KOTONA KAUPUNGISSA

28/06/2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikko mökillä teki terää. Oli hassua miten vain tunnin ajomatka muuttaa ihmisen. Naureskeltiin porukalla että miten kuitenkin niin pieni maisemanvaihdos tekee meistä kaupunkilaista ”landepaukkuja”. Siellä missä moni ihminen mökkimme läheisyydessä eleli ihan tavallista arkeaan, heräisi aamulla herätyskelloon, puki päälle, pesi hampaat, kampasi tukan ja lähti töihin, me urpåt kaupunkilaiset kuljeskelimme kumissappaisaamme, kulahtaneissa villahousuissamme maantienraittia ruohonkorsi suussa. Hahah, tai no ainakin melkein. Eilen kotiin palatessa tuntui jotenkin ylivoimaisen vaikealta ulos lähtiessä pistää taas meikkiä naamaan ja löytää mukavat vaatteet jotka eivät haiseet lampaan kakalta.

On ihana olla mökillä, luonnon ja eläinten keskellä. Puuhastella pihalla tai käärityä viltiin nuotion ääreen. Silti olen henkeen ja vereen kaupunki-ihminen. Unelmani olisi asua ”maalla” kaupungissa. Vartin ratikkamatkan päästä keskustasta. Tästä olen haaveillut pitkään ja toivottavasti se joskus tulevaisuudessa toteutuisi. Käytännössä se siis tarkottaisi puutaloasumista jossain tässä lähistöllä – mutta tästä taitaa haaveilla aika moni muukin ja realistiset vaihtoehdot ovat todella kiven alla.

Viikon aikana tuli myös kauhea ikävä kavereita. Tottakai ystävät ovat aina olleet tärkeässä osassa elämääni, mutta näin sinkkuna heidän merkitys korostuu entisestään. Meininki on kun teininä kun tekstailemme että EI OLLA NÄHTY VIIKKOON!! Ja heti kaupunkiin palattua on pakko rientää näkemään ja vaihtamaan kuulumiset. Tänään saan myös kaksi ihanaa yövierasta MAALTA. Kun Riikka ja Essi (kyllä, Essi is back in blogi business) täräyttävät Helsinkiin. Ja toinen kyllä, korkkasin oluen vartin yli kaksitoista päivällä…

Keräsin muuten mökiltä kukkia mukaan kotiin ja eilen illalla niiden joukosta kömpi PUNKKI! Nukuin koko yön tosi huonosti ja lopulta heräsin aamulla jo ennen kuutta kamalien punkkipainajaisten ja kutinoiden takia – hyyyiiii!

Asutteko maalla, kaupungissa vai jossain näiden välimaastossa? Millaisesta asumisesta haaveilette?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

12 Responses to “KOTONA KAUPUNGISSA”

  1. Avatar Ansku sanoo:

    Asumme maalla, mutta lähin naapuri kuitenkin kiven heiton päässä. Tämä on pieni saareke omakotitaloja maalla. Lähimpään kaupunkiin autolla matkaa 10 minuuttia. Haaveilen vanhasta rintamamiestalosta kaupungin kupeessa.
    Sinulla on ihana koti :-)

  2. Avatar Anu sanoo:

    Hei, terveisiä maalta! Maalla siis asun, heinäpellon vieressä ja lehmiä melkein naapurissa, linja-auto kuljettaa ainoastaan koululaisia aamulla ja iltapäivällä eli nyt kesällä se ei aja meidän ohi, 15 kilometriä kaupunkiin mutta ei se kaupunkikaan mitenkään suuri ole.

  3. Avatar Minna sanoo:

    Mä asun maalla, mutta kuitenkin lyhyen matkan päässä Helsingin keskustasta. Pellolla juoksentelee peurat ja pihalla kuopsuttelee kanat, mutta silti voi helposti lähteä vaikka leffaan tai syömään. Täydellistä.

  4. Avatar RouvaKoo sanoo:

    Me asutaan maalla, 15min ajomatkan päässä kaupungista (tosin hyvin pienestä sellaisesta), koulun ja päiväkodin läheisyydessä, ja elämme yhtä unelmaamme <3 Täydellisyyttä hipovasta sijainnista puuttuu vain järvenrantatontti, mutta kaikkea ei tarvitse _vielä_ toteuttaa ;)

  5. Avatar Valpuri sanoo:

    Oon ite kotosin ihan perälandelta keskeltä ei mitään, mutta asunu jo vuosia kaupungissa tai oikeastaan kaupungeissa, tuli nimittäin asuttua parissa muussakin nykyisen Oulun lisäksi ennen paluuta tänne. Koenkin olevani sekä kaupunki- että maalaisihminen. Kaupungissa on ihanaa, kun kaikki on lähellä ja mahdollisuuksia on paljon. Maalla taas voi tosiaan kulkea kumppareissa ja verkkareissa, naapureita kun ei pahemmin ole. Tapana onkin pukeutua ns. kotivaatteisiin siellä ja kaupunkivaatteisiin kylille lähtiessä. Joitakin kaupungista kotoisin olevia kyseinen tapa on kummastuttanut, mutta meillä se on ollut aina arkea ja peräisin ajoilta, jolloin meillä oli vielä lehmiäkin ollessani pieni.

    Vaikka viihdyn kaupungissa ja toivon asuvani jossakin vaiheessa pätkän vaikka ulkomaillakin, mieli halajaa ajan myötä entistä kovemmin maalle. Kai sitä haluaa taata omalle jälkikasvulleen yhtä vakaat ja puhtaat olosuhteet kuin mistä on itse saanut nauttia, lähtekööt sitten vaikka jo lukioiässä kaupunkiin kuten itse tein. Muualla käyneenä peräkorpea arvostaa jo huomattavasti enemmän kuin silloin, kun sieltä lähti :)

    Mistä tuo ihana mekko muuten on? Aivan mieletön <3

    • Samoja ajatuksia täällä! Mikäs se olisi ihanampaa kun elää lapsuutensa maalla jossain kanojen ja lampaiden keskellä <3

      Tuo mekko on ihana, ja siis Poola Katarynan!

  6. Avatar Annabella sanoo:

    Me asutaan parin kilometrin päässä Turun keskustasta, iiiihanalla puutaloalueella nimeltä Port Arthur ( = Portsa). Täällä mukulakivien keskellä ei tunnu yhtään että asuisi kaupungissa, mutta silti täältä on vain kivenheiton matka keskustaan. Täydellistä! Tämä siis on jo paikka missä haluan asua, seuraavaksi hakusessa vähän isompi puutalo-osake (jonka löytämiseen menee todennäköisesti aikaa..)