VAUVALLA ON NIMI!

19/11/2018

Meillä oli eilen aivan ihanat ristiäiset ja juhlat vauvan nimen kunniaksi. Juhlista vielä myöhemmin lisää, tärkein kuitenkin ensin, eli nimi. Meidän tytär sai kasteessa nimekseen Myy Saga Emilie.

Nimeä pyöriteltiin pitkään ja hartaasti, hienoja nimiä kun on niin paljon! Saga-nimi lyötiin lukkoon oikeastaan heti kun saimme tietää odottavamme tyttöä. Nimellä on suuri merkitys, sillä myös Oskun 95-vuotias supermummo on samanniminen. Myös Emilie on kunnianosoitus toiselle merkitykselliselle lähisukulaiselle.

Etunimi Myy taas tuntui sopivan vauvalle kun nappi päähän. Myy on ollut yksi suosikkinimistäni aina ja yksi niistä nimistä, mitä minulla on ollut mielessä mahdolliselle tulevalle tyttärelleni. Nimi Myy on monelle tuttu Tove Jansonin saduista, mutta itse asiassa nimi tulee alunperin Kreikan kirjaimistosta ja sille on myös oma symboli μ. Sitä on käytetty myöhemmin myös Latinalaisessa kirjamistossa ja metrin miljoonas­osan tunnuksena. Täten Myyn voidaankin katsoa tarkoittavan pienintä mitä on. Ja sitä Myy nyt onkin, perheemme pienin.

Mikä minusta on hienoa on se, että kaikki nämä nimet kuvastavat vahvoja, rehellisiä, rohkeita ja omaa tietään kulkevia naisia. Minusta nimen valinnassa riittää hyvin se, että se on omasta mielestään kaunis, mutta ihanaa myös, että näillä nimillä on sen lisäksi vähän isompi merkitys meille.


KASTELAHJA OMALLE LAPSELLE

17/11/2018

Vietämme huomenna ristiäisiä ja tiedän, ettei vanhemmilla ole kai yleensä tapana antaa lapselleen kastelahjaa, mutta minä haluan sellaisen nyt antaa.

Minulla on ollut pienestä saakka kultainen pieni nalle-medaljonki. Muistelen, että sain sen aika varmasti vanhemmiltani ehkä noin viisivuotiaana, mutten ole ihan varma. Muistelen myös, että minulla oli medaljongin sisällä joku kuva, aika varmasti omani, hahah. Ja koska pienenä pureskelin kaikkea, löytyy medaljongin takaa myös pienet hampaanjälkeni.

Koru tuskin tulee oikeasti käyttöön vielä moneen vuoteen, mutta huomenna juhlissa tytär saa sitä ensimmäisen kerran pitää. Koruliikkeestä ostamani uusi kultaketjukin on vielä liian pitkä, vaikka se lyhyin saatavilla mahdollinen olikin.

On ollut jännä huomata, miten tunteikkaasti olen suhtautunut tuleviin ristiäisiin ja niihin liittyviin valmisteluihin. Olen käynyt kaihoisasti silittelemässä henkarissa roikkuvaa kastemekkoa, valinnut pala kurkussa kauniita kappaleita soittolistalle, ihastellut söpöjä töppösiä ja pillittänyt räkä poskella etsiessäni kaunista runoa isoveljien juhlassa lausuttavaksi.

Vauvan kastaminen ylipäätään tuntuu aika isolta ja merkitykselliseltä asialta. Siihen liittyy paljon perinteitä ja mukana oleva uskonnollisuus tekee siitä omastani mielestäni jollain tapaa aika vakavankin asian. Itsehän en kuulu kirkkoon, ole uskonnollinen tai ole kastanut aiemmin lapsiani, joten tämä kaikki on vähän uutta minulle.

Ennen kaikkea kastaminen tuntuu kuitenkin hyvin merkittävältä ja isolta etapilta heti syntymän jälkeen. Samaan aikaan myös kolme kuukautta täyttävä vauva muuttuu taas askeleen lähemmäksi sitä, joka hänestä tulee. Hän saa virallisen nimen, joka tulee osaksi hänen identiteettiään. Hän ei ole enää vain pieni avuton vastasyntynyt vauva, vaan ihan oma itsensä, juuri hän. Ja huomenna me saamme juhlia sitä.


TONTTO

22/10/2018

Niuppanauppa, Niunau, Niuppeli, Niuppis, Niuppanaattori, Niuppaliino, Oolematotto, Oolematontto, Oottomootto, Tonttoniitto, Tonttoliino, Tonttomontto, Tonttonaattori, Toottonootto, Tonttonontto, Tontto, Töttönen, Pömppis, Pömppö, Möttönen – rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta lupasin juuri itselleni, että tämän viikkoon meneessä ilmoitetaan vihdoin vauvan nimi maistraattiin. Mutta tärkein toki ensin, tänään olen miettinyt ristiäisten väriteemaa ja etsinyt inspiraatiokuvia kakuista.