Kun vauva tulee taloon se on suuri muutos ihan kaikille perheenjäsenille. Aikoinaan, kun Elvis syntyi, Kaapo oli juuri täyttänyt kaksi vuotta ja silloin se ikäero oli tosi hyvä. Toki kahden pienen kanssa on rankkaa, mutta silloin säästyimme täysin kaikenlaisilta mustasukkaisuuksilta. Toki myös vanhemman lapsen rauhallinen ja empaattinen luonne saattoi auttaa asiaan, mutta mietin usein että tilanne olisi saattanut olla ihan erilainen vaikkapa kolmen vuoden ikäerolla.

Nyt kun pojat ovat vauvaa lähes 9 -ja 7 vuotta vanhempia, en myöskään odottanut näin isoilla ikäeroilla tulevan mitään vaikeaa mustasukkaisuutta. Eikä sellaista tosiaan ole ollutkaan.

Välillä kuitenkin huomaan ettei aikani riitä kaikille, mutta se oli etukäteen tiedossa – myös vanhemmille lapsille. He sekä ymmärtävät että hyäksyvät sen, että vauva tarvitsee paljon huomiota ja että hän ei voi myöskään odottaa vuoroaan samalla tavalla. Silti välillä, muutaman kerran, on tuntunut kurjalta etten pysty antamaan ja olemaan ihan samalla tavalla kun ennen. Etenkin kun vauvan syntymä sattui muutenkin uuteen elämänvaiheeseen, koulujen alkamisen kanssa samaan aikaan.

No miten pojat ovat sitten muuten suhtautuneet uuteen pikkusiskoon? He ovat aivan haltioissaan. On niin ihana seurata vierestä miten he katsovat vauvaa, menevät aina kotiin tullessaan suoraan hänen luokseen ja kuinka he mielellään auttavat kaikessa vauvaan liittyvässä. Kuten etukäteen uumoilinkin, heistä on jo nyt ollut myös suuri apu vauvan viihdyttämisessä ja pienten askareiden hoitamisessa.

Suojeluvaistokin on heti ollut ihan huipussaan. Heti jos vauva parahataa, molemmat säntäävät hänen luokseen. Vauvan nimeä ja siitä mahdollisesti koulussa väännettäviä nimimuunnoksia mietittäessä he molemmat myös tulivat yhteistuumin siihen tuolokseen, että kenellekkään edes pikkusiskon kiusaamista ajattelevalle ei jää epäselväksi ketä häntä suojelee. Säälin myös jo etukäteen kaikkia poikaystäväehdokkaita.

Kaikki on siis mennyt lasten osalta ihanasti. Heillä on ollut alusta saakka yhdessä hyvä meno ja oli ihana huomata miten yhtälailla he kiintyivät ja ihastuivat vauvaan. Hän oli heille heti hyvin tärkeä ja rakas. On mielenkiintoista nähdä minkälainen suhde sisaruksille vuosien saatossa muodostuu. Ihanat sisko ja veljet!

– kuukausi meni nopeammin kun ikinä ennen
– esikoiseni täytti 9, minä 32 ja uudet tissini 1 vuoden
– en nukkunut yhtäkään yötä heräämättä vähintään kahta kertaa
– join joka päivä (paitsi yhtenä kun en yksinkertaisesti vain ehtinyt) kahvia
– ostin lennot koko perheellemme kesälomareissulle
– lyötiin lukkoon joulun suunnitelmat
– päätettiin (ehkä) vauvan nimi
– kävin parilla drinkillä kavereiden kanssa (siis ILMAN vauvaa)
– kamppailin imetyksen kanssa ja lisäksi pumppasin maitoa parhaimmillaan kolmen tunnin välein ympäri vuorokauden
– linnoittauduin monena päivänä ihan vain kotiin
– olin useana päivänä yökkärissä koko päivän
– ostin uuden (ison) sohvan
– sain vihdoin siirrettyä olkkarin nurkassa olleet viimeiset muuttolaatikot (toisen huoneen nurkkaan)
– aloin pitämään pitkistä hiuksistani
– käytin ihmisten ilmoilla housuina ainoastaan yksiä ainoita samoja velour-legginssejä
– koukutuin Jodelin aasiakas, tunnustuksia sekä kauhukämppikset-kanaviin ja luin niitä lähes joka ilta ennen nukahtamista
– sain ehkä paniikkikohtauksen
– olin yhden viikonlopun kokonaan kahdestaan vauvan kanssa
– raivosin kahtena aamuna ikkunasta naiselle joka käy ulkoiluttamassa kolmea räskyttävää koiraansa meidän pihalla (josta on läpikulku kielletty), suoraan makkarimme alla
– ostin kaksi kertaa vahingossa ratikkalipun vanhasta tottumuksesta, vaikka menin rattailla
– imetin ratikassa
– en useista aikeistani huolimatta epiloinut sääriäni kertaakaan
– meillä kävi enemmän kavereita kylässä kun varmaan koko täällä asumisemme aikana yhteensä

Meidän vauvalle päätettiin nimi ennen kun hän oli edes olemassa. Itseasiassa se lyötiin lukkoon ennen kun me vanhemmat olimme tunteneet toisiamme edes vuorokautta – osittain toki vitsillä, mutta tässä sitä nyt ollaan.

Kun vauva ultra-äänessä varmistui tytöksi nimi vanhvistui. Vauvaa alettiin ajattelemaan sillä nimellä ja osalle tuleva nimi jo paljastettiinkin. Tässä muutamien viikkojen aikana vauvan toista nimeä miettiessä aloimme kuitenkin tykästyä myös yhteen toiseen etunimeen. Emme ole ihan vielä päässeet yhteisymmärrykseen uuden nimen kirjoitusasusta, mutta jatkan vielä neuvotteluja.

Minulla ei kuitenkaan ole mikään kiire nimetä vauvaa, emme edes vielä tiedä että kastetaanko hänet vai pidetäänkö nimiäiset. Kummejakaan emme ole vielä kysyneet. Tämä on itselleni ihan normaalia ja enemmän ihmettelen niitä ihmisiä jotka ovat askarrelleet ristiäiskutsut jo ennen kun vauva on edes syntynyt.

Kaapon ja Elviksen kohdalla nimet päätettiin myös vasta kun oli ihan pakko. Useampi kuukausi siinä meni ja siltikin minulla kesti jonkin aikaa ennen kun osasin alkaa kutsumaan heitä nimillään – tai ehkä juuri siksi. Todella pitkään kutsuin heitä ihan vain vauvaksi – kuten nyt tätä uusintakin tulokasta.

Mielestäni siinä on jotenkin ihanan hellyyttävää kutsua vauvaa vauvaksi. Siinä että hän on vielä niin pieni, ettei hänellä ole vielä nimeä. Olen nyt jo ihan huonona siitä, ettei meillä ole enää sinä ihan pikkuista vastasyntynyttä vaan vauvamme on jo ihan tuollainen iso kunnon vauva! Mutta vauva vielä kumminkin.

Olen huomannut, että mitä enemmän lapsia, sitä kauemmin heitä haluaa pitää vauvoina. Ensimmäisen kanssa sitä aina kovasti odotti uusia kehitysvaiheita, kuten että hän alkaisi liikkumaan, syömään kiinteitä ja juttelemaan. Tokan kannsa homma olikin jo aivan päinvastainen – kun oikeasti ei ole mikään kiire ja onhan se paljon helpompaa niin. Tietysti silloin sitä oli myös omakohtaisesti kokenut sen kaikkien hokeman ”aika menee todella nopeasti, kohta se lapsi menee jo kouluun”.

Toki rakkaalla lapsella on monta nimeä ja vauvallammekin vaikka kuinka paljon lempi -ja hellyyttelynimiä,
ihanin niistä kuitenkin on ihan vaan se Vauva.

Meidän tytär täytti alkuviikosta kuukauden. Uskomatonta miten paljon pieni voikaan muuttua muutaman viikon aikana. Ja kasvaa! Vauvalla olikin syntymänsä alkuviikkoina haasteita syömisen – ja sen vuoksi myös kasvamisen suhteen, mutta nyt tuo kaikki on kyllä vähintääkin kurottu kiinni. Vaikka onhan hän ihan pikkuinen edelleen, niin tuntuu silti että joka aamu herätessään hän olisi venähtänyt ainakin muutaman sentin. Vielä reilu viikko sitten tuntui myös että kaikki hänen vaatteensa olisivat edelleenkin aivan liian suuria ja yhtäkkiä osa alkaakin jo käydä pieneksi.

Kun Elvis oli vauva, tein blogiin postaussarjan johon kokosin kerran kuukaudessa kasvuun ja kehitykseen liittyviä asioita. Ajattelin että sellainen olisi ihana tehdä taas. Elviksen vauvakirja meillä on itseasiassa edelleenkin osittain täyttämättä, mutta onneksi blogista pääsee jälkikäteen katsomaan että vaikka milloin se ensimmäinen hammas puhkesikaan. Jatketaan siis hyväksi havaittua linjaa ja kirjataan kaikki realiajassa edes tänne.

VAUVA 1 KK

– 3815 g 55 cm
– Imetys onnistuu rintakumin kanssa, jonka lisäksi syö pumpattua maitoa sekä vähän korviketta pullosta
– Syö 1-4 tunnin välein, mutta saattaa syödä yli tunninkin putkeen
– Valvoo jo pidempiä pätkiä, mutta nukkuu edelleen myös paljon
– Hereillä ollessaan viihtyy parhaiten sylissä (tai kylpyhuoneen hoitopöydällä)
– Nukkuu parhaiten sylissä, vieressä tai vaunuissa, mahdollisimman lämpimässä
– Hymyilee paljon (sekä nauraa äänettömästi) ja on ihanan ilmeikäs
– Seuraa jo tarkasti katseellaan ja tykkää katsoa eritysesti kasvoja ja erilaisia varjoja ja kontrasteja
– Tykkää vaipanvaihdosta, suihkussa käynnistä ja suukoista
– Kuuntelee tarkasti isoveljiensä puhetta
– Silmäripset sekä hiukset ovat alkaneet tummentumaan
– Kannattelee hieman jo päätään
– Hormoninäpyt alkavat pikkuhiljaa vähentymään
– Kärsii ajoittain pienistä vastanväänteistä ja pulauttelusta
– On edelleen vailla virallista nimeä, alunperin suunniteltu nimi taitaa ehkä sittenkin vaihtua
– Häntä kutsutaan siis edelleen Niu-Nauksi

Kaupallinen yhteistyö – Eye Q

Kaupallinen yhteistyö – Eye Q

Tiedättekö miksi rasvahappovalmisteet ovat tärkeitä jokapäiväisessä elämässä ja miksi jokaisen tulisi käyttää niitä? Moni varmasti yhdistää rasvahapot aivojen toimintaan ja nehän ovatkin yksi kehomme tärkein osa – ihmisen tietokoneeksikin niitä kutsutaan. Aivojen lisäksi Omega-rasvahapoilla on monia muitakin suotuisia vaikutuksia ihmisen elimistölle, rasvahapot vaikuttavat merkittävästi ihmisen terveyteen, myös rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan sekä matala-asteiseen tulehdukseen.

Pehmeä, eli tyydyttymätön rasva, joka sisältää tärkeitä omega-rasvahappoja, on keskeinen ravintoaine terveyttä edistävässä ruokavaliossa. Kuitenkin ongelmana monen ruokavaliossa on se, ettei se sisällä tarpeeksi näitä tarpeellisia rasvoja. Tai ravinnosta saatavat rasvat voivat olla määrällisesti riittäviä, mutta laadullisesti ne saattavat olla puutteellisia. Myöskin omega-3 ja -6 rasvahappojen kyky varastoitua elimistöön on heikko, mutta silti elimistön tarve niille on kuitenkin päivittäistä. Siksi hyödyllisten rasvahappojen saanti tulee olla säännöllistä ja ympärivuotista, sillä niitä ei voi syödä varastoon.

Itse koen, että etenkin lasten omega-rasvahappojen saantiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Kasvavat ja kehittyvät aivot tarvitsevat rakennusaineita ja valitettavasti monen lapsen ruokavalio saattaa olla suppea erilaisten makumieltymysten tai vasta eri ruoka-aineisiin totettelun takia. Vaikka meidän pojat ovat hyviä syömiään monipuolisesti ja tykkäävät esimerkiksi todella paljon eri kaloista, saavat he silti vielä purkista Omega-3 ja 6-rasvahappoja sisältävää kalaöljyä. Testissä meillä jo useamman kuukauden on ollut Eye q:n puhtaat ja luonnolliset kalaöljyt.

Niillä rasvahapoilla kun on keskeinen rooli lähes kaikissa kehon soluissa ja ne toimivat tärkeänä rakennusaineena solukalvoille sekä edistävät aivojen sekä näkökyvyn normaalia toimintaa. Lisäksi ne tutkitusti parantavat muun muassa keskittymiskykyä ja lukutaitoa. Uusimpien tutkimusten mukaan omega-3-rasvahappolisän käyttäminen vähentää lapsen käyttäytymishäiriöitä, yliaktiivisuutta ja kognitiivisia ongelmia. Lisäksi omega-3-rasvahappojen on todettu parantavan lasten unta.

Aivot ovat 60 prosenttia rasvaa, joten laadukkaat rasvat ovat tärkeitä. Eye q -valmisteiden sisältämä kalaöljy on luonnollista ja puhdasta. Öljy valmistetaan pienikokoisista kaloista, jotka pyydystetään eteläiseltä Tyyneltä valtamereltä vesien ollessa puhtaimmillaan. Öljy täyttää WHO:n ja EU:n tiukat puhtausvaatimukset. Eye q valmisteet eivät sisällä keinotekoisia väri-, maku- tai makeutusaineita eikä lisättyjä vitamiineja. Eye q tuotesarjan valmisteet ovat laadukkaita, tutkitusti tehokkaita sekä turvallisia ja sopivat kaiken ikäisille.

Meidän lapset ovat ottaneet mielellään rasvahappo-kapselit osaksi päivittäistä rutiinia. Etenkin erityisesti lapsille suunnattu Eye q Chews pureskeltava, mansikanmakuinen kala- ja jättihelokkiöljykapseli on niin hyvää että Kaapo söisi niitä mielellään ihan muuten vaan. Onkin harhaluulo että kaikki kalaöljyt maistuisivat pahalle, jos ne ovat puhtaita ja korkealaatuisia niin sitä ongelmaa ei ole. Nämä suussa poksahtavat kapselit on maustettu luonnollisella mansikanmaulla sekä hammasystävällisellä xylitolilla. Eye q tuoteperheeseen kuuluu myös maustamaton kapseli sekä nestemäinen, vaniljan makuinen kala- ja jättihelokkiöljyvalmiste.

Jos meillä aamutohinoissa unohdetaan ottaa päivän vitamiinit niin viimeistään sitten iltapäivällä läksyjä tehdessä se tulee mieleen. Nyt kun molemmat pojat ovat koulussa ja läksyjä ekaluokkalaisellakin jo heti aika suuri määrä, sitä haluaa mahdollisimman hyvin tukea ja auttaa lapsia uuden oppimisessa ja siihen keskittymisessä. Ja mahtavaa jos se osittain onnistuu ihan vain antamalla heille päivittäiset rasvahappokapselit. Tai itseasiassa lapset usein kyllä itse muistavat ne minua paremmin. Liekö näillä kapseleilla osuutta asiaan 😀

Käytättekö itse tai lapsillanne rasvahappovalmisteita? Oletteko huomanneet niiden käytöstä olevan konkreettista hyötyä?