää pakettia voi kuljettaa taskussa kun siinä on se korkki
– Tyhjään pakettiin voi puhaltaa ilmaa (huom, tärkeä!)
– Omassa huoneessa kun tämä on helppo salakujettaa
– Kesällä kun aurinko paistaa
– Parvekkeella
– Jos mentäisiin joskus uimahalliin, niin sen jälkeen voisi yhdistää syötävän ja juotavan
– Osku voisi juoda tätä samalla kun se ajaa mökille
– Annetaan tätä sitten myös meidän vauvalle jos sille tulee nälkä rattaissa

Pienten (ja vähän isompienkin) kuluttajien mieltymysten mukaisesti valmistetut Muutit ovat terveellinen vaihtoehto välipalaksi, sillä ne sisältävät 100% hedelmiä ja marjoja ilman keinotekoisia väri-, aromi- tai säilöntäaineita. Muutin raaka-aineiden valinnassa korostuvat luomu, laatu ja ekologisuus. Kaikki tuotteet ovat gluteenittomia ja laktoosittomia, eivätkä sisällä kananmunaa tai maitoproteiinia. Valikoima muodostuu Luomu- & Arktinen, pohjoisen maut –sarjoista, ja niihin pääset tarkemmin tutustumaan Muutin sivuilla.

Molempien poikien suosikkamaku on sekä Fantti-Muuti, eli luomu päärynäsoseesta sekä vadelmasta sekä Apina-Muuti, jossa taas on banaania ja mustikkaa. Muutkin maut toki maistuvat, mutta tässä Kaapon kommentti oli että ”ne maistuu ihanasti hedelmän ja marjan sekoitukselta”. Itse voisin taas ajatella, että tuo vähän isompi Voima-Muuti sopisi mahtvasti aktiiviselle lapselle urheiliharrastuksen yhteydessä, sillä se sisältää lisäksi myös riisiproteiinia.

Pakkauksissa seikkailee erilaisia eläimiä ja myös jokaisen maun nimet ovat tosiaan sen mukaisia. Voisinkin kuvitella että vähän nirsommankin lapsen kanssa toimii juuri tällainen kiva leikkisyys ja uusien makujen maistaminen vaikkapa leikin kautta.

Vaikka nämä välipalat toimivat mielestäni parhaiten menossa mukana, tulee niitä syötyä välillä ihan vaan kotona välipalaksi kun en jaksa sillä hetkellä loihtia mitään muuta, tai en ole käynyt kaupassa. Nyt viikonloppuna pojat heräsivät ihmeen aikaisin, joten ohjeistin heitä vaan aluksi ottamaan muutit pahimpaan nälkään ennen aamupalaa. Meillä näitä sälytetään ihan huoneenlämmössä, mutta varsin maistuvia nämä ovat myös jääkaappikylmänä tai maustamattomaan jogurttiin sekoitettuna. Suuttimen ansiosta näillä saa loihdittua kivasti myös erilaisia kuvioita juurikin vaikka sen jogurtin pintaan.

ARVONTA! Missä teillä nautitaan Muutia? Onko Muuti sinulle entuudestaan tuttu? Kommetoi alle niin olet mukana Lapsimessujen perhelipun arvonnassa. Messut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 20.-22.4. Perhelippu sisältää sisäänpääsyn maksimissaan kahdelle aikuiselle ja kolmelle lapselle (4- 15v). Pääpalkinnon lisäksi arvotaan Muutin tuotepaketteja viidelle onnekkaalle. Arvonta päättyy 2.4.


KAIKKI NE HUOLET JA MURHEET

25/03/2018

Vanhemmuudella on kaiken ihanan, onnen ja rakkauden lisäksi varjopuoli – pelko. Pelko lapsien -ja välillä myös omasta puolesta. Kun on saanut jotain niin kallisarvoista ja rakasta kun oman lapsen, pelkkä ajatuskin sen menettämisestä riipii rintaa. Sanotaankin, että lapsen menettäminen on suurin suru jonka ihminen voi kokea. Sen tuskan voin vain kuvitella, enkä varmaan sitikään ymmärrä. Ja toivon ettei minun ikinä tarvitsekaan, mutta välillä todella pelkään sitä.

Kun Kaapo syntyi, kävin alussa jatkuvasti tarkistamassa että hengittääkö hän, tai jos tajusin päikkäreiden venyneeen normaalia pidemmiksi, säikähdin hetkeksi kauhusta, että onko jotain sattunut. Varmasti ihan normaalia. Kaikki kuitenkin paheni kun Elvis syntyi. Oli taapero ja vauva, kaksinverroin rakkautta, kaksinverroin enemmän huolta.

Saatoin valvoa yöt läpeensä pelkäämässä ja murhetimassa. Kehittelin mielessäni erilaisia skenaarioita siitä, mitä kaikkea voisikaan sattua. Yksi tilanne, jota mietin paljon, oli sellainen että olin joutunut hyvin korkean tulessa olevan kerrostalon katolle molempien lasten kanssa, ja mietin useasti, että millä eri tavoin pääisin heidän molempien kanssa sieltä alas. Vaikka kuinka järkeilin itselleni, että kyseinen tilanne tuskin osuisi ikinä kohdalle, en vain saanut sitä (ja montaa muuta juttua) pois mielestäni.

Nyt kun odotan kolmatta lastani, tämä murehtiminen ja ihan älyttömien skenarioiden miettiminen on tullut takaisin. Välillä ajatukset ovat ymmärrettäviä, kuten että mitäs jos kaadun vauva sylissä rappusia kävellessäni. Mutta välillä muutenkin vilkas mielikuvitukseni lähtee laukkaamaan ihan kunnolla ja saatan kyynel silmässä surra sitä, jos joku joskus varastaa vauvan rattaista ja tämän jälkeen heittää hänet ikkunasta. Ihan kamalia juttuja ja ennenkaikkea ihan turhia murhedittavia.

Mutta ehkä tämä ihmisen mieli on vaan rakennettu niin, uskon että te muutkin tunnistatte itsenne tästä ajatusmallista? Eiköhän tämäkin ole jokin vanha jäänne, kun luolamiehet ja naiset joutuivat oikeasti miettimään puolustuskeinoja villieläimiä vastaan.

Näiden absurdien pelkojen lisäksi, etenkin näin raskaana ollessa, sitä on myös ihan ymmärrettäviä pelkoja ja huolia. Itselläni on koko raskauden ajan ollut enemmän ja vähemmän kipeitä vatsaoireita. Tiedän suurimmanosan olevan ihan normaaleita kohdun kasvuun liittyviä tuntemuksia. Mutta aina välillä ne myös säikäyttävät. Myös lääkäri on ollut sitä mieltä että mitään varaa tuskin on, mutta niitä kuitenkin tarkkaillaan ja viime viikolla minun piti viedä myös pissanäyte, sillä kivut säteilivät myös selkään. Tulosta ei ole vielä tullut.

Viime yönä heräsin kaksi kertaa pistävään ala-vatsakipuun. Koko aamun yritin kuulostella vauvan liikkeitä, mutten ollut varma että tunsinko niitä ollenkaan. Tässä raskaudessa minulla on ensimmäistä kertaa istukka edessä, joka vaimentaa liikkeitä tosi paljon. Mietin kokoajan soittamista sairaalan päivystykseen, mutta samaan aikaan lykkäsin sitä. Sillä viimeistään siellä sitten paljastuisi että vauva olisi kuollut. Nyt minulla oli sentään vielä vähän toivoa.

Sen sijaan sitten googlailin listerian oireita, myöhäisen keskenmenon oireita ja päädyin lopulta lukemaan muutamia todella koskettavia kokemuksia kuolleen vauvan synnyttämisestä. Samaan aikaan yritin näyttää pojille että kaikki on hyvin, vaikka mielessä pyöri vaan että saako jostain niin pieniä arkkuja ja että voiko näin pientä vauvaa edes haudata normaalisti. Ihan kamalia juttuja.

Olinkin jo lähdössä päivystykseen kunnes päätin vielä kysyä paikallisesta kirppisryhmästä, että olisiko kenelläkään myydä kotidoppleria, jolla voisi itse kuunnella vauvan sydänääniä. Osku ei ollut kotona, enkä myöskään halunnut olla se hysteerinen odottaja joka menee sairaalaan itkien että vauvani on kuollut kun kaikki olisikin hyvin.

Tunnin päästä minä olin takaisin kotona dopplerin kanssa. Sain heti vauvan sydänäänet kuulumaan ja hetken päästä tunsin selvästi myös liikkeitä. Huonosti nukutun yön takia olin vain saanut maalailtua mieleeni mitä surullisimpia ja kauheampia ajatuksia, eikä todellakaan nettiin meno siinä vaiheessa auttanut tilannetta yhtään.

Kun oikein vaalii, suojelee ja odottaa toista saapuvaksi niin pelko sen kaiken menettämisestä on hirvittävän suuri. Onneksi suurimaksi osaksi osaan ja pystyn kuitenkin iloita ja olla luottavaisin mielin. Ja nyt voi ainakin jatkossa kuunella kotona noita sydänäääniä, jos usko horjuu. Hassua, sillä olen aina ajatellut etten moista vehjettä tarvitse.