Yritin tässä juuri muistella että kuinka monta vuotta olen ollut Instagramissa. Ehkä neljä tai viisi. Sinä aikana siellä on tullut julkaistua yli kolmetuhatta kuvaa. Blogia olen kirjoittanut pian kuusi vuotta. Blogikirjoituksia näyttäisi olevan kasassa reilut 1500 kappaletta. Snapchattiä taas olen käyttänyt aktiivisesti ehkä puolisentoista vuotta. Siellä snäppitulos on yli 10 000. Facebookista sitten puhumattakaan.

Teiniajoilta minulla ei ole yhtäkään päiväkirjaa tallella. Tavallaan se harmittaa, tavallaan taas ehkä ihan hyvä 😀 On kuitenkin kiva pitää nyt vähän modernimpaa lukua elämästään. Tykkään käydä aina välillä juurikin vaikka instasta katselemassa että mitäs sitä olinkaan tehnyt ja kauhistelemassa että ONKO TOSTAKIN JO SATANELJÄTOISTAVIIKKOA!?

Aina välillä kuitenkin mietin, että mitäs vaikka kolmenkymmenen vuoden päästä? Edelleenkö nämä muistot ovat silloin tallessa? Mitäs jos blogi joskus vahingossa katoaa taivaan tuuliin tai insta lakkaa olemasta? Toisaalta, ne parhaat muistot elävät toivottavasti mielessä ja sydämessä mukana. Mutta olisi kiva sitä jättää jälkeensä jotain konkreettista lapsille, lapsenlapsille ja lapsenlapsenlapsille.

Olisi ihanaa jos olisi aikaa, tai viitseliäisyyttä, kirjoittaa käsin ja kehittää valokuvia. Toisaalta nekin voivat yhtä hyvin tuhoutua tai hävitä siinä missä digitaaliset tallenteetkin. Kai se on vain ihmisellä joku sisäänrakettu tarve jättää muistoja itsestään? Mites te muut, kirjoitatteko päiväkirjaa tai tallennatte muistoja jollain muulla tavalla?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Siitä saakka kun muutama viikko sitten huomasin, että lähikiskallamme oli kaikki suklaalevyt myynnissä eruron kappale, olen himoinnut rocky roadeja. Lopulta kannoinkin suklaata vinon pinon kotiin ja tein sitten eilisille synttärielle pellillisen tätä ihanaa suklaaherkkua.

Rocky road on oman tietämykseni mukaan alunperin Australiasta tullut herkku, jossa siis vain sulatetun suklaan joukkoon sekoitetaan pähkinöitä, vaahtokarkkia, lakua, popcornia, kuivattuja hedelmiä – melkein mitä vaan!

Itse ostin kahta erilaista suklaata jossa toisessa oli valmiiksi kokonaisia hasselpähkinöitä ja toisessa karamellipaloja sekä merisuolaa. Joukkoon sekoitin ison pussillisen minivaahtokarkkeja sekä vähän voita. Sitten vain leivipaperille pellin päälle kovettumaan! Koristeeksi voi sulan suklaan päälle vielä ripotella samoja herkkuja mitä joukkoonkin sekoitteli. TÄMÄ ON NIIIIN HYVÄÄ.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Aika monta vuotta siinä meni, mutta onneksi vihdoin olen etenevissä määrin oppinut kieltäytymään asioista joista en pidä. Niihin aikoihin kun erosin, tajusin että olen tehnyt ihan liikaa asioita vain sen takia että olen kuvitellut että niin vaan pitää tehdä. Elämänlaatuni parani huomattavasti, kun ymmärsin että tylsille ihmissuhteille, epäkiinnostaville tapahtumille tai ylipäätään oikeastaan mille vaan voi sanoa ei.

Asiat joista ei pidä mutta (muka) pitäisi tehdä, aiheuttavat ainakin itselleni ihan liikaa stressiä. Ja tyhmäähän sitä elämää on tuhlata turhasta stressaamiseen. Onneksi olen tajunnut tämän! Tänään sitten järkkärin Elviksen kaverisynttärit ilman stressiä.

En ole ikinä tykännyt leipomisesta. Mutta olen kuvitellut että leipominen on kuitenkin semmoinen homma mitä pitää tehdä. Muuten ei ole hyvä ihminen. Aina vähintään juhliin ja synttäreille on ollut PAKKO leipoa, koska niin se vaan menee. Paskat, ei tarvitse.

Aivan hyvät synttärit saa aikaan Lidlin pakastepizzalla ja valmiilla kakkupohjilla. En voi uskoa että olen joskus valvonut ja stressanut yömyöhään jotain kuppikakkuja koristellen.

Eli pienenä muistutuksena, tehkää enemmän asioita mistä tykkäätte ja vähemmän niitä mistä ette.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Netissä on taas levinnyt hauska juttu, jossa lapsilta kysellään kysymyksiä äitiin liittyen. Mehän itseasiassa tehtiin blogiin samanmoinen toissakesänä ja nyt tästä facessa kiertäneestä kyselystä inspiroituneena taas uusi. Täältä löytyy Kaapon edelliset vastaukset ja täältä taas Elviksen. Kaapo halusi tänään myös ottaa minusta kuvia, joten ne sopivat hienosti vastauksen kaveriksi.

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
Kaapo: Hyvää yötä
Elvis : Syö ruoka nyt

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
Kaapo: Kun sä näät meijät
Elvis : Se että sä annant meille karkkii

3. Mikä tekee surulliseksi?
Kaapo : Jos me rikotaan jotain
Elvis : Elokuvasta

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
Kaapo : Kun sä heität niin hyvää läppää
Elvis : Että sä kutitat

5. Millainen äitisi oli lapsena?
Kaapo : Kiltti
Elvis : Hassu

6. Kuinka vanha äitisi on?
Kaapo : 30
Elvis : Joo

7. Kuinka pitkä äitisi on?
Kaapo : 15 mittanen
Elvis : Tosi pitkä

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
Kaapo : Kirjoittaminen
Elvis : Tanssiminen

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
Kaapo : Itkee ja oottaa meitä ovella
Elvis : Itkee ja ottaa kreisit otteet käyttöön

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
Kaapo : Niin nopee kirjottaa
Elvis : Laulaa niin hyvin

11. Missä äitisi on tosi hyvä?
Kaapo : Siivoo ja kertoo vitsejä
Elvis : Tilaa pizzaa

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
Kaapo : Juoksukilpailussa
Elvis : Vankilan johtamisessa

13. Mitä äitisi tekee työkseen?
Kaapo : Ottaa kuvia
Elvis : Kirjottaminen

14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
Kaapo : Pinaattikeitto
Elvis : Kasvissosekeitto

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
Kaapo : Oot niin kiltti meille
Elvis : Koska oot niin hauska

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
Kaapo : Minni-hiiri
Elvis : Hulk

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
Kaapo : Syöty ja hemmoteltu
Elvis : Leikitään ja mennään museoon

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
Kaapo : Meillä on samanlaiset silmät
Elvis : Molemmilla on etuhampaat vielä tallella

19. Mitä eroa teissä on?
Kaapo : Mulla on enemmän pisamia
Elvis : Mä tykkään leikkiä ulkona Einon kanssa

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
Kaapo : Hymystä ja sydämestäs
Kaapo : Koska sä sanot

21. Mikä on äitisi lempipaikka minne mennä?
Kaapo : Thaimaa
Elvis : Espanjaan

Linkittäkää tai liittäkää ihmeessä omat vastauksenne kommentteihin, niitä on hauska lukea 🙂

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kävin yhteistyön merkeissä JM Suomen kanssa tutustumassa heidän uuteen rakenteilla olevaan Kuninkaantammen asuinalueeseen. Koska JM on kiinnostunut toteuttamaan asiakkailleen asuntoja ja asuinalueita jotka tuntuvat kodeilta, tulimme samalla tulimme pohtineeksi, että millainen on unelmien kotini ja mikä tekee siitä kodista kodin.

Ensimmäinen asia mikä mieleeni tuli on turvallisuus. Omassa kodissa pitää kokea olevansa turvassa. Silloin vaikkapa rapusta kantautuvat äänet ovat tuttuja, eivätkä ne pelota. Turvallisuuden tunteen tekee myös kotoa löytyvät käperymispaikat, kuten se sohvan tuttu nurkka torkkupeiton alla.

Toinen on kodin tunnelma. Sisustuksen tulee olla itselle mieluinen. Itse tykkään valoisuudesta, avaruudesta ja melko minimalistisesta. Tunnelmaa sisustukseen tuovat vanhat huonekalut joilla on historia, muistoja herättävät asiat kuten valokuvat sekä tunnearvolliset esineet kuten matkamuistot. Rakkaimpia esineitäni ovatkin isän mummon vanha kaappi sekä reissuista hamstratut turistimagneetit.

Koti ei voi olla suunniteltu vieraita ajatellen, vaan sen on toimiva hyvin tavallisessa arjessa. Siksi meillä suurin osa käyttötavaroista saa olla esillä ja toimia osana sisustusta. Kauniit astiat saavat koristaa keittiön avohyllyssä, lasten leluja ei piiloteta kaappeihin. Omassa kodissa minulle on tärkeää että kaikki toimii ja palvelee meitä ja meidän tarpeita. Käytännöllisyys, helppous ja selkeys ovat minulle niitä avainsanoja kun puhutaan unelmien kodista.

Itse olen asunut niin yli sata vuotta vanhassa talossa kun ihan pränikässä uudiskohteessakin. Molemmissa on puolensa. Vanhojen talojen historia ja tunnelma, suuret koristeelliset rappukäytävät, natisevat lautalattiat ja leveät ikkunalaudat saavat minut huokailemaan ihastuksesta. Toisaalta uudiskohteet ovat siitä ihania, että materiaalit ehtii yleensä valitsemaan oman mielen mukaan ja kaikki on muuttaessa ihan uutta, modernia ja siistiä.

Itse kodin lisäksi myös sijainti ja naapurusto ovat minulle tärkeitä. Rakastan asua kaupungissa mutta rakastan myös luontoa, onneksi Helsingissä nämä molemmat voi saada kerralla. Tykkään asua ihmisten ympäröimänä, autiot kadut tuovat turvattomuutta. Talossa pitää olla hyvä piha lapsille ja yhteisöllinen meininki naapureiden kesken. Kotoa pitää olla myös hyvät kulkuyhteydet ja lyhyet välimatkat palveluihin sekä ystäviin. Kodin ohi kulkeva ratikka on ehdoton.

Unelmien kotini ei juurikaan poikkea nykyisestä. Ehkä se voisi olla vähän isompi, kattoterassistakaan tuskin olisi kauheasti haittaa. Kylppäri unelmien kodissa olisi hienompi ja keittiö taas kauniimpi. Se koti on kuitenkin enemmän kun vaikkapa tietyinlainen keittiön taso. Se on tunne jonka tuntee astuessaan sisälle. Se erottaa kodin ja asunnon.

Mitä sinä itse haluat kodiltasi ja millainen on sinulle sopiva koti? Mikä saa kodin tunnun? Millaista olisi päästä vaikuttamaan unelmakotiisi jo rakennusvaiheessa ja mitkä olisivat oman kodin luomisessa tärkeimpiä asioita? Olisi kiinnostavaa kuulla ajatuksianne!

Me askartelimme tilaisuudessa perinteiset mindmapit ihan leikaten ja liimaten. Käytössämme oli paljon erilaisia kuvia, kankaita sekä sanoja. Mindmapin tekeminen oli tosi inspiroivaa ja siitä tulikin aika meidän kodin näköinen. Suosittelen ehdottomasti sellaisen tekemistä, sain siitä ainakin paljon uutta ajateltavaa (ja muutaman tulevan pakko hankinnan).

Yhteistyössä JM Suomen kanssa

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.