Saako omia lapsia kehua? Nyt on pakko, katsokaa miten söpöjä! Ihanat on myös nuo mätsäävät sadeasut.

Päästiin Polarn O. Pyretille valitsemaan pojille kunnon sadekamppeet tuleviin sade -ja kurakeleihin. Ihanan henkilökunnan avustuksella päädyttiin lopulta tällaisiin klassisiin setteihin. Sininen, punainen ja raita yhdessä vaan toimii. Samalla tietysti saatiin ohjeistusta ja vinkkejä koon valitsemiseen sekä eri keleihin pukeutumiseen, vaikkapa että millainen sukka kannattaa saappaan sisään sujauttaa.

Meillä ei hirväesti ole aiemmin kuravaatteita harrastettu. Laadukkaat ja hienosti vettä pitävät kuorivaatteet ovat riittäneet. Niillä on kelvannut uida kuralätäköissä kastumatta. Nyt kuitenkin alkuvuodesta, päiväkodin alettua, koin että erilliset kuravaatteet ovat tosi kätevät. Oikeastaan ehdottomat. Aamu-ulkoilun jälkeen päiväkodin työntekijöillä ei vain ole mahdillisuutta pyyhkiä kuorivaatteita tai talvihaareita asianmukaisesti puhtaaksi. Tai pahimmassa tapauksessa ulkovaatteet ovatkin hörpänneet vettä eivätkä olekkaan kuivuneet iltapäiväulkoiluun mennessä. Jolloin lapsi joutuu ulos märissä vaatteissa. Kurakeleillä lasta kotiin haettaessa on myös aika ihanaa vain riisua kurahousut, jättää ne päiväkodille ja viedä kotiin puhdas lapsi.

En itse, eivätkä lapsetkaan, koe että sadevaatteet olisivat ikävän hiostavat. Oikeastaan lapset rakastavat sitä että vettä voi oikeasti kaataa päälle, lätäkköön hypätä vatsalteen ja hanskoja uittaa vellissä ja ränneistä pulppuavan veden alla kastumatta. Kun on kunnon setti päällä, rankkasateessakin ulkoilu on ihan super hauskaa.

Koska tämän viisivuotisen äiti-urani aikana olen todennut POPin ulkovaatteet yksinkertaisesti laadukkaimmiksi, joten halusin tarjota nytkin mussukoilleni vain parasta (helpottaa myös huonoa omaa tuntoa illalliseksi heille syöttämistäni einespinaattiletuista). Irrotettavat huput, fleecekaulukset,hyvät heijastimet ja kaikki mahdolliset säätömahdollisuudet ovat sinänsä ihan pikkujuttuja, mutta todella tärkeitä. Vaatteet on suunniteltu huolella niin että lapsen on nissä mukava liikkua, leikkiä ja olla.

Kuriksia valitessa kannattaa ottaa tarpeeksi iso koko, että myös kylmemmillä keleillä sinne alle mahtuu talvipuku. Silloin on mielestäni hyvä että kurahousuissa on sivuissa säätömahdollisuus, kuten näissä. Eli että lahjetta saa nepparia avaamalla sitten vähän leveämmäksi. Otin pojille nyt todella reilut koot, ettei heti tarvitse ostaa uusia – mutta eivät ne mielestäni pahalta näytä, vai kuinka? Kaapolla takki ja housut ovat kokoa 122/128 (6-8v) ja Elviksellä 110/116 (4-6v). Korkealle tuleva henkselimalli on myös kätevä, niiden kanssa ei vättämättä edes tarvitse takkia.

POPin saappaat on myös kivat siitä, että niissä on kunnon luistamaton pohja ja kantapään korko, jonka alta housujen lenksu ei luiskahda pois tai kulu kävellessä. Saappaissa koot menee sillä tavalla, että niistä kannattaa valita normaalia kokoa kahta numeroa isompi koko.

Ja entäs nuo sydvestit!? Elvis on kuin Karhuherra Baddingtonin pikkupoikaversio sadehatussaan. AIVAN IHANA. Sekin on sisältä mukavaa ohkaista fleeceä ja ilmeisen mukava päässä.

Joten antaa sataa vaan, me olemme valmiita! Mites teidän muiden syys ja kuravarusteet? Onko joku muukin kääntänyt kelkkansa ja vannoo nykyisin kuristen nimeen?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viime viikolla täällä tosiaan juhlittiin viisivuotiasta Kaapoa, ja parin viikon päästä on Elviksen 3v synttäripäivän vuoro.

Tuntuu muutenkin että nämä syksyt aina on pelkkää synttäriä, tässä välissä kun myös poiken isän kanssa täytämme vuosia. Kivaahan se on juhlia, mutta tässä vuosien varrella olen oppinut sen että juhlatkin kannattaa keskittää. Jonain vuosina ollaan pidetty molemmille erikseen kuukauden välein juhlat lapsikavereille, meidän kavereille ja kummeille sekä sukulaisille. Eihän siinä ole mitään järkeä! Nyt pidetään yhdet isot julhat kaikille kerralla, saas nähdä mitä siitäkin tulee.

Kaapon oikeaa synttäripäivää juhlittiin siis hyvin vaatimattomasti pikkuperheemme kesken kotona. Oli lahjat, pari ilmapalloa ja pakastekakkua. Ei sitä sen ihmeempiä tarvitse, lapselle riittä että hän saa extrahuomiota ja juhlantuntuntua. Mätsäävät astiat, koristeet, kakut ja itse valetut kynttilät ovat toki kivoja mutta täysin toissijaisia. Aamupalaa sängyssä, lemppari piirrettyä katsellen, lahja ja kakkua (sekä paljon pusuja ja haleja) riittää. Oikeastaan se on varmasti paljon kivempaa kun jos olisin hikipäässä häärännyt keittiössä, leiponut ja stressannut.

Nyt tarvitsee vain stressata kerran. Ehkä sitten normaalia enemmän, koska vieraita on tulossa IHAN HIRVEÄSTI, mutta vain niiden yksien juhlien takia. Viime vuodesta oppineena muistin vuokrata juhlatilan tarpeeksi ajoissa ja tarjoilut pidetään tosi simppeleinä. Edellisvuoden tapaan ajattelin tarjota hodareita ja jäätelöä. Noh, tarhakaveriden kutsukortit olen kylläkin unohtanut tehdä. Muut vieraat on kutsuttu facebook-tapahtuman kautta.

Lahjojen kanssa valitsin myös kaikista helpoimman tavan. Tilasin molempien poikien lahjat netistä kotiinkuljetuksella. Alphageek kyseli juuri sopivasti että tahtoisinko testata heidän nettikauppaansa ja sieltähän sattuikin löytymään ihan täydelliset lahjat molemmille. Star Warssia, Turtleseita ja Legoja – mitä muuta pienet pojat voisivatkaan toivoa.

Puolentoista viikon päästä siis megabileet. Niissä toki on puolensa, kaikkien vieraiden kanssa tuskin ehtii rauhassa juttelemaan, mutta myös juuri sen takia haluan pitää tarjoilut mahdollisimman simppeleinä. Sitten taas kun on Elviksen oikea synttäripäivä tehdän yhdessä jotain kivaa pientä, juhlitaan kotona tai käydään vaikka leffassa.

Miten teillä lasten synttärit ollaan yleinsä hoidettu? Pidättekö lähekkäin syntyneiden lasten kanssa yhteisjuhlia? Ja mitä teillä on tapana juhlissa vieraille tarjota? Niin ja sekin kiinnostaa, että kutsutteko päiväkodista kaikki lapset vai vain parhaimmat kaverit?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Minulta on tovottu postausta siitä että miten pojat asuvat huoneessaan, miten huoneen jakaminen sujuu ja missä lelut säilytetään. Aiemmin poikien huone on ainakin vilahdellut vähän enemmmän täällä ja täällä.

Yhteiseen huoneeseen pojat muuttivat jo vanhassa asunnossamme, Elvis siirtyi muistaakseni sinne noin vuoden ikäisenä – eli reilu vuosi sitten. Siirtyminen ylipäätään vanhempian makkarista meni muistaakseni hyvin ja Kaapokin suhtautui kaiken jakavaan pikkuveljeen hienosti.

Niin kauan kun asumme Helsingin kantakaupunissa on edes turha haaveilla siitä että pojilla olisi omat huoneet. Ei näillä neliöhinnoilla tulisi moinen edes mieleen. Ja koska pojilla on suht pieni ikäero, tasan kaksi vuotta, luulen että heille sopii vielä pitkään jakaa huone keskenään.

Kerrossänky hankittiin jo edelliseen kotiin, jossa lastenhuone oli vielä nykyistä pienempi. Uuteen huoneeseen mahtuisi kaksi erillistä sänkyäkin, mutta nyt jää sitten enemmän tilaa leikeille ja muulle. Leluja karsittiin muuton yhteydessä tosi paljon, mutta jostain kummasta niitä on vain kertynyt tosi paljon taas lisää. Suurin osa leluista on kuusilaatikkoisessa Ikean lipastossa, johon ne saa kivasti järjesteltyä ja pois näkyvistä. Kirjat ja kivoimmat lelut saavat taas olla esillä ikkunalaudalla.

Poikien huoneesta löytyy kahdelta seinältä meidän kodin ainoat vaatekaapit, joten tyhjää seinää on vain tuon yhden verran, jota vasten sänky ja pieni pöytä on. Pöytä ja tuolit ovat vanhoja päiväkotikalusteita ja ostettu Pakilan työkeskuksesta huimaan 14 euron yhteishintaan.

Vaikka pojilla on viihtyisä ja avara huone, viihtyvät he aika paljon kuitenkin olohuoneessa. Yleinsä siellä missä minä olen. Mutta välillä on ihanaa kun pojat uppotuvat pitkäksi ajaksi leikkeihinsä omaan huoneeseen, missä se sotkukin sitten vain pysyy.

MItes teillä muilla on lastenhuoneasiat?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.