– 7,620 kg 67 cm
– kääntyy vatsalleen
– liikkuu pieniä matkoja mittarimatotyyliin
– hakee konttausasentoa
– varaa jaloilleen
– on kiinnostunut kaikesta ja kaikista
– hymyilee, nauraa, jokeltaa, kiljuu, laulaa, päristää, örisee
– kurottaa esineitä ja vie kaiken suuhunsa
– ottaa sukat pois ja syö varpaitaan
– kääntyilee myös unissaan
– on maistanut jo mustikkaa, mansikkaa, mustamarjaa, banaania, appelsiinia, klementiiniä, porkkanaa, perunaa, lehtikaalia, hernettä, luumua, kurkkua, tomaattia, persimonia, päärynää, omenaa, mangoa ja vesimelonia
– istuu tuettuna hyvin ja selkä suorana
– rakastaa kylpemistä, pusuja, laulamista, ilmakylpyjä, ulkoilua ja huomiota
– vihaa pukemista
– uusi uniennätys 7h putkeen (vihdoin entisen 2-3 pätkien sijaan)
– epäillään maitoallergiaa ja refluksia
– on saanut kaikki tähän astiset rokotusohjelman mukaiset rokotukset
– nukkuu yleensä kolmet päiväunet
– viihtyy pieniä hetkiä itsekseen leikkien

1 KK
2 KK
3 KK
4 KK

Vähän ennen vuodenvaihdetta Myy oppi kääntymään selältä vatsalleen, mutta etenkin nyt viime päivinä tuntuu hän todella hoksanneen uuden taitonsa. Sen lisäksi, että hän pääsee pyörien liikkumaan vaarallisen nopeasti sängyn laidalta toiselle, pääsee hän sitä nyt myös ryömien! Onneksi tätä taitoa hänen täytyy vielä vähän treenata, sillä minä en ole vielä valmis!

Vauvojen kehitys ensimmäisen vuoden aikana on huimaa ja ainakin omien lasten kohdalla aiemminkin uudet taidot ovat seuranneet nopeasti toisiaan. Muistan elävästi sen, kun Kaapo oppi yhtenä aamuna ryömimään, samana iltana konttaamaan ja kahden viikon päästä siitä hän jo käveli.

Pikkuhiljaa pitäisi siis ihan oikeasti alkaa miettimään kodin vauvaturvallisuutta myös ihan käytännön tasolla. Vaikka olemmekin alusta saakka puhuneet isommille lapsille siitä, että mitään pikkuleleluja ei saa jättää minnekkään vauvan ulottuville, niin vasta nyt alan tajuamaan, että myös minulla on aika paljon petrattavaa myös asian suhteen.

On sähköjohtoja, pyödiltä ja ikkunalaidoilta helposti alas vedettävää tavaraa, takka täynnä hiiltä ja eteisen matolla pikkukiviä. Puhumattakaan kaikista pontentiaalista kiipeämis -ja putoamispakoista, Oskun levykokoelmasta tai seinää vasten vapaana nojaavasta jättipeilistä.

Vauvaa ei siis enää uskalla jättää hetkeksikään vartioimatta, ei varsinkaan mihinkään mistä olisi mahdollista pudota. Mieleeni on tullut myös muistoja poikien vauvavuosista. Sitä kun kaikkialle ehtivän vauvan kävi tasaisin väliajoin nostamassa keskelle olohuoneen lattiaa, jotta its ehti nopeasti jonkun jutun, ennen kun piti taas rientää siirtämään vauva ”pahanteosta” keskelle huonetta. Parhaimmillaan vauva piti joskus nostaa hetkeksi leikkimään pinnasänkyynsä. Kunnes oppi kiipeämän sieltäkin pois…

– 6910 g & 64,6 cm
– Nauraa ja jokeltelee paljon kovaan ääneen
– Seuraa suurella mielenkiinnolla isoveljiensä leikkejä
– Ottaa jo hyvin esineitä käsiinsä ja osaa laittaa tutin omaan suuhun
– Kiinnostunut jo paljon leluistaan
– Rakastaa ilmakylpyjä ja inhoaa pukemista
– Vitsailee hassusti ilmeillen ja äännellen
– Vaati huomiota ja viihdytystä
– Nukkuu päiväunet parhaiten ulkona ja öisin vieressä
– Ympäröivä maailma kiinnostaa kokoajan enemmän
– Yöt ovat välillä melkoista hulinointia
– Vauvan näkö on nyt täysin kehittynyt
– Vatsallaan ollessa nostaa koko rintakehän ylös lattiasta
– Tempperamentti ja luonne vahvistuu ja alkaa tulla tutuksi
– Sylissä ollessa punkee ylös istumaan
– Vierastaa jo hieman
– Ihana, iloinen ja suloinen vauva