Minulla on ollut tapana antaa tyttärelle lahjaksi vanhoja korujani, jotka sitten ollaan vain syntymäpäivisin kaivettu esiin. Korut ovat tallessa pienessä rasiassa, mutta jo pitkään olen miettinyt, että haluaisin löytää niille soman soivan korurasian.

Itseasiassa aloin etsimään vanhaa rasiaa käytettynä jo viime jouluksi, mutta etsinnäistä huolimatta sellaista ei osunut kohdalle. Nyt syntymäpäivien lähestyessä muistin asian uudestaan ja päädyin ostamaan söpön Bambi-korurasian uutena. Ihana kun löytyi juuri mieluinen.

Koruja lapsi on saanut antamieni vanhojeni lisäksi myös paljon lahjaksi muita, kuten kummeilta. Koska itse en käytä juuri koruja ollenkaan, omistaa kolmevuotias jo nyt enemmän erilaisia riipuksia ja muita aarteita kun minä itse.

Aina syntymäpäivisin meillä on ollut tapana laittaa antamani korut lapselle päälle hetkeksi juhlien ajaksi. Nyt kolmevuotiaana hän oli niistä hurjan haltioitunut ja osasi pitää koruja varovasti. Haltioitunut hän oli myös lahjasta, eli soivasta rasiasta. Voi, olisittepa nähneet sen ilmeen, kun hän nosti rasian kannen ja sen alta alta ilmestyi musiikin tahtiin pyörivä bambi. Pakahduttavan liikuttavaa.

Koruja ei tosin olla päädytty tässä vieläkään säilyttämään, sillä rasiasta tuli niin rakas, että sitä pitää saada ihailla pitkin päivää ja iltaisin laittaa sängyn viereen soimaan. Korut kun eivät saisi olla siellä tallessa, vaan toki niitä pitäisi saada käyttää ja ihailla. Ei ihan vielä.

Syntymäpäivälahjatoive lapsella oli muuten hyvin tarkka, hän halusi vaalenpunaisen tai liilan numero 3 ilmapallon – jollaisen kummitäti toimittikin oven taakse. Isovanhemmilta toivottiin piirustusvihkoa sekä sisätossuja päiväkotiin, isomummilta tilattiin itse kudottu villapaita talveksi.

Jo kolme vuotta ollaan saatu sinut osaksi meidän perhettä, mikä on tarkoittanut paljon naurua, ympäristön ja elämän ihmettelyä, hurjasti kysymyksiä (miksi -vaihe alkoi jo yli vuosi sitten), pusuja ja haleja, oivalluksia, hyvää huumoria sekä vähän tahtojen taisteluakin.

Joka päivä jaksaa ihmetyttää miten fiksu, ymmärtäväinen, tarkkaavainen, hauska, mielikuvituksellinen, taitava, kaunis ja osaava olet. Mikä maailmankaikkeuden suurin tuuri meille kävikään.

Sinun äitinäsi on ollut kiva olla, siis oikeasti hauskaa Niin että vatsalihaksiin joskus sattuu kaikki se nauraminen. Olemme samalla aaltopituudella, kanssasi on helppo olla ja yhdessä on ihana viettää aikaa eri asioita tehden. On onnellista ajatella, että kahdenkymmenenkin vuoden päästä (toivottavasti) teemme samoja asioita edelleen yhdessä, kuten loikoilemme rannalla, käymme kahvilassa tai vain istumme vierekkäin jutellen tai lukien.

Paljon onnea ihana kolmevuotias!

Piti tulla jo lauantaina pikaisesti juhlajärkkäilyiden lomasta huikkaamaan, että meillä on täällä nykyisin yksivuotas touhutaapero! Juhlahumu vei kuitenkin mennessään ja ehdin istumaan koneelle vasta nyt.

Vietimme Myyn syntymäpäiväjuhlia eilen pihallamme kauniissa aurinkosäässä. Juhlat olivat aivan ihanat, paikalla oli niin sukuamme, että lapsellisia ja lapsettomia ystäviäämme. Lasten mennessä nukkumaan jatkoimme iltaa extempore vielä pienellä kaveriporukalla.

Viikonlopusta jäi ihana rakkaudentäyteinen olo. Miten onnekkaita olemmekaan, että niin meillä, mutta ennenkaikkea lapsillamme on ympärillään niin paljon mahtavia ihmisiä.

Aivan toiset fiilikset kun oli vielä muutama päivä sitten. Vieräytin muutaman kyyneleenkin haikeuksissani. Ihan vain, koska en meinannut kestää ajan nopeaa kulkua ja ajatusta siitä, etten voi vaikuttaa siihen mitenkään. Tuntui jopa ahdistavalta, että vauvani ei ole enää virallisesti vauva.

Nyt viikonloppuna hänen touhujaan ja ja huimia uusia kehitysaskeleita (kävelee takaperin ja pyörii ympyrää!) seuranneena tunnen onneksi vain kiitollisuutta tästä kaikesta. Mikä onni onkaan saada seurata vierestä kun omat lapset kasvavat ja kehittyvät omiksi itseikseen. Oppivat uusia taitoja ja ilostuttavat meitä vanhempia niillä.

Ps. Näissä 1-vuotispäivänä otetuissa kuvissa Myyllä on kaulassaan ristiäislahjaksi saama vanha kaulakoruni – eikö olekin soma! Mietin pitkään, otammeko Myystä jotain virallisia 1-vuotiskuvia, mutta koska kuvia tulee otetuksi muutenkin niin paljon ja Myy oli juuri viikkoa aiemmin ammattikuvaajan kuvattavana mallihommissa, ajattelin ettei sellaisia tarvitse ottaa. Oikeastaan ajatus tuntui vähän stressaavalta, missä välissä, missä, mitä päälle, millainen sää, kuka kuvaa yms – ihan liikaa päätöksiä. Näistä ihan vaan kotona ilta-auringossa otetuista synttärikuvista tuli mielestäni just ihania ja aitoja.