HABITARE TÄRPIT

12/09/2018

Käytiin tänään vauvan kanssa kiertämässä Habitare melko pikaisesti. Paljon nähtiin, mutta varmasti osa jäi näkemättäkin. Ahead!-osastoon oltiin tänäkin vuonna panostettu ja stailaukset olivat toinen toistaan hienompia ja kiinnostavampia. Värejä oltiin käytetty paljon, samoin kun luonnonmateriaaleja. Jos olet suuntaamassa loppuviikosta messuille, katsasta ainakin nämä:

Asun-osasto

Asun-lehden osasto on tänä vuonna messujen ykköspuheenaihe. Isoa osastoa ollaan rakennettu päiväkausia ja sen kyllä huomaa. Samalla osastolta löytyy hauskasti vähän piilossa oleva Iittalan kanssa toteutettu näyttely.

HabiKids

Lapsille suunnattu osasto on tänä vuonna hienompi kuin koskaan. Ison leikkipaikan vetonaulana toimii 40-metriä pitkä valtava, pehmeä toukka, jonka päällä voi kiipeillä ja pötkötellä. Vapaan leikin lomassa osastolla järjestetään kaikenlaista kivaa toimintaa ja ohjelmaa koko viikonlopun, kuten taapero-muskari perjantai-aamupäivästä. 

Bo Lkv

Bo:n osastolta kannattaa käydä nappaamassa mukaan uunituore Bo Living-lehti, joka on täynnä asunto-unelmia ja sisustusinspiraatiota.

Kierrätyskeskus

Kaikkien uutuustuotteiden vastapainoksi kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamaassa Kierrätyskeskuksen osasto, joka on luonnollisesti rakennettu täysin kierrätetyistä huonekaluista tai niistä saaduista materiaaleista.

Finarte ja Anno

Näiden molempien mattouutuudet sykähdyttivät. Finarten osastolta löytyy muunmuassa suunnittelijapariskunta Saanan ja Ollin käsin valmistettuja uutuusmattoja.

Skanno

Koska messupäivä ja kävely väsyttää, kannattaa muistaa myös levähtää välillä. Tähän tarkoitukseen sopii paremmin kun hyvin B&B Italian överimuhkea nojatuoli ja hauska pallo-rahi.

Kitzen

Ainakin itseäni ja havaintoni mukaan myös monta muuta kanssamessuilijaa hämmästytti ihan uudenlainen keittiötaso jossa on täydellisesti tasoon sulautuva iduktio-liesi. Ehkä hienoin ikinä – ja se pitää nähdä omin silmin.


HALUATKO SINÄKIN AUTTAA?

10/09/2018

Kaupallinen yhteistyö – SPR

Kaupallinen yhteistyö – SPR

Muistan hyvin kun ala-asteella, silloisen parhaan ystäväni kanssa, olimme nähneet mainoksen Nälkäpäivä-keräyksestä ja päätimme soittaa lehtimainoksessa olleeseen numeroon. Kaverini näppäili lankapuhelimella numeron ja kun toisesta päästä vastattiin hän menkin ihan lukkoon, mutta sai lopulta kuitenkin sanottua ”haluaisin….auttaa”. Ja niinhän se oli, halusimme jotenkin auttaa ja lipaskerääjäksi ryhtyminen tuntui jo silloin hyvältä tavalta.  Ja niin alkoi uramme Punaisen Ristin nälkäpäiväkerääjinä.

Siksi minusta tuntui hyvin luonnolliselta tarttua mahdollisuuteen rekrytä blogini kautta uusia lipaskerääjiä. SPR Nälkäpäivä-keräys järjestetään ensi viikolla, 20.-22.9. Rahalahjoitusten lisäksi omalla konkreettisella ajallaan pystyy siis auttamaan, osoittamaan välittämistä ja jopa pelastaa ihmishenkiä.

Nälkäpäivänä kaikilla on mahdollisuus auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Kampanjalla kerätään varoja katastrofien uhrien auttamiseksi Suomessa ja maailmalla. Lipaskerääjäksi voi ilmoittautua kuka vaan, eikä aiempaa kokemusta tarvita. On hyvä ilmoittaua kerääjäksi etukäteen jos mahdollista, mutta myös viime hetken kerääjä voi käydä hakemassa lippaan ilman ennakkoilmoittautumista isompien kaupunkien lippaidenjakopisteistä. Lipaskerääminen on helppo ja hauska tapa auttaa ja jo pienikin hetki, vaikkapa vain tunnin keräämisellä, on jo suuri apu.

Osallistumalla Nälkäpäivään autat esimerkiksi pelastamaan ihmishenkiä Punaisen Ristin kenttäsairaalassa Bangladeshissa tai kotinsa tulipalossa menettäneitä saamaan hätäapua Suomessa. Pienilläkin summilla saadaan jo paljon aikaan: kahdella eurolla saa koko päivän ruoat kenttäsairaalan potilalle, kymmenellä eurolla antibiotit kymmenelle lapselle ja 17 eurolla äitiyspakkaus kenttäsairaalassa synnyttäneelle.

Etenkin lasten ja perheiden hätä on sellainen asia joka saa omat tunteet aina kuohuamaan. Katastrofeista uutisoidessa sitä aina saa muistutuksen siitä, että ihan hyvin sitä voisi itse olla perheineen tuossa tilanteessa. Muutenkin elämme niin kovin etuoikeutettua elämää, joten meillä on mielestämme myös isompi velvollisuus auttaa muita hädässä tai heikommassa asemassa olevia. Tämä on sellainen asia jota haluan myös omalla esimerkilläni lapsilleni opettaa.

Vapaaehtoiseksi lipaskerääjäksi voi siis ennakkoilmoittautua Punaisen Ristin sivuilla ja tutustua samalla vielä paremmin heidän toimintaansa sekä avustuskohteisiin. Tosiaan jo ihan pienen hetken osallistumisella on suuri apu. Sivuilta löytyy myös ohjeet verkossa tehtävään lipaskeräyksen tekoon, jos tänä vuonna ei kerääjäksi pääse. Haluaisitko sinäkin auttaa?


MITEN PÄÄSTÄ EROON RASKAUSKILOISTA

7/09/2018

Tässä viimeisimmässä raskaudessa minulle tuli painoa parisenkymmentä kiloa. En osaa sanoa ihan tarkkaa lukua, sillä en omista vaakaa, enkä siksi tiedä mitä tarkalleen painoin ennen raskautta. Viimeisen kerran kävin vaa’alla noin viikkoa ennen synnytystä. Silloin näyttöön paukahti kevyet 100 kiloa. Jonkinlainen saavutus kai sekin. Nyt kolmessa viikossa kiloja on lähtenyt kymmenen.

Normaali, tai ainakin neuvolan suosittelema, painonnousu raskauden aikana on lähteestä riippuen 8-12 tai 10-16 kiloa. Kuitenkaan parinkymmenen tai jopa kolmenkymmenen kilon nousu painossa ei ole tavatonta. Toisilla toki taas paino ei välttämättä nouse juuri ollenkaan tai jopa laskee, mutta se ei ole kovin yleistä.

Itselleni raskausaikana painoa kertyy helposti, edellisissä jopa kolmekymmentä kiloa. Omassa tapauksessani kiloja ei kuitenkaan ole tullut siksi että elintapani olisivat olleet huonot, tai ainakaan täysin sen takia. Kaikissa kolmessa raskaudessa olen sairastanut rajua raskauspahoinvointia, hyperemeesiä. Tämä on tarkoittanut sitä, että ensimmäiset raskauskuukaudet olen oksentanut päivittäin kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Puolivälin jälkeen satunnaisemmin. Tämä kolmas raskauteni oli näistä kaikista helpoin, vaikka loppuun saakka kärsinkin vielä ajoittaiseta pahoinvoinnista ja oksentelin aina välillä.

Muiden hyperemeesipotilaiden kokemuksia kuullessani suurimalla osalla paino putoaa jatkuvan oksentamisen ja ruokahaluttomuuden seurauksena, mutta pienellä osalla se nousee jopa keskimääräistä enemmän. Itse järkeilen asian niin, että keho yritää kaikin voimin turvata vauvan ravinnonsaannin ja tarttuu tiukasti jokaikiseen kaloriin jonka se saa – ja kerryttää näin rasvavarastoja. Osansa saattaa olla myös monirakkulaisilla munararjoillani, joihin liittyy myös aineenvaihdunnan häiriöitä. Kuka tietää. Tai sitten kyse on ihan puhtaasti vain siitä, kuten neuvolan terkkakin sanoi, että joillekin painoa vaan kertyy vähän enemmän.

Jos painoa tulee sen parisenkymmentä kiloa, kuka tahansa voi järkeillä ettei kyse ole vain vauvasta, lapsivedestä ja istukasta. Myös rinnat kasvavat, kehon veri- ja nestemäärä lisääntyy ja imetyksen aikana tarvittava rasvavarasto alkaa kasvaa. Itselleni tuli ainakin melko paljon turvotusta, mutta myös ihan sitä rehellistä rasvaa. Varsinkin reidet paksuuntuivat ja niihin kertyi selluliittia, lisäksi painonnousu näkyi myös käsivarsissa ja kasvoissa.

No kuinka niistä raskauskiloista sitten pääsee eroon? Sillä tokihan synnytyksen jälkeen on alettava kuntokuurille ja polettua äkkiä kaikki ylimääräinen pois, eikö? NO EI!

Ainakin oma paras neuvoni on vain antaa ja ennenkaikkea olla itselleen lempeä ja armollinen. Niillä kertyneillä kiloilla on tosiaan tarkoitus, eli toimia polttoaineena imetyksen aikana. Onnistuessaan imetys kuluttaa päivässä keskimäärin 600 kaloria. Äidin vanha rasvakudos on taas vuosien mittaan kerännyt itseensä myös erilaisia ympäristömyrkkyjä, siksi uusi rasva on parempi rakennusaine maidolle, joitteivat nämä vanhat myrkyt siirry vauvaan.

Laihduttaminen haittaa helposti myös maidontuloa. Huomasin sen itse kun jätin viime viikolla suklaan pois. Parin patukan ja pastalautasen tankkauksella sitä alkoi taas tulemaan kuten aiemmin. Ja jos imetys ei jostain syystä onnistu, tai äiti ei halua imettää, karisevat ne kilot oman kokemukseni mukaan silti pikkuhilja, kunhan malttaa antaa vähän aikaa.

Mielestäni kenenkään synnytäneen äidin ei tarvitsekkaan olla huippukunnossa tai vanhoissa mitoissa edes kovinkaan pian (tai koskaan) synnytyksen jälkeen. Useimpien meidän keho muuttuu raskausaikana, eikä välttämättä palaudu ikinä entiselleen. Jos tämän asian sisäistää ja hyväksyy, on oma elämäkin paljon helpompaa ja kivempaa. Lapsen saaneen naisen keho on tehnyt ihmellisen ja todella suuren työn, joten on aika ihme jos siitä ei jäisi mitään merkkejä kehoon.

Oman terveyden kannalta tietenkään merkittävä ylipaino ei ole suositeltavaa, mutta ei myöskään asiasta stressaaminen tai pikadetit. Itsestään voi pitää myös silloin kun bmi ei ole ihanteellisissa lukemissa. Itsestään pitäminen tai itsensä rakastaminen ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö tulevaisuudessa haluaa voida vielä paremmin ja pitää itsestään huolta. Se on itseasiassa helpompaa silloin kun itsestään pitää. Painoa voi pudottaa myös lempeästi ja ilman itseinhoa.

Omat vinkkini lempeään raskauden jälkeiseen painonpudotukseen:

– Nuuhkuttele vauvaa, pidä lähellä ja pesi niin paljon kun mieli tekee.
– Katso itseäsi pelistä ihaillen ja itsellesi hymyillen – vau, kehosi on saanut aikaan ihmeen!
– Aloita liikunta kevyesti, esimerkiksi vaunuja ulkona työnnellen.
– Syö ja juo hyvin, älä jätä aterioita välistä. Ei ole huono idea vaikka toivoa aamiasta edes silloin tällöin sänkyyn.
– Ota ja pyydä välillä omaa aikaa, tee jotain kivaa, kuten käy kävelyllä yksin tai kaverin kanssa – tai vaikka lasillisella viiniä!
– Hauska tapa keksiä tekemistä vauvan kanssa ja tavata uusia ihmisiä on erilaiset vauvajumpat.
– Unohda ne tavoitefarkut sinne kaapin perälle.
– Harrasta liikuntaa joka saa sinut iloiseksi ja energiseksi.
– Herkuttele aina välillä – olet sen ansainnut!
– Anna itsellesi aikaa, unohda vaaka ja mittanauhat. Tärkeintä että voit ja tunnet itsesi hyväksi, pelkkä paino ei kerro hyvinvoinnistasi.

Kuvat ovat parin vuoden takaa, edelleen sama hyvä fiilis. 


AINA EKA KERTA

3/09/2018

Vauvan kanssa jokainen juttu on kerran aina eka kerta. Eka kylpy, eka imetys, ekat päikkärt yhdessä, eka kerta kotona, eka vaunulenkki (kuvassa), eka neuvola, eka kerta ravintolassa ja niin edelleen. Ne kerrat tuntuvat ihan erityisen erityisiltä ja jäävät mieleen.

Tänään minulla oli eka kerta yksin kotona vauvan kanssa-päivä, kun Osku palasi isyysvapaan jälkeen töihin. Minulle olisi hyvin kelvannut sellainen leppoisa yökkärissä kotihengailupäivä näin alkuun, mutta sen sijaan päivä oli kunnon herätys arkirealityyn. Oli lasten aamutomet ja kouluun vieminen, vauvan kanssa neuvolaan ajoissa ehtiminen, välissä pientä säätöä ja sitten lasten hakeminen, paniikkisiivous kotona sekä vielä ruoan laitto (okei hernekeiton lämmitys) ja lopuksi vielä harrastukseen ajoissa lähettäminen.

Pieni tuskanhiki ehti aina välillä tulla ja taisin muutaman kerran nukahtaa pystyynkin, mutta näin päivän pian päättyessä voin sanoa selvinneeni ekasta päivästä suht mallikkaasti. Nimittäin esimerkiksi tiskikoneen täyttäminen ei yleensä kuulu edes normaalien päivien aikaansaannoksiini.

Huomenna on ehkä vähän helpompaa, nimittäin Osku teki työpäivän päätteeksi meille vielä niin pakkasen että jääkapin täyteen valmiiksi ruokaa, Elvis pääsee toivottavasti naapurin mukana kouluun ja oma extraohjelmani huomenna on ainoastaan uuden pyykinpesukoneen vastaanottaminen täällä kotona.

Tämä arki rikkoinaisineen öineen 24/7 tissillä viihtyvän vauvan kanssa on kuitenkin tosi ihanaa. Vauva on niiiiin ihana! Silti voin jo tässä vaiheessa jo todeta, että odotan kyllä jo kovasti ekaa kokonaan nukuttua yötä ja meidän ekaa yhteistä lomaa sitten joskus.


ELOKUUSSA

2/09/2018

– viikot pyörivät pääosin viimeisiä vetelevän raskauden ympärillä
– Oli kuuma, todella kuuma
– Olin paljon kotona tuulettimen ääressä
– Olin ihan kamalan kiukkuinen
– Kävin muutaman kerran stadikalla
– En saanut alkukesästä ostettua 10 kerran korttia Stadikalle käytettyä tänäkään vuonna loppuun
– Pyöräilin edelleen ison mahani kanssa (vikan kerran päivää ennen synnytyksen alkamista)
– Lapsilla alkoi koulu – eka ja kolmosluokka
– Lähettelin hyvin kiukkuisia viestejä koskien koulun iltapäiväkerhon oppilasottopolitiikasta (kunnes sain tietää että olin itse käsittänyt homman vähän väärin)
– Vein lapset monena päivänä juhlistamaan jotain asiaa korvapuustin äärelle lähikahvilaamme, vain koska en itse jaksanut keittää kotona kahvia
– Oltiin ystävän häissä samassa paikassa missä isäni meni naimisiin tasan 10 vuotta sitten
– Pelästyin pahasti kun en eräänä aamuna saanut vatsassani ollutta vauvaa heräämään
– Saatiin vihdoin ihan oikea vaatekaappi makkariin
– Tilasin netistä parit tavoitehousut
– Heitin vaatekaapista kaikki polyesterivaatteet kierrätykseen
– Synnytyin ihanan tyttären
– Imetin, pumppasin, imetin, pumppasin
– Nukuin kolme yötä hotellissa
– Koin niin suuria onnentunteita etten voinut kun pillittää
– Mainitsinko jo että SAIN LAPSEN (joka on ihana) !