Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplay kanssa
Postaus sisältää arvonnan!

Lapset älylaitteilla ei ole varsinaisesti lempinäkyni ja siksi meillä onkin normaalisti hyvin tiukka ruutuaika. Yksi tunti jokatoinen päivä. Lomalla otetaan kuitenkin höllemmin. Itseasiassa reissuja varten kaivetaan esiin aina pädi, joka ei ole meillä käytössä muuten ollenkaan.

Lomalla lapset ovat aamusta iltaan aktiivisia, uivat ja leikkivät usein paahtavassa auringossa. Lukemisen, piirtämisen ja lautapelien lisäksi he saavat heittää aivot narikkaan leffoja tai sarjoja katsellen. Meillä on usein tapana antaa lapsille ruutuaikaa joku kuumimpaan keskipäivän auringon aikaan tai sitten illalla. Aikojen suhteen ei olla niin tarkkoja. Joskus ruutuaikaa ei ole ollenkaan, toisena päivänä he saattavat katsoa lempisarjaansa useamman jakson putkeen.

Loma alkaa usein matkustamisella ja tänne aina tänne Espanjaan reissatessamme meille on synytynyt melko samaa kaavaa nouttava runtiini noin viisi tuntia kestävälle lennolle. Nousun jälkeen odotellaan tarjoilua, syödään, ehkä vähän luetaan, katsotaan leffa tai muutama jakso sarjaa ja lopulta nukahdetaan loppuajaksi.

Ohjelmia katsomme Viaplayn kautta ja katsottavat lataamme laitteille etukäteen offline-modessa. Näin voimme katsoa niitä missä ja milloin vaan, ilman nettiyhteyttä. Kuten siis vaikkapa lentokoneessa tai missä vain ulkomailla.

Toki myös lasten lisäksi minä katson etenkin lentokoneessa ohjelmia. Huomasin muutama kuukausi sitten Viaplaystä löytyvän zombie-sarjan Walkingn Deadin kaikki jaksot – myös ne uusimmat kaudet joita en ole vielä nähnyt. Olenkin katsellut jaksoja aina kun olen ehtinyt, mutta koneessa matkalla tänne ehdin katsomaan ruhtinaalliset kaksi ja puoli jaksoa täysin keskeytyksettä. En normaalisti ole mikään kovin jännittävien sarjojen tai leffojen ystävä, mutta tähän sarjaan jäin kerrasta ihan koukkuun kun sitä ehkä kuutisen vuotta sitten jostain syystä satoin ensimmäistä kertaa katsomaan.

Kaapo taas latasi kännykälleen vähän toisenlaisesta kauhua, nimittäin Hotel Transylvian elokuvan kolmannen osan – monsterit matkalla. Leffa oli kuulemma tosi hauska ja minunkin pitäisi katsoa se, jotta tietäisin mistä ihmeen Kraakkenista täällä puhutaan.

Lomalla on tärkeä päästä offlineen ja jos se väillä vaatii avukseen älylaitteen, on se mielestäni ihan ok. Laitteet ja offlineen ladatut lastensarjat ovat osaltaan mahdollistaneet, tai ainakin helpottaneet, todella paljon matkustelua lasten kanssa. Reissasin ensimmäistä kertaa yksin poikien ollessa 1,5 ja 3,5 vuotiaita ja ilman pädiä esimerkisksi rauhallista hetkeä rannalla, kun pienempi nukkuu päikkäreitä ja minä tahtoisin hetken ottaa aurinkoa ja lukea kirjaa, ei olisi ollut mahdollista toteuttaa ilman pädille ladattua Lego Movieta.

Viaplay appin voi siis ladata esimerkiksi kännykälle tai pädille, niin macille kun anroidillekin. Appin kautta voi myös helposti rajata kaikki ne lukemattomat sarjat ja elokuvat joita on mahdollista ladata laitteelle offlineen. Tämän jälkeen niitä on mahdollista katsoa ihan missä päin maailmaa tahansa, maalla, merellä, ilmassa – ilman nettiyhteyttä. Viaplaystä löytyy katsottavaa ihan kaikille, aikuisille ja lapsille ja kaikille siltä väliltä. Leffoja, sarjoja, dokkareita ja kuulemma myös tosi paljon urheiluakin, kuten golfia (!?:D)

ARVONTA! Katsotaanko teillä reissussa ohjelmia offlinessa tai ollaanko teillä muuten lomalla höllempiä ruutuajan suhteen? Kerro vastauksesei alle kommentteihin niin olet mukana 2kk ilmaisen Viaplayn-katselupaketin arvonnassa! Arvonta päättyy ke 26.6.

Laukku on pakattu, talovahti hommattu, tiskit tiskattu ja roskat viety. Padille ladattu leffoja, laukussa kirja, korvatulpat, niskatyyny ja purkkaa. Mä lähden nimittäin kohta kentälle ja huristan Malagan aurinkoon. Kahdeksan päivää. Yksin. Tämä on toinen kerta kun lähden lomalle ilman lapsia.

Just nyt mä mietin että saako näin oikeasti tehdä? Just nyt mä mietin että aika outoa lentää ilman lapsia. Just nyt mä mietin että aika siistiä. Kerrankin iPadi on mulle koko viisituntisen ajan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Meidän reissu lähestyy, alle kaksi viikkoa niin ollaan jo lämpimässä. Thaimaahan matkustaessa pitää passin olla voimassa vielä 6kk matkan jälkeen, joten Kaapolle olikin jo aika hommata uusi. Ekaa kertaa kun reissattiin vähän pidemmälle hänen ollessaan muutaman kuukauden ikäinen, joten passi menee heti vuodenvaihteen jälkeen jo vanhaksi.

Olin kuullut että poliisiasemalla olisi pitkät jonot ja että aika kannattaa ehdottomasti varata etukäteen. Mutta vaikka mielestäni olin ihan hyvissä ajoin liikenteessä, löytyi tälle vuodelle lähin vapaa aika Järvenpään poliisilaitokselta. Ensinnäkään ei oikein napannut matkustaa sinne saakka, saatikaan että Helsingissä syntyneen lapseni passissa lukisi Järvenpää. Ihan hölmö juttu tiedän, mutta valitsin mielummin sitten asemalla jonottamisen.

Nakkasimmekin tänä aamuna Elviksen päiväkotiin ja kävimme valokuvausliikkeen kautta ottamassa passikuvat aivan poliisiaseman vieressä. Kuvaustilanne sujui kivasti ja kuvat saimme mukaan heti. Kaikki oli valmista muutamassa minuutissa. Kiva yllätys oli myös, että kuvat lähetettiin sähköisesti poliisiin omaan järjestelmään, eikä yhtään paperista kuvaa siis tarvinnut luovuttaa. Printtauksen laatu oli kuitenkin minusta aika huono, kuva on vähän epätarkka ja läiskikäs. Myös 20 euron hinta oli mielestäni aika suolainen, mutta tässä asiassa olikin tarkoitus vaan mennä sen mukaan mikä oli helpoin. Myöhemmin tajusin että olisimme voineet käydä hakemassa ensin vuoronumeron, ja sitten vasta käyneet ottamassa kuvat. Jono nimittäin oli vielä pidempi kun olin kuvitellutkaan.

1,5 tuntia aseman avautumisen jälkeen 11 ihmistä oli päässyt hakemuksensa jättämään, meidän vuorolapussa komeili numero 82. Siinä pikaisella laskutoimituksella kauhistelin että edessä voisi olla seitsemän tunnin jonotus. Huh. Onnekseni aulasta löytyi kahviautomaatti ja Kaapolle olin pakannut iPadin mukaan. Kävi myös tuuri, että joku päätti luovuttaa ja jätti lappunsa meille, nyt siinä oli enää numero 64.

Onneksi vauhti kuitenkin vähän nopeutui päivän edetessä ja lopulta jouduimme jonottamaan vain muutaman tunnin. Se meni ihan kivasti leffaa katsellessa. Onneksi. Seurasin siinä samalla nimittäin muutamaa hermostuneen vauvan ja taaperon kanssa jonottanutta naista, eikä käynyt kyllä kateeksi yhtään. Kaaposta oli myös ylipäätään tosi hienoa olla poliisiasemalla, vaikka lopulta emme nähneetkään kun yhden virkapukuun pukeutuneen pahvisen poliisin 😀 Poliisikorttejakaan emme muistaneet kysyä.

Passikuvasta tuli tosi totinen, mutta niinhän se kai kuuluu ollakkin. On hullua kuvitella että tämä on jo esikoiseni toinen passi ja seuraava sitten kun hän on jo kymmenen! Jos aika jatkaa kulkuaan samalla tapaa, ei siihen mene kauaa. Tänään alkoi myös jo vähän matkakuume vaivaamaan, kun saatiin tämä viimeinenkin asia hoidettua, kylmyys pureutui luihin ja postista tuli uusia uikkareita. Niin ihana lähteä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kun älypuhelimet ja tabit valtaavat perheiden kodit, ja tietokoneista on tullut huomattavasti helppokäyttöisempiä uusien kosketusnäyttöjen ansiosta, on tuloksena se että kaikki pikkulapsista isovanhempiin osaavat käyttää niitä. Nykyään on enemmän sääntö kun poikkeus, että kaksivuotias osaa avata puhelimen ja valita sieltä lempipelinsä ja alkaa pelaamaan. Eilen junassa molemmilla puolillani, sekä vastapäätä, istui koululaisia jotka pelasivat joko puhelimillaan tai tableteilla. Jos pelaaminen pysyy kohtuudessa, sitä on mielestäni turha päivitellä – se on tätä päivää ja kymmenen vuoden päästä ehkä taas jotain muuta.

Meillä lapset saavat pelata jonkun verran, joko puhelimella tai tabletilla. Kaapo on nyt myös harjoitellut muutamia kertoja tietokoneella pelaamista ja etenkin hiiren käyttöä. Parhaimmassa tapauksessa nettipelit ovat kehittivä ja pistävät lapsen mielikuvituksen liikkeelle positiivisessa mielessä. Erilaisia pelejä on vaikka kuinka, mutta annan lasten pelata vain sellaisia jotka olen itsekkin katsonut läpi. Motoriikkaa, tilan hahmotusta, sanavarastoa, engannin kieltä, värejä, numeroita, kirjaimia, ihmiskehon toimintaa, käyöstapoja – näitä ja paljon muuta lapset oppivat pelatessaan laadukkaita pelejä. Ja vaikka haluan pelien olevan laadukkaita ja sisällöltään turvallisia, niin toki suurin syy näitä pelata on ihan puhdas viihde. Sillä sitähän nämä pelit oikeasti ovat. Viihdettä lapsille ja hetki omaa aikaa äidille. Vaikka kyllä me välillä pelaillaan yhdessäkin (ja joskus yksinkin).

Kokoajan tulee yhä enemmän pienille lapsille suunnattuja opetuspelejä, joista erityisesti itse pidän, mutta niin myös pojat. Yksi suosikki on Kids Piano Lite, joka on kauniisti suunniteltu musiikki-mobiiliohjelmisto, joka tarjoaa kahdeksan eri pelimuotoa. Siinä voi esimerkiksi jahdata hiirtä juustopalan ympäri tai pelata ksylofonia kosketusnäytöllä. Peliä voi myös käyttää soittorasiana, ja se opettaa musiikkiteorian perusteet. Toinen meillä hyvin suosittu on Lego Duplon pelit. Ihan pikkuisille suunnatussa appsissa etsitään tuttuja eläinhahmoja piiloistaan ja yli kolmevuotiaille suunnatuissa peleissä sitten rakennellaan erilaisia autoja ja junia. Monelle lukijalle tuttu on varmasti myös Pikku Kakkosen ohjelmisto, josta löytyy paljon kaikenlaista puuhaa – poikien suosikki on ehdottomasti Hertan mustikkaretki.

Kaapoa on alkanut kiinnostamaan myös jo enemmän kouluikäisille suunnatut pelit,
 erityisesti Lego Movie Maker. Nerokas, pieni mobiiliohjelmisto mahdollistaa ”stop motion” elokuvien teon Lego-hahmoilla. Kokoajan näytöllä pyörivät ohjeet opastavat kuinka kuvata ja editoida elokuva, jonka jälkeen siihen voi lisätä taustamusiikin sekä otsikot. Myönnettäköön että vanhemmatkin voivat nauttia tästä pelistä ja kuluttaa siihen välillä vähän liikaakin aikaa..

Toki siis aikuisetkin pelaavat ja aikuisille suunnattuja pelejä löytyykin varmaan eniten ja joka lähtöön; erilaiset pelikonsolipelit, online ruletti, pokeri, blackjack ja hedelmäpelit muunmuassa. Nettipelin lisäksi pelikonsolit, kuten PlayStation 4 ja Xbox One, ovat edelleen teini-ikäisten ja nuorten aikuisten joululahjalistan kärjessä ja niitä saattaa kuulemma olla jopa hankala löytää kaikista kaupoista nyt joulun alla. Tähänkin maailmaan olen saanut tutustua aika hyvin, kiitos viiden veljeni. Tietysti pelikonsolitkin saa nykyään yhdistettyä nettiin, josta löytyy erilaisa lisäosia ja extramateriaalia todella laadukkailla, onneksi niiden aika ei vielä meillä ole.

Itse ainakin pidän hieman rauhallisemmista peleistä. Älypelit, kuten esimerkiksi Aapelin tarjoama sanapeli, sekä nettibingot ovat kuulemma erityisen suosittuja myös vanhusten kesken. Tämä mummo saattaa siis välillä tylsällä ratikkamatkalla ratkoa nettisudokua tai jahdata samanvärisiä timantteja.

Kivointa on kuitenkin viettää aikaa yhdessä, vaikka välillä vähän pelaillen. Applen storesta löysin koko perheelle suunniteltun GameRoom ohjeman iPadille, jossa on viisi klassista lautapeliä useammalle pelaajalle. Siihen tarvitsee siis vain yhden iPadin, joka toimii pelilautana ja se tuo koko perheen yhteen yhden laiteen ääreen. Meidän pojat ovat tähän vielä vähän liian pieniä (äläkää nyt sanoko että teidän taaperot pelaavat jo shakkia tai tammea), mutta ajatuksena tämä on mielestäni kiva ja odottelenkin tästä perheen pienimmillekkin sopivaa versiota. Hauska idea, ilman jatkuvasti hukassa olevia nappuloita ja noppaa.

Mielenkiintoista olisi kuulla ajatuksianne niin lasten kuin vanhempienkin pelaamisesta. Entäs mitä olette mieltä siitä jos nettipelit syrjäyttävät perinteiset lautapelit? Onko teillä tapana pelailla perheen kesken vaikka joulupyhinä? Niin ja onko vinkkaamani pelit teille entuudestaan tuttuja ja olisiko teillä vinkata meidän pojille jotain uusia kivoja pelejä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.