LIFIE

27/10/2016
Kommentit pois päältä artikkelissa LIFIE

Processed with VSCO with f2 presetbobles 3Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with x1 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 6 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with 5 presetTikkurila MAMI GO GO 1Processed with VSCO with f2 preset

Osa varmaan huomasikin uutisista alkuvuodesta, että Indiedays ja Blogirinki yhdisivät voimansa, kun monimediayritys Kaleva osti näitä osake-enemmistön. Meille bloggaajille tämä muutos on näkynyt siinä, että tuonne toimisto -ja myyntitiimiin on tullut uusia kasvoja. Uusia blogituttavuuksiakin on tullut. Teille lukijoille tämä on tuskin näkynyt sitten mitenkään? Paitsi nyt.

Blogeissa mikään ei muutu. Samalla tutulla tyylillä mennään eikä osoitekaan vaihdu. Kuitenkin kun kaksi portaalia ”yhdistyy” voi tuloksena olla melkoinen sillisalaatti. Siksi päätettiinkin perustaa kolme blogiportaalia. Foodlover joka nimensä mukaan kokoaa alleen ruokajuttuja, Indedays joka keskittyy enemmän sitten muotiin ja kauneuteen – ihan niinkun alkuaikoinakin ja sitten Lifie, josta löytyy nämä elämänmakuiset jutut. Kuitenkin vaikkapa oma blogini löytyy noista kaikista, mutta riippuen sitten postauksen aiheesta, niin vain kyseiseen portaalin etusivulta. Meitä pääbloggaajia, tai kuten nykyään sanotaan vaikuttajia, jokaisessa portaalissa on viitisentoista, mutta nostoja sivuille tulee yli viidestäsadasta blogista – lukemista siis riittää!

Tämän uudistuksen tarkoituksena on nimenomaan palvella teitä ja helpottaa kiinnostavan sisällön löytämistä. Voi nimittäin olla turhauttavaa etsiä vaikkapa inspiraatiota viikonlopun illanvieton tarjoiluille, kun vastaan tulee vain postauksia uudesta sohvasta, kynsilakkatutoriaaleja tai kasvastuspohdintoja.

Homma siis rullaa entiseen tapaan, ainut mikä muuttuu on tuo pieni logo tuolla ylhäällä. Sitä klikkaamalla pääsee muuten aamulla avautuneelle uudelle sivulle. Itseäni ainakin kiinnostaa kuulla mielipiteitä! Vaikka mikään ei periaatteessa muutu, ovat tällaiset uudistukset aina tosi jännittäviä!

Niin ja toinen juttu! Sain eilen kuulla olevani TOP10 joukossa Inspiration Awards äänestyksessä!! <3 Kiitos ihan mielettömän paljon äänistänne! Vielä tämän viikon voi käydä antamassa äänensä mielestään inspiroivimmalle blogille. Awardseja vietetään parin viikon päästä ja tuttuun tapaan luvassa on mahtava ilta tunnelmineen, tarjoiluineen ja esiintyjineen (Elias Gould!! <3 <3 ). Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan myös yhteensä viisi avecillista lippupakettia juhliin!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.


KODIN LEMPIESINE

26/10/2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen aiemminkin kertonut siitä, että kaikilla kotini lempiesineillä ja huonekaluilla on joku merkitys tai niihin liittyy jokin muisto. Jos pitäisi valita niistä se ykkönen, se oli varmasti tämä keittiössä astiakaapin virkaa toimittava Lundian vintagehyllykkö.

Rakastan toki sitä kun voin pitää kauniita astioitani esillä, mutta tämä hylly edustaa minulle paljon enemmän kun vain sen ulkonäön. Se symbolisoi minulle itsenäisyyttä. Sitä että minä kyllä pystyn ja osaan jos vain tahdon.

Ostin tuon hyllyn nettikirppikseltä juuri ennen kun muutimme tähän asuntoon. Koska minulla ei ole autoa, tai edes korttia, jouduin heti miettimään että miten saisin sen kuljetettua itselleni. Toisesta nettiryhmästä löytyikin sitten toinen apua tarvitseva. Hänellä oli paku ja hän tarvisi apua sohvan kantamisessa. Joten minä autoin häntä kantamaan sohvaa ja hän sitten kuskasi minut ja hyllyt. Kannoin ne yksin, joka itsessään oli jo aikamoinen saavutus.

Voin keroa, ettei vanhan ja pari metriä korkean hyllykön kokoaminen yksin ollut myöskään mikään ihan iisipiisi. Kokoamisen jälkeen vielä maalailin hyllyä sekä kunnostin vanhat ovet. Nyt olen hyvin ylpeä saavutuksestani.

Hylly kuvastaa toisellakin tapaa hauskasti minua. Kun eräs päivä vaihdoin muutaman hyllylevyn paikkaa, huomasin että jossain kohdissa näkyikin alkuperäistä puuta. Olin siis vain maalannut ne kohdat mitkä näkyy :D Vaikka jossain asioissa saatan olla pikkutarkka, yleisesti olen kuitenkin hyvin suurpiirteinen. Ja se näkyy tässä hyllyssäkin. Vitsit että tää on rakas!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MODERNI PÄIVÄKIRJA

24/10/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with 4 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with a5 presetProcessed with VSCO with a5 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with 5 preset

Yritin tässä juuri muistella että kuinka monta vuotta olen ollut Instagramissa. Ehkä neljä tai viisi. Sinä aikana siellä on tullut julkaistua yli kolmetuhatta kuvaa. Blogia olen kirjoittanut pian kuusi vuotta. Blogikirjoituksia näyttäisi olevan kasassa reilut 1500 kappaletta. Snapchattiä taas olen käyttänyt aktiivisesti ehkä puolisentoista vuotta. Siellä snäppitulos on yli 10 000. Facebookista sitten puhumattakaan.

Teiniajoilta minulla ei ole yhtäkään päiväkirjaa tallella. Tavallaan se harmittaa, tavallaan taas ehkä ihan hyvä :D On kuitenkin kiva pitää nyt vähän modernimpaa lukua elämästään. Tykkään käydä aina välillä juurikin vaikka instasta katselemassa että mitäs sitä olinkaan tehnyt ja kauhistelemassa että ONKO TOSTAKIN JO SATANELJÄTOISTAVIIKKOA!?

Aina välillä kuitenkin mietin, että mitäs vaikka kolmenkymmenen vuoden päästä? Edelleenkö nämä muistot ovat silloin tallessa? Mitäs jos blogi joskus vahingossa katoaa taivaan tuuliin tai insta lakkaa olemasta? Toisaalta, ne parhaat muistot elävät toivottavasti mielessä ja sydämessä mukana. Mutta olisi kiva sitä jättää jälkeensä jotain konkreettista lapsille, lapsenlapsille ja lapsenlapsenlapsille.

Olisi ihanaa jos olisi aikaa, tai viitseliäisyyttä, kirjoittaa käsin ja kehittää valokuvia. Toisaalta nekin voivat yhtä hyvin tuhoutua tai hävitä siinä missä digitaaliset tallenteetkin. Kai se on vain ihmisellä joku sisäänrakettu tarve jättää muistoja itsestään? Mites te muut, kirjoitatteko päiväkirjaa tai tallennatte muistoja jollain muulla tavalla?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.