Viikko mökillä teki terää. Oli hassua miten vain tunnin ajomatka muuttaa ihmisen. Naureskeltiin porukalla että miten kuitenkin niin pieni maisemanvaihdos tekee meistä kaupunkilaista ”landepaukkuja”. Siellä missä moni ihminen mökkimme läheisyydessä eleli ihan tavallista arkeaan, heräisi aamulla herätyskelloon, puki päälle, pesi hampaat, kampasi tukan ja lähti töihin, me urpåt kaupunkilaiset kuljeskelimme kumissappaisaamme, kulahtaneissa villahousuissamme maantienraittia ruohonkorsi suussa. Hahah, tai no ainakin melkein. Eilen kotiin palatessa tuntui jotenkin ylivoimaisen vaikealta ulos lähtiessä pistää taas meikkiä naamaan ja löytää mukavat vaatteet jotka eivät haiseet lampaan kakalta.

On ihana olla mökillä, luonnon ja eläinten keskellä. Puuhastella pihalla tai käärityä viltiin nuotion ääreen. Silti olen henkeen ja vereen kaupunki-ihminen. Unelmani olisi asua ”maalla” kaupungissa. Vartin ratikkamatkan päästä keskustasta. Tästä olen haaveillut pitkään ja toivottavasti se joskus tulevaisuudessa toteutuisi. Käytännössä se siis tarkottaisi puutaloasumista jossain tässä lähistöllä – mutta tästä taitaa haaveilla aika moni muukin ja realistiset vaihtoehdot ovat todella kiven alla.

Viikon aikana tuli myös kauhea ikävä kavereita. Tottakai ystävät ovat aina olleet tärkeässä osassa elämääni, mutta näin sinkkuna heidän merkitys korostuu entisestään. Meininki on kun teininä kun tekstailemme että EI OLLA NÄHTY VIIKKOON!! Ja heti kaupunkiin palattua on pakko rientää näkemään ja vaihtamaan kuulumiset. Tänään saan myös kaksi ihanaa yövierasta MAALTA. Kun Riikka ja Essi (kyllä, Essi is back in blogi business) täräyttävät Helsinkiin. Ja toinen kyllä, korkkasin oluen vartin yli kaksitoista päivällä…

Keräsin muuten mökiltä kukkia mukaan kotiin ja eilen illalla niiden joukosta kömpi PUNKKI! Nukuin koko yön tosi huonosti ja lopulta heräsin aamulla jo ennen kuutta kamalien punkkipainajaisten ja kutinoiden takia – hyyyiiii!

Asutteko maalla, kaupungissa vai jossain näiden välimaastossa? Millaisesta asumisesta haaveilette?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Koneelta tuli vastaan nämä kuvat aivan ihanasta Chocolat de Pierre ravintolasta, josta lupasin edellisen Tartto-postauksen yhteydessä aiemmin kertoa vielä lisää. Joten tässä tulee!

Olimme tosiaan jokunen viikko sitten tutustumassa Viron Tarttoon jossa tämä ihana ravintola sijaitsi. Illallispaikka oltiin varattu meille etukäteen Tartton matkailunedistämiskekusken kautta, joten meillä ei ollut minkäänlaista tietoa tai ennakko-odotuksia siitä etukäteen. Ja vaikka olisikin ollut, olisi ne varmasti ylittyneet.

Ravintola ei nyt sinänsä ollut niiiiin ihmeellinen (aika ihmeellinen silti), mutta kaikki pienetkin asiat olivat jotenkin ihan täydellisesti, mikä teki paikasta hyvin erityisen. Aloitetaan vaikka sisustuksesta, joka oli tosi uniikki. Pieniä yksityiskohtia myöten mietitty, antiikkiesineitä, erilaisia tyynyjä, tupsuja, erilaisia valaisimia, kultaa sekoitettuna itämaishenkisyyteen. Ja kun sanonoin että kaikki asiat olivat ihan täydellisesti, tarkoitan että täydellisen ihanasti sekamelskassa keskenään – mutta kuitenkin jotenkin hienostuneesti.

Vaikka ravintola oli ”hieno” oli tunnelma ihanan rento, eikä lastenkaan kanssa siellä ollo tuntunut siltä että meidän olisi kannattanut mielummin olla jossain Rossossa. Ravintola oli selkeästi suosittu ja kokoajan ilmassa oli iloinen puheensorina. Me viihdyimme ikkunaöydässämme loppujenlopuksi neljä tuntia, ja saimme kyllä nauttia kiireettömästä kolmen neljän ruokalajin illalistamme rauhassa kun lapset rehellisesti naulittiin tuoleihinsa iponen ja pädin voimin.

Sanomattakin selvää että ruoka oli todella hyvää. Lista oli monipuolinen, maistelimme muunmuassa erilaisia tapaksia, karitsan kylkeä, lohta, uunipastaa, viikinkisalaattia sekä herkullisia pirtelöitä ja jäätelöannoksia. Ja kuten aiemmin kerroin, Tartton hintataso vaikkapa Helsinkiin verrattuna on todella edullinen, voisi sanoa että jopa noin puolet niistä hinnoista mihin itse olen tottunut.

Tartto yllätti ystävälliyydellään. Aiemmin vain Tallinnassa vierailleena osasin vähän odottaa hieman töksähtelevää palvelua, mutta tässä kaupungissa kaikki olikin toisin. Kaikkialla saatiin ihan yli-iloista ja ihanaa palvelua, eikä tämäkän ravintola ollut poikkeus.

Samainen ravintola sijaitsee myös Tallinnassa ja molempien ravintoloiden erikoisuus on sen yhteydessä toimiva suklaapuoti ja kahvila. Suklaapuodissa valmistetaan käsin yli 50 erilaista tryffeliä, jotka ovat toinen toistaan kauniimpia ja maukkaampia. Suklaiden lisäksi käsin valmistetaan kauniit vaneriset rasiat, joihin voi vaikka tilata lahjansaajan nimen. Olin totaalisen häkeltynyt ja otettu kun minulle tuotiin ruokailun lopuksi oma rasia kotiinviemisiksi.

Jos siis tienne vie Tarttoon niin menkää ehdottomasti käymään täällä, ravintola sijaitsee hyvllä paikalla Rattihuoneen aukiolla. Seuraavalla Tallinnan reissulla aion myös ehdottomasti käydä hakemassa lisää suklaata.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Toteutettu yhteistyössä Bella-blogit ja Holiday Club

Kerroinkin jo että vietimme viime viikon viikonlopun Saimaalla, Holiday Clubissa ja kylpylässä. Kirjoittelin ihanasta hemmotteluhetkestäni, mutta muun aikaa viilletimme kun mitkäkin hurjapäät. Reissuun kuului pulikointia hotellin todella siistissä Sirkus-teemaisessa kylpylässä. Myös hohtokeilaus meidän porukalla oli tosi hauska kokemus. Suosikiksi vesipuistossa muodostui hurja vesiliukumäki, mutta etenkin keskellä kylpylää oleva ”areena” jossa lattiasta tuli vesisuihkuja ja valoja sekä puolen tunnin välein yllättävä supersuihku. Silloin viiden minuutin ajan vettä roiskusi ihan hillitömästi ja kovalla paineella, ihan hullun hauskaa! Kaapo myös oppi melkein uimaan tuolla ja veikkaisin että loppukesästä ei enää kellukkeita tarvita ollenkaan.

Parina päivänä ehdittiin temppuilemaan myös ihan hotellin vieressä sijaitsevassa Angry Birds Activity Puistossa. Aktiviteetteja todellakin löytyi ihan kaikenikäisille ja välillä mietinkin hiki selkää pitkin valuen ja tunnelissa ryömien, että onkohan mulla nyt vähän liian kivaa täällä (ja kestääkö nää mua ja jäänköhän kohta jumiin) 😀 Puisto oli siis kirjavista änkkärisomisteistaan huolimatta myös itseni mieleen ja viihdyimme siellä molempina päivinä monta tuntia putkeen.

Puisto oli mielestäni hyvin suunniteltu ja toteutettu. Alakerta oli hop-lop-tyylinen kiipeilyjutteineen, putkineen ja likumäkineen. Alhaalla oli myös hauska vaijeriliuku, polkuautorata, elokuvatetatteri ja ihan pienille lapsille rajattu leikki -ja pallomeripaikka. Yläkerta oli taas suunnattu vähän vanhemmille lapsille ja oli avaruusteemainen. Siellä oli hyppytornia, temppurataa, laserrataa, skoottipuisto, koris -ja jääkiekkokentää ja vaikka mitä. Välillä pystyi käydä levähtämässä sohvaryhmillä tai säkkituolleilla, teinejä ja isejä näytti kiinnostavan myös pelipaikka jossa oli erilaisia konsolipelejä.

Puisto sijaistsee ostoskesuksessa ja rannelleekka pääsekin kulkemaan puistoon edestakaisin koko päivän jos vaikka välillä tahtoo käydä shoppailemassa tai muualla syömässä. Imatraa ei tälläkertaa ehditty sen kummemin näkemään, mutta tuossa hotellin ja ostoskeskusen kulmilla pyörittiin ja rannassa käytiin vähän kävelyllä ja piknikillä. Yhdistetty hemmottelu ja- aktiiviviikonloppu oli omaan mieleen, sopivasti vähän kaikkea. Menisin kyllä uudestaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yhteistyössä Bella-blogit ja Holiday Club

Olimme viikonloppuna kylpylässä hemmoteltavina. Tai no lähinnä pulikoimassa, laskemassa vesiliukumäkeä, hohtokeilaamassa ja temppuilemassa Angry Birds puistossa, mutta sain myös parituntisen ihan omaa aikaa. Lähdimme siis junalla poikien ja äitini kanssa Holiday Club Saimaalle viikonlopun viettoon. Suunnitelmana oli viihtyä ja rentoutua, molemmat onnistuivat täydellisesti.

Instagramin puolella jo vähän kerroinkin että pääsin hemmotteluhoitoon ihan yksin. Olin varannut tunnin aromahieronnan hotellin Harmony Spahan. Ennen hoitoani kävin kaikessa rauhassa höyrysaunassa jonka jälkeen kylpytakkiin kääriytyneenä olo oli jo valmiiksi ihanan raukea. Odottelin hoitoni alkamista pehmoisessa nojatuolissa ja fiilistelin sitä että lapset riehuvat jossain äitini kanssa ja minä saan hetken vain olla. Siis IHAN YKSIN.

Aromahieronta teki superhyvää. Sain valita kolmesta eritavalla vaikuttavasta öljystä mieluisen, ja koska oli ilta ja halusin kaiken hyödyn irti pienestä hemmottelutuokiostani valitsin rentouttavan öljyn. Tunnin aikana ajatukset lähtivät välillä seikkailemaan mutta suurimman osan ajasta sain tyhjennettyä pään kaikista ajatuksista ja olla ihan rentona. Hoitoon olisi voinut vielä yhdistää parinkymmenen minuutin intialaisen päähieronnan, ensi kerralla sitten. Oli muuten vaikea valita kaikista hoitolan hoidoista, pitkään mietin myös jotain kiinteyttävää vartalokäärettä ja kuumakivihierontaa. Mutta se oli selvää että hoidon pitäisi olla vartalolle ja jotain oikein hemmottelua, ei mitään mustapäiden puristelua. Aromahieronta oli ihan nappivalinta.

Hieronnan jälkeen minut ohjattiin vielä rentoutumishuoneeseen jossa oli tarjolla teetä. Siellä minä taas istuin yksin suuressa pehmoisessa tuolissa viltin alla teetäni hörppien. Olo oli todella rento ja raukea, näytin varmaan ihan pöllähtäneeltä ja puolinukuksissa olevalta siellä istuessani. Ihana öljy vaikutti iholla vielä seuraavaan päivään.

Hoidosta tuli sellainen olo että tällaista on tehtävä useammin. Pieni irrotautuminen kaikesta ympärillä olevasta tekee niin hyvää. Jokainen on pienen hemmoteluhetken hetken ansainnut aina silloin tällöin ja itse yritän nyt jatkossa panostaa itseeni vähän useammin. Oli se sitten lyhyt hieronta silloin tällöin, jalkahoito tai kampaajalla käynti niin jotain hemmottelua edes.

Aika ihanaa hemmottelua oli myös aktiiviksen kylpyläpäivän jälkeen tilata hotellin ravintolasta hamppariateriat ja syödä ne peiton alla sängyssä.

Käyttekö te välillä hemmotteluhoidoissa tai miten muuten rentoudutte?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olin joskus päättänyt etten veisi poikia enään mihinkään kuvauksiin. He kun eivät ole mitään ihan rauhallisimpia ja yhteistyökykyisimpiä näissä hommissa. Eiliset Aarrekidin uuden katalogin kuvaukset menivät kuitenkin paremmin kuin hyvin. Ainakin verrattuna aiempiin kuvauskeikkoihin. Kaikki viihtyivät ja kuvista tuli upeita. Hatunnosto vain Duotonen väelle, ja etenkin Annalle ja Susannalle, jotka päättivät että lapsia kuvataan samaan kuvaan viisi, joukossa myös omia lapsia ja vauva rintarepussa samalla roikkuen.

No mitä siellä kuvausten taustalla sitten tapahtuu? Dominokeksejä menee ja välillä pääsee sohvalle huilaamaan ja leffaa katsomaan, ei kuulosta kovin pahalta eihän?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.