VAIKKA KAIKKI MUU MUUTTUISIKIN

28/10/2020

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä If Vakuutus kanssa

Viime vuosina, ja etenkin kuukausina, mielessä on välillä käynyt ajatus, mitäs jos sairastun vakavasti? Niin on käynyt joillekin lähipiirissämme. En halua maalata kauhukuvia tai pelätä liikaa, vaan enemmän mietinkin, että mitä mahdollinen sairastuminen tarkottaisi käytännön kannalta, miten kävisi perheemme talouden?

Etenkin siitä saakka kun mieheni jäi reilu vuosi sitten kotiin hoitamaan lastamme, ovat talousasiat pyörineet paljon mielessä. Pelkkä ajatus siitä, että olen tällä hetkellä perheemme ainut palkansaaja saa välillä stressitasot kohoamaan. Sairastumiseen liittyviä taloushuolia voisi ennaltaehkäistä ottamalla Ifin vakavan sairauden turvan, vakuutuksen joka helpottaisi tutun arjen jatkumista silloin, kun ei vaikkapa voisi itse käydä töissä.

Itse kävin viimeksi kesällä laskemassa vakuutuksen hinnan laskurilla ja pohdin edelleen sen ottamista – en vai ole saanut päätetyksi, että otanko sen pelkästään vai yhdessä laajemman ja reippaasti kalliimman tapaturma -ja sairausvakuutuksen kanssa. Laskin tuolloin, että Vakavan sairayukden turva -vakuutukseni tulisi maksamaan vuodessa reilu 17o euroa, kun korvausumma sairastumisen sattuessa olisi 40 00 euroa. Vakavan sairauden turva kattaa siis 10 sairautta ja vammaa ja korvaus maksetaan kertakorvauksena heti diagnoosin saatua ja sen voi käyttää haluamallaan tavalla hoitoihin tai ihan vaan vaikka arjen pyörittämiseen.

Kun mietin mikä olisi sellainen tärkeä, maallinen asia, mistä en tahtoisi sairastumisen vuoksi luopua, ensimmäisenä mieleen tulee koti. Tärkein minulle on siis koti, joka tuntuu kodilta, koti jonka valitsemiseen on saanut käyttää vapauttaan. Toki resurssimme ovat nytkin rajalliset, mutta olemme itse saaneet päättää asuinalueen jolla tahdomme asua ja päätyneet asuntoon joka sopii meille, josta pidämme ja jonka olemme saaneet rauhassa valita.

Jos sairastumisen ja siitä seuraavan tulojen romahtamisen vuoksi joutuisimme muuttamaan pakon edessä asuinalueelle ja asuntoon joka ei miellyttäisi, olisi se varmasti kova paikka. Toki ymmärrän, että olen tässä asiassa myös etuoikeutettu ja siksi myös arvostan nykyistä tilannettamme (ja kotiamme) entistä enemmän.  Mahdollisen kodin vaihtamisen lisäksi vaihtuisi lapsilla pahimmassa tapauksessa myös koulut sekä kaverit ja tutut harrastukset jäisivät ehkä pitkänkin matkan päähän. Vakavan sairauden turvasta voi saada jopa 50 000 euron kertakorvaussumman, joka olisi siis valtava apu asumiskustannuksiin ja asuntolainan maksuun, silloin kun ei pysty itse käymään töissä.

Jos sairastuisin, minulle olisikin todella tärkeää, että etenkin lapset saisivat siitä huolimatta elää tuttua arkeaan ja sitä kautta tuntea olevansa turvassa muuten ehkä pelottavassa tilanteessa. Moni sairastunut kuitenkin selviää tai pystyy elämään sairauden tai vammansa kanssa. Myös siinä auttaa, ettei tärkeimpien asioiden tarvitsekaan muuttua, vaan arkielämää voi jatkaa sairastumisesta huolimatta.

Vakavista sairauksista, vammautumisesta ja kuolemasta puhuminen ei ole kevyin aihe ja ymmärrän hyvin etteivät kaikki eivät edes halua miettiä koko asiaa. Itse ajattelen, ettei antaisi omille peloilleen näiden asioiden suhteen jalansijaa, vaan miettisi tätä sellaisena järkevänä käytännön asiana, kuten vaikka kotivakuutuksen ottamisena tai sähkösopimuksen kilpailuttamisena. Asiana joka on tylsiä, mutta tarpeellinen miettiä ja hoitaa.

Parasta on arki ja sitä suurin osa elämästämme onkin. Parasta arjesta tekee sen jatkuva muutos ja kehitys, rutiinit ja samaan aikaan sen yllätyksellisyys. Arki tarkoittaa meillä perheen kanssa olemista, kotia, pehmeyttä, turvaa. Eriparisukkia, Aku-Ankkoja, murusia keittiönpöydällä ja keskellä olkkaria nököttävää pyykinkuivaustelinettä. Sitä että kaikki saavat olla omia itsejään ja tehdä asioita joista pitävät. Arki on yhteisiä ruokahetkiä ja kaikkien lemppariruokia, leffailtoja ja ulkoilua säällä kun säällä. Sitä arkea tahdon jatkossakin viettää ja tarjota perheelleni, vaikka kaikki muu muuttuisikin.


Kommentoi