VAUVAKIRJA

21/11/2018


Niin moni kyseli tämän Instassa vilahtaneen vauvakirjan perään, että ajattelin kertoa siitä vähän enemmän. Vauvakirjoja kun nykyään on niin paljon ihania, mutta myös tosi erilaisia, on kiva löytää juuri se itselle tai lahjaksi sopiva kirja. Me saimme tämän kirjan juurikin lahjaksi ja sain sitä vähän täyteltyä, lähinnä vain kuvin, sillä halusin sen esille ristiäisiin.

My First Book on Design Lettersin valmistama, sama jolta löytyy muun muassa monille tuttuja kirjainmukeja. Heille ominaiseen tyyliin myös tämä kirja on todella simppeli. Joillekin ehkä jopa vähän liian.

Itselleni taas yksinkertainen kirja toimii, sillä itseasiassa poikienkin vauvakirjat ovat edelleen vähän kesken. En siis ole mikään arkartelijatyyppi tai aina edes kovin hyvä muistamaan merkkaamaan niitä ensimmäisiä etappeja, kuten puhjenneita hampaita, kovin tarkasti. Tämä kirja keskittyy ehkä vähän enemmän kuviin ja niitähän minulla riittää.

Kirjasta tekee erityisen se, että sen mukana tulee jokaiselle kuukaudelle oma milestone-kortti, jonka kanssa vauvasta voi ottaa kuvan ja tätä kautta seurata hänen kasvuaan. Kirjoitustilaa kunkin kuukauden kohdalle ei tosiaan hirveästi ole ja kirjaan voi muutenkin runoilla tekstit hyvin vapaasti.

Kirjassa keskitytään myös jo ennen vauvan syntymää tapahtuneeseen aikaan ja ehkä vähän jenkkityyliin muutama aukeama on omistettu pelkästään babyshowereille. Meillä vauvakirja toimi ristiäisissä myös vieraskirjana ja kirjattiin sinne ylös myös kaikilta vierailta saamat lahjat. Monilla sivuilla on myös taskuja, joihin voi säilöä esimerkiksi onnittelukortteja tai valokuvia jotka eivät kirjan sivuille mahdu. Kirja päättyy 12 kuukauteen.

Tosi kiva ja helppotäyttöinen kirja ja tietysti ihana muisto! Luulen että silti haluan tämän rinnalle vielä toisen kirjan, enemmän sellaisen perinteisen, jossa on omat paikkansa sille ensimmäiselle kylvylle, hampaille, askeleille ja yksivuotissynttäreille. Sitten sen näkee, että mustaako sitä täytellä.

Olisi aika ihana saada myös poikien vauvakirjat vihdoin valmiiksi. Onko muilla sama operaatio odottamassa jossain hamassa tulevaisuudessa?


MEILLE TULEE VAUVA

1/02/2018

Joulukuun kohokodista jäi mainitsematta yksi aika elämäämme mullistava juttu – meille tulee vauva! Raskauden ensimmäinen kolmannes on kohta takanapäin ja tulevan vauvan laskettu aika on elokuussa. Olemme todella innoissamme!

Kerroinkin muutama postaus sitten että meillä on ollut vauva-haaveita, mutta lääkäri varoitteli että raskaaksitulossa voi helposti mennä vuosi ja siihen tarvitaan todennäköisesti myös lääkitystä. Toisin sitten kävi, emmekä voisi olla tästä onnellisempia.

Myös pojat ovat innoissaan, etenkin Kaapo, joka on toivonut pikkusisarusta lähes päivittäin kesästä saakka. Elvis puolestaan ilmoitti heti, ettei hän aijo ainakaan vaihtaa yhtäkään vaippaa.

On jotenkin todella jännittävää lähteä tähän taas, sillä edellisestä kerrasta on kuitenkin kohta seitsemän vuotta aikaa. Seitsemän vuotta sitten aloitin myös tämän blogin, ja aloin aika pian sen jälkeen odottamaan Elvistä. Silloin oli tarkoitus kertoa raskaudesta heti, mutta kun sen aika koitti, tahdoinkin pitää sen salaisuutena ja kerroin siitä lopulta vasta paljon myöhemmin. Nyt minusta taas tuntui etten tahtoisi salailla tätä yhtään pidempään. Ja nyt alussa varmaan blogi täyttyykin raskausaiheisilla postauksissa, joita olen joutunut pitelemään sisälläni nämä kaksi pitkää kuukautta.

Kuten aiemmissakin raskauksissa, tässäkin olen sairastunut Hypermeesiin, eli hyvin rajuun pahoinvointiin, joka lähes aina vaatii sairaalahoitoa. Olen voinut siis hyvin hyvin huonosti ja oikeastaan ihan kaikki muu on jäänyt. Pahoinvointi ja oksentelu on niin fyysisiä ja henkisiä voimia vielää, että se lamauttaa ihan täysin. Pieni toivo alkaa olla kuitenkin vähän paremmasta voinnista, hirveä pahoinvointi on kyllä edelleen, mutta oksennan enää viidentoista kerran sijasta vain viisi kertaa päivässä.

Tiputuksessa käymisessä on onneksi se hyvä puoli nesteytyksen lisäksi, että ainakin täällä ultrataan myös aina pikaisesti. Joten olen päässyt näkemään vauvan jo ennen ensi viikolla koittavaa virallista nt-ultraa. Tässä ensimäisessä nt-ultrassa siis mitataan vauvan niskaturvotus, jonka perustella voidaan nähdä merkkejä Downin syndroomasta tai mahdollisesti muista kehityksellisistä häiriöistä. Ainakaan vielä ultra ei liikoja jännitä, todella kivaa päästä näkemään vauva yhdessä Oskun kanssa. Toki toivon että kaikki on hyvin, mutta en etukäteen stressaa mitään.

Jännittävä ja ihana vuosi siis edessä, lupaan etten muutu ihan pelkästään raskaudesta ja vauvasta höpöttäväksi mammaksi, mutta nyt alkuun tuolla postausluonnoksissa on kyllä aika paljon kaikkea raskauteen liittyvää. Ja saa laittaa myös postaustoiveita sen tiimoilta!