VÄLIPALAT MENOSSA MUKANA

26/03/2018

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – MUUTI

Hyvin säilyvistä ja helposti mukana kuljetettavista välipaloista on monen perheen ja tilanteen helpottajiksi. Meillä ainakin asustaa sellaista porukkaa, ihan aikuisissa kun lapsissakin, että kun nälkä iskee niin siinä ei ole aikaa hukattavaksi – vaan huikopalaa on saatava hetipaikalla.

Minusta on ollut aina tosi ihana, miten paljon meidän lapset tykkääväät hedelmistä ja vihanneksista ja siksi tosi mielellään heille niitä tarjoankin. Liian monta kertaa kuitenkin babaani on muussaantunut repussa koulupäivän aikana tai oman kassin pohjalta löytyy kovettunut ja valkoiseksi muuttunut mandariini. Siksi nämä Muutin välipalasmothiet tomivat meillä välipalana etenkin mukana, mutta maistuvat hyvin kotonakin vaikkapa leikin lomassa.

Meillä Muutit ovatkin toimineet parhaiten erilaisissa liikkuvissa tilanteissa, koulun iltapäiväkerhon jälkeen kotimatkalla, kun päivällistä pitää vielä odottaa tai pahimmasta tapauksessa mennä kotiin vielä kaupan kautta. Tai siellä itse kaupassa (kyllä olen juuri se vanhempi joka antaa lastensa syödä kaupassa jotain pientä ennen maksamista – säästää muiden ostoksilla olevien korvia ja hermoja).

Kysellesäni lapsilta että missä tilanteissa he tykkäävät eniten syödä välipalasmootehieta sain seuraavanlaisia vastauksia:

– Kirjastossa, kun ne eivät rapise ja häiritse muita
– Ratikassa koulun jälkeen – pieni pussi on juuri matkan pituinen
– Jossain missä ei ole roskista, koska tyhjää pakettia voi kuljettaa taskussa kun siinä on se korkki
– Tyhjään pakettiin voi puhaltaa ilmaa (huom, tärkeä!)
– Omassa huoneessa kun tämä on helppo salakujettaa
– Kesällä kun aurinko paistaa
– Parvekkeella
– Jos mentäisiin joskus uimahalliin, niin sen jälkeen voisi yhdistää syötävän ja juotavan
– Osku voisi juoda tätä samalla kun se ajaa mökille
– Annetaan tätä sitten myös meidän vauvalle jos sille tulee nälkä rattaissa

Pienten (ja vähän isompienkin) kuluttajien mieltymysten mukaisesti valmistetut Muutit ovat terveellinen vaihtoehto välipalaksi, sillä ne sisältävät 100% hedelmiä ja marjoja ilman keinotekoisia väri-, aromi- tai säilöntäaineita. Muutin raaka-aineiden valinnassa korostuvat luomu, laatu ja ekologisuus. Kaikki tuotteet ovat gluteenittomia ja laktoosittomia, eivätkä sisällä kananmunaa tai maitoproteiinia. Valikoima muodostuu Luomu- & Arktinen, pohjoisen maut –sarjoista, ja niihin pääset tarkemmin tutustumaan Muutin sivuilla.

Molempien poikien suosikkamaku on sekä Fantti-Muuti, eli luomu päärynäsoseesta sekä vadelmasta sekä Apina-Muuti, jossa taas on banaania ja mustikkaa. Muutkin maut toki maistuvat, mutta tässä Kaapon kommentti oli että ”ne maistuu ihanasti hedelmän ja marjan sekoitukselta”. Itse voisin taas ajatella, että tuo vähän isompi Voima-Muuti sopisi mahtvasti aktiiviselle lapselle urheiliharrastuksen yhteydessä, sillä se sisältää lisäksi myös riisiproteiinia.

Pakkauksissa seikkailee erilaisia eläimiä ja myös jokaisen maun nimet ovat tosiaan sen mukaisia. Voisinkin kuvitella että vähän nirsommankin lapsen kanssa toimii juuri tällainen kiva leikkisyys ja uusien makujen maistaminen vaikkapa leikin kautta.

Vaikka nämä välipalat toimivat mielestäni parhaiten menossa mukana, tulee niitä syötyä välillä ihan vaan kotona välipalaksi kun en jaksa sillä hetkellä loihtia mitään muuta, tai en ole käynyt kaupassa. Nyt viikonloppuna pojat heräsivät ihmeen aikaisin, joten ohjeistin heitä vaan aluksi ottamaan muutit pahimpaan nälkään ennen aamupalaa. Meillä näitä sälytetään ihan huoneenlämmössä, mutta varsin maistuvia nämä ovat myös jääkaappikylmänä tai maustamattomaan jogurttiin sekoitettuna. Suuttimen ansiosta näillä saa loihdittua kivasti myös erilaisia kuvioita juurikin vaikka sen jogurtin pintaan.

ARVONTA! Missä teillä nautitaan Muutia? Onko Muuti sinulle entuudestaan tuttu? Kommetoi alle niin olet mukana Lapsimessujen perhelipun arvonnassa. Messut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 20.-22.4. Perhelippu sisältää sisäänpääsyn maksimissaan kahdelle aikuiselle ja kolmelle lapselle (4- 15v). Pääpalkinnon lisäksi arvotaan Muutin tuotepaketteja viidelle onnekkaalle. Arvonta päättyy 2.4.


KAIKKI NE HUOLET JA MURHEET

25/03/2018

Vanhemmuudella on kaiken ihanan, onnen ja rakkauden lisäksi varjopuoli – pelko. Pelko lapsien -ja välillä myös omasta puolesta. Kun on saanut jotain niin kallisarvoista ja rakasta kun oman lapsen, pelkkä ajatuskin sen menettämisestä riipii rintaa. Sanotaankin, että lapsen menettäminen on suurin suru jonka ihminen voi kokea. Sen tuskan voin vain kuvitella, enkä varmaan sitikään ymmärrä. Ja toivon ettei minun ikinä tarvitsekaan, mutta välillä todella pelkään sitä.

Kun Kaapo syntyi, kävin alussa jatkuvasti tarkistamassa että hengittääkö hän, tai jos tajusin päikkäreiden venyneeen normaalia pidemmiksi, säikähdin hetkeksi kauhusta, että onko jotain sattunut. Varmasti ihan normaalia. Kaikki kuitenkin paheni kun Elvis syntyi. Oli taapero ja vauva, kaksinverroin rakkautta, kaksinverroin enemmän huolta.

Saatoin valvoa yöt läpeensä pelkäämässä ja murhetimassa. Kehittelin mielessäni erilaisia skenaarioita siitä, mitä kaikkea voisikaan sattua. Yksi tilanne, jota mietin paljon, oli sellainen että olin joutunut hyvin korkean tulessa olevan kerrostalon katolle molempien lasten kanssa, ja mietin useasti, että millä eri tavoin pääisin heidän molempien kanssa sieltä alas. Vaikka kuinka järkeilin itselleni, että kyseinen tilanne tuskin osuisi ikinä kohdalle, en vain saanut sitä (ja montaa muuta juttua) pois mielestäni.

Nyt kun odotan kolmatta lastani, tämä murehtiminen ja ihan älyttömien skenarioiden miettiminen on tullut takaisin. Välillä ajatukset ovat ymmärrettäviä, kuten että mitäs jos kaadun vauva sylissä rappusia kävellessäni. Mutta välillä muutenkin vilkas mielikuvitukseni lähtee laukkaamaan ihan kunnolla ja saatan kyynel silmässä surra sitä, jos joku joskus varastaa vauvan rattaista ja tämän jälkeen heittää hänet ikkunasta. Ihan kamalia juttuja ja ennenkaikkea ihan turhia murhedittavia.

Mutta ehkä tämä ihmisen mieli on vaan rakennettu niin, uskon että te muutkin tunnistatte itsenne tästä ajatusmallista? Eiköhän tämäkin ole jokin vanha jäänne, kun luolamiehet ja naiset joutuivat oikeasti miettimään puolustuskeinoja villieläimiä vastaan.

Näiden absurdien pelkojen lisäksi, etenkin näin raskaana ollessa, sitä on myös ihan ymmärrettäviä pelkoja ja huolia. Itselläni on koko raskauden ajan ollut enemmän ja vähemmän kipeitä vatsaoireita. Tiedän suurimmanosan olevan ihan normaaleita kohdun kasvuun liittyviä tuntemuksia. Mutta aina välillä ne myös säikäyttävät. Myös lääkäri on ollut sitä mieltä että mitään varaa tuskin on, mutta niitä kuitenkin tarkkaillaan ja viime viikolla minun piti viedä myös pissanäyte, sillä kivut säteilivät myös selkään. Tulosta ei ole vielä tullut.

Viime yönä heräsin kaksi kertaa pistävään ala-vatsakipuun. Koko aamun yritin kuulostella vauvan liikkeitä, mutten ollut varma että tunsinko niitä ollenkaan. Tässä raskaudessa minulla on ensimmäistä kertaa istukka edessä, joka vaimentaa liikkeitä tosi paljon. Mietin kokoajan soittamista sairaalan päivystykseen, mutta samaan aikaan lykkäsin sitä. Sillä viimeistään siellä sitten paljastuisi että vauva olisi kuollut. Nyt minulla oli sentään vielä vähän toivoa.

Sen sijaan sitten googlailin listerian oireita, myöhäisen keskenmenon oireita ja päädyin lopulta lukemaan muutamia todella koskettavia kokemuksia kuolleen vauvan synnyttämisestä. Samaan aikaan yritin näyttää pojille että kaikki on hyvin, vaikka mielessä pyöri vaan että saako jostain niin pieniä arkkuja ja että voiko näin pientä vauvaa edes haudata normaalisti. Ihan kamalia juttuja.

Olinkin jo lähdössä päivystykseen kunnes päätin vielä kysyä paikallisesta kirppisryhmästä, että olisiko kenelläkään myydä kotidoppleria, jolla voisi itse kuunnella vauvan sydänääniä. Osku ei ollut kotona, enkä myöskään halunnut olla se hysteerinen odottaja joka menee sairaalaan itkien että vauvani on kuollut kun kaikki olisikin hyvin.

Tunnin päästä minä olin takaisin kotona dopplerin kanssa. Sain heti vauvan sydänäänet kuulumaan ja hetken päästä tunsin selvästi myös liikkeitä. Huonosti nukutun yön takia olin vain saanut maalailtua mieleeni mitä surullisimpia ja kauheampia ajatuksia, eikä todellakaan nettiin meno siinä vaiheessa auttanut tilannetta yhtään.

Kun oikein vaalii, suojelee ja odottaa toista saapuvaksi niin pelko sen kaiken menettämisestä on hirvittävän suuri. Onneksi suurimaksi osaksi osaan ja pystyn kuitenkin iloita ja olla luottavaisin mielin. Ja nyt voi ainakin jatkossa kuunella kotona noita sydänäääniä, jos usko horjuu. Hassua, sillä olen aina ajatellut etten moista vehjettä tarvitse.


OLEMATTOMAT NIMIPÄIVÄPERINTEET

24/03/2018

Meillä ei ole ikinä oikein juhlittu nimipäiviä, eikä minulla yleensä ole mitään muistikuvaa siitä, kenellä oli nimipäivät milloinkin. Oma nimenikin tuli kalnteriin vasta ollessani noin kymmenvuotias, joten mitään tapaa juhlistamiselle ei ole syntynyt.

En olisi muistanut koko nimppari-asiaa nytkään, mutta Kaapo on jo kuukauden verran kysellyt omista nimipäivistään. Piti ihan netistä katsoa, että milloin ne oikein olivatkaan. Muistin että ehkä marraskuussa. Onneksi hän vielä muistutteli tällä viikolla niistä, ja koska asia tuntui hänestä tärkeältä, sovimme etukäteen että menisimme nimipäivänä sitten kahvilaan kakulle. Lahjaakin hän pyysi, mutta sanoin että siinä menee kyllä meidän perheessämme raja.

Tykkään kyllä juhlistaa kaikenlaista ja minusta on ihanaa kun jollain kavereilla on pienestä pitänen ollut vankat traditiot nimipäiväjuhlien järjestämisessä. Omalle kohdalle siitä ei vaan ole ikinä muodostunut tapaa. Minulla on niin huono muistikin, että se olisi ihan mahdotonta. Juhlimme jopa kerran vanhingossa Elviksen synttäreitä vääränä päivänä, kun menin vähän sekaisin päivämääristä :D

Nimipäivänä on aina kiva muistella sitä miksi kyseinen nimi oikein annettiin ja mitä kaikkea siihen liittyi. Ennen Kaapon syntymää minulla oli ehkä viiden-kuuden nimen lista, joista yksi vaihtoehto oli myös Kaapo. Joukossa oli myös Kalle, joka oli itseasiassa niin minun kun Kaapon isänkin suosikkeja. Kalle nimi oli myös heidän suvussaan.

Kuitenkin sitten kun vauva oli syntynyt, tuntui Kalle nimenä jotenkin liian kovalta niin pienelle ja suloiselle pojalle. Minua alkoi myös epäilyttämään kaikki ne Pikku-Kalle vitsit, jos sellaisesta saatettaisiin vaikka joulussa kiusata. Kallen sijaan päätimmekin sitten viime hetkellä ottaa pehmeämmän Kaapon. Etenkin alussa vielä pitkään mietin, että olisiko sittenkin pitänyt valita se Kalle. Mutta kuten kaikki ystävänikin aina sanovat, Kaapo on ihan Kaapo ja nimi on täydellinen hänelle.

Kaapo tulee nimestä Gabriel, jota myös tänään juhlitaan. Kuten monilla nimillä, tälläkin on siis uskonnollinen tausta. Gabriel on heprealaisperäinen nimi ja tarkoittaa ’Jumalan taistelijaa tai ’Jumala on voimakas’, ’Jumala osoittaa voimansa’ ja Raamatussa taas Gabriel oli yksi arkkienkeleistä. Nykyään Kaapo on tunnettu nimi etenkin samannimiestä piirretystä – jonka olemassaoloa emme muuten tienneet nimeä antaessamme.

Myös tytölle meillä oli valmiiksi monta nimeä. Yksi niistä oli Kerttu, mutta en usko että olisimme kuitenkaan lopulta päätyneet siihen. Kuitenkin mietin, että jos Kaapo saisi pikkusiskon, silloin hänestä voisi tulla Kerttu. Eevi oli vahva suosikki tytön nimeksi, ja pikkuveeljestähän tuli sitten sattuman kaupalla Elvis, jota vielä usein kutsutaan Kaapon suussa pienenä muuttuneeksi Eevikseksi.

Aika hassua muuten myös, nimittäin Kaapon ihan ensimmäiset vauvakaverit olivat nimeltään Kerttu ja Gabriel.

Olen aina kokenut nimien antamisen, ja etenkin päättämisen, aika vaikeana. Kuitenkin lopulta se nimi mihin päätyy, sopii kantajalleen ihan täydellisesti, vai mitä?