LÄHETTILÄÄNÄ TÄSSÄ

9/02/2016

rajala minttu 2rajala minttu 1rajala minttu 3rajala minttu 4

On jännä, miten sitä vaan vuodesta toiseen löytää itsensä aina välillä ihan kummallisista tilanteista. Sellaisista joihin ihan itse on itsensä saanut ja joka kertaa sitä ihmettelee, että mihin mä taaaas olen oikein ryhtynyt. Joka kerta sitä lupaa itselleen, ettei enää saata itseään sellaisiin tilanteisiin. Siis missä kädet tärisevät, sydän hakkaa ja tekisi vain mieli ottaa jalat alle. Paitsi että sitten tulee taas se uusi kerta. Kuten esimerkiksi muutama viikko sitten. Parastahan näissä kuitenkin on se, että kun pahimman jännityksen yli kun pääsee, sitä tajuaakin että hei tämähän oli aika mahtava juttu.

Rajala haki alkutalvesta erilaisia osallistuja uuteen valokuvakisaansa. Hakijoilta odotettiin sosiaalisuutta sekä persoonallista otetta omaan tekemiseen. Ja se oma tekeminen sai sitten olla jotakin sisällöntuottamiseen, valokuvaukseen tai vaikkapa videoiden tekemiseen liittyvää. Hakijoista koottaisiin kuuden hengen tiimi, jotka saisivat personoidun kuvauskaluston ja vuoden mittaan erilaisia tehtäviä. Yhdestä näistä vaittaisiin sitten ihka ensimmäinen Rajala Ambassador. Kilpailun tavoitteena on nostaa luovien sisältöjen arvoa ja kiriä niitä uudelle tasolle. Yksi Ambassadorin tärkeimmistä tavoitteista on innostaa suurta yleisöä valokuvaamaan mitä erilaisimmissa olosuhteissa ja tilanteissa.

Kisa kuulosti niin hauskalta ja mielenkiintoiselta, että päätinpä sitten hakea mukaan. Puoli tuntia ennen haun päättymistä kuvasin läppärillä hyvin yksinkertaisen videon itsestäni ja liitin hakemuksen mukaan. Olin jo ehtinyt unohtamaan koko kisan, kunnes eräs aurinkoinen päivä vähän ennen joulua puhelimeni soi. Jouduin vielä tiukkaan haastatteluun puhelimitse (joka oli pikkasen noloa, sillä koko ratikka kuuli myös tämän puhelun), mutta muutaman päivän jälkeen sain sitten kuulla että pääsin mukaan! Siitä saakka onkin pitänyt sitten vain odotella, kunnes muutama viikko sitten osallistujat julkistettiin.

Ja se oli se apua, mihin mä taas olen ryhtynyt-hetki, josta alussa puhuin. Sydän kurkussa pamppaillen kävelin Rajalan Pro Shopiin tapamaan muita kisaajia sekä porukkaa Rajalalalta, kisaa markkinoivaa tahoa, lehdistöä, kouluttajia, yhteistyökumppaneiden edustajia ja ties ketä muita. Onneksi syke pian tasoittui ja kaikkien muodollisuuksien jälkeen pääsimme nopeasti itse asiaan.

Kaikki me kisaajat saimme testiin uudet Panasonicin LUMIX G kamerat sekä pikaisen opastusen niiden käyttöön. Tämän jälkeen meistä otettiin studiokuvat nettisivulle, jonka jälkeen pääsimmekin ensimmäiseen haasteeseemme. Eli kuvaamaan! Kaikki kisakuvat tulevat muuten aina tuonne Lähettiläät-sivulle, josta yleisökin pääsee niitä sitten äänestämään. Jokainen meistä kisaajista on tosi erilainen, joten on hyvin mielenkiintoista nähdä että mitä kaikkea tästä oikein tulee. Enkä malta odottaa uusia tehtäviäkään! Uutta kameraa en ole ihan hirveästi ehtinyt vielä testailemaan, mutta on blogin viime kuvat ainakin otettu sillä. Eli toimii se ainakin! Meitä on pidetty vielä vähän jännityksessä, mutta sen verran olen saanut urkittua että ainakin yksiin levyjulkkareihin keikalle mennään kuvaamaan, lisäksi tulossa on myös villieläinsafaria pohjoisessa sekä joku pikkasen pidempikin reissu kulttuuriin pariin. Niin kivaa! Ja jännää! Onneksi mä taas kerran sain itseni ryhtymään tällaiseen seikkailuun!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

KENKIÄ SAA AINA UUSIA

28/01/2016

kaapo ja pao
Täällä ollaan kyselty miten koiran kanssa menee. Aika hyvin. Välillä hermoja vähän koetellaan. Kuten tänään, kun karvapallo päätti ottaa uudet kenkäni jyrsimisen kohteeksi. Saatoin vähän suutahtaa. Ja sitten tunsin itseni niiiiin tyhmäksi.

”Äiti, koira on paljon tärkeämpi kun yhdetkään kengät. Koiria pitää arvostaa, kenkiä saa aina uusia”

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

ONNEKAS

27/01/2016

Processed with VSCOcam with 5 presetProcessed with VSCOcam with 5 preset

Vaikka rakkauselämä ei ihan täysillä kukoistakkaan, täytyy silti todeta että olen niin monella elämän osa-alueella ihan hurjan onnekas. Ihanat lapset, perhe ja ystävät ovat toki asioita joista olen päivittäin kiitollinen. Edelleen myös mietin hyvin usein, kuinka siistiä onkaan, että harrastuksesta on tullut ammatti. Se ei edelleenkään tunnu pakkopullamaiselta työltä, kuten moni muu edellinen työni. Työksi olen bloggaamista ja kaikkea siihen kuuluvaa hommaa alkanut yksinkertaisesti kuitenkin kutsumaan työn teoksi. On paljon helpompaa sanoa kavereille että minulla on töitä, kun selitellä kuvaavani vaikkapa uutta sohvaani ja sen jälkeen lähettäväni 25 ideointisähköpostia koskien uutuus jogurteista lukijatapahtumaan. Tai että minulla on illalla työkeikka, eikä että menen malliksi vaatemerkille tekemään blinejä.  Viimeaikoina näitä erinäisiä töitä on ollut paljon. Niin paljon ettei aika mitenkään riitä kaikkeen mitä haluaisin. Sitten tajuan aina, kuinka onnekas olen. Siis oikeasti, ihan superonnekas.

Maanantai-iltana tosiaan kuvailtiin Meandin naistenuutuuksia Kallion Ruplassa. Mallikeikka oli siitä hauska, ettei poseraanut tarvinnut ollenkaan. Vain seurustella ja syödä. Iloinen ja rento tunnelma välittyy toivottavasti teillekkin?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.