NO, KYLLÄ SE KASVAA

29/06/2012

Tarkkasilmäisimmät instagram-seuraajat ovat ehkä huomanneet jotain muutosta erään pojan päässä…

Kaapon hiuksia on muutaman kerran käyty leikaamassa äitini luona kampa sekä itse olen niitä myös napsinut aina silloin tällöin. Viime talvesta saakka niiden on kuitenkin annettu kasvaa. Yhtenä hiusinspiraationa oli tämä Mini Rodinilta tuttu suloisen rento pitkätukkainen poika. Pienillä pojilla näkee harvoin kivoja hiuksia. Ne ovat pääsosin aina otsatukka, potta tai siili. Kaapolla oli usein se otsis.

Tidättehän hiuksia tai niiden mallia kasvattessa on usein pitkään sellainen ärsyttävä välivaihe. Me kyllästyimme siihen, vaikka jo lähellä oli että Kaapon etuhiukset saisi korvan taakse. Muutama ilta sitten päätimme  sitten leikata hiukset. Kaapo suostui, sai suklaarusinoita (joten kuinka olisikaan voinut kieltäytyä). K:lla on tosi paksut hiukset jotka tuollaisella menevällä melkein kolmevuotiaalla on usein hiestä märät ja silmien edessä.

Kävi sitten niin klassisesti (eli näin on käynyt kerran aiemminkin), että Lassen partakoneella sivuja ajaessa käänsin terää niin että se vetikin hiukset ihan miliin pituisiksi. Keesi oli siis leikattava. Siitä tuli raju, mutta tosi söötti silti. Kaapo tykkäsi itse. 
Mutta ei siinä vielä kaikki. Päätin eilen illalla lyhentää vielä vähän päälle jääneitä hiuksia. Samalla kun K pesi väsyneenä hampaitaan. Mini fiskarsseilla, kun hiussaksia ei löytynyt. Kiemurteleva poika, tylsät sakset, hermostunut äiti. Lopputulos omituinen kynitty kasa sojottavia hiuksia. Voi lapsi raukka. Ja tosiaan, mun äiti on kampaaja. Miksi mä en antanut sen tehdä tätä, oi miksi.
Ei auta kun ajatella postitiivisesti, kyllä se kasvaa. Tänään ne ei enään näyttänyt niiiiiiin pahalta. 

Toissa kesänä leikkasin pitkät punaiset hiukseni tosi lyhyiksi ja värjäsin ne tumman ruskeiksi. Moni kyseli minulta kampaamossa olinko nyt ihan varma. Äitini napsiaisi hiukset poikki kyynel silmässä. Niistä tuli aivan ihanat, olin tosi tyytyväinen ja sain paljon kehuja. Lyhyet hiukset ovat ihanat. Kunnes viimeisimmästä kampaamokäynnistä on kulunut kolme viikkoa ja ne ovat jo ylikasvaneet. Lyhyet hiukset vaativat tosi paljon.

Reilun puolivuotta jaksoin niitä yrittää laittaa ja pitää siistinnäköisinä. Sitten tuli liian ikävä pitkiä hiuksiani. Josta taas alkoi rasittava kasvatus. Koska minulla on niskassa pyörteitä, sojottivat niskahiukset pitkään ylöspäin. Sinnikäästi vain jatkoin kasvatusta vaikka olisi tehnyt mieli käydä leikkauttamassa ne. Pikkuhiljaa hiukset alkoivat näyttää siedettävämmiltä. Sellainen pullasutiponnari on myös yksi hiusjuttu josta en pidä. Ja sadan pinnin viritykset. Molempia minulla kuitenkin varmasti nähtiin. Samoihin aikoihin olin myös raskaana Elviksestä niin että näytin kaljamahaiselta pullasutipinnipäältä. Yök.

Ajatus ihanista pitkistä hiuksista auttoi ja pääsin ärsyttävän kasvatusvaiheen yli. 18 kuukautta olen nyt ollut leikkaamatta hiuksia. Siinä ajassa ne ovat kasvaneet lähes 30 senttiä! Alkavat siis olla ihan hyvän mittaiset. Toiset 30 senttiä lisää tosin kelpaisi myös hyvin. Pari kertaa niitä on myös vaalennettu entisen värisiksi.

Pari-kolme kuukautta synnytyksen jälkeen hiuksilleni kävi sama mikä monelle muullekkin. Ne ohenivat, menivät huonoon kuntoon ja jopa hiusrajani pakeni ihan selväsi. Ohimoilla oli kaljut läntit. Parin kuukauden päästä sain kuitenkin huokaista helpotuksesta, kun huomasin tilalle alkaneen kasvaa uudestaan tukkaa.  Ja jos en olisi elänyt viimeistä 1,5 kk muistamatta ostaa hoitoainetta olisivat ne varmaan myös ihan hyvässä kunnossa. Toissapäivänä napsaisin poikki kuusihaaraisen (6!). oho.

Syy miksi halusin niin suurta muutosta silloin muutama vuosi sitten oli nuttura. Nuttura josta en tunnu pääsevän eroon. Lyhythiuksisena haaveilin siitä ja nyt mietin taas hiusten leikkaamista. Nuttura päässä. Hätänuttura. Ehkä ilman lapsia minulla olisi aikaa ja energiaa laittaa hiuksia. Tykkään sotukuisista lettikampauksista, kaunista pitkistä auki olevista hiuksista, kiharoista, suorista. Mutta päälaellani keikkuu nuttura. Se on vaan niin helppo. Ja jos minulla joskus olisikin aikaa (mitä ei ole) en todellakaan käyttäisi sitä kylppärissä hiuksiä nypläten. Vaan esimerkiksi juomalla kupin kuumaa kahvia.

No, siellä se nyt on ja keikkuu. Juurikasvukin pitäisi värjätä. Pientä piristystä tuovat uudet COSilta osatamani mintunvihreät ponnarit. Braunilta on tulossa myös uusi muotoilurauta sekä kiharrin. Ehkä uusilla laitteilla jaksaa vähän kokeilla ja laittaa tukkaa. Nähtäväksi jää.

Minkälaisia hiuksia lapsiltanne löytyy (vai löytyykö ollenkaan)? Oletteko vieneet kampaajalle, leikanneet itse vai antaneet vain kasvaa? Mites oma pää? Vinkkejä laiskalle hiustenlaittajalle, joka haluisi kivat laitetut hiukset otetaan ilomielein vastaan 🙂


Minttu

Muistakaa ARVONNAT! Kuvauslahjakortti ja Braun keittiökone! Jos ette ole vielä osallistuneet niin hopi hopi <3 !
ps. Korjasin varmaan ennätysmäärän kirjoitusviheitä. Osa saattoi jäädä huomaamatta. Sen siitä saa kun bloggaa klo 02 yöllä ja katsoo samalla telkkaria. 


KESKIKESÄ

24/06/2012

Nyt se on sitten melkein ohi, puolessa välissä ainakin. Päivät lyhenee, kohta jo syksy ja sitten talvi. Kesä loppuu pian. No ei nyt ihan, mutta voi kun Suomen kesä on niin lyhyt. Ehkä siksi myös niin ihana.

Juhannus on mennyt meidän osin perinteisesti. Saaristossa ja mökkeillen. Hirveästi hyvää ruokaa, hengailua ja sauna. Oltiin molempina päivinä niin lyhyen automatkan päässä kaupungista, että tultiin yöksi kotiin. Uimaan ei uskallettu, K oli ainut joka kävi edes käymässä rannalla. Suvisaariston lampaat olivat kummallisen kiinnostunaita vain toisistaan, kun menimme aattoiltana kotimatkalla niitä ruokkimaan. ”Äiti, mitä noi lampaat tekee?” – Ööö, leikkii. Nähtiin myös pari kokkoa. Tosin Länsivälylällä ajaessa jossain kaukana, mutta kuitenkin. Heh.

Näistä Juhlapyhistä nauttii ja arvostaa jotenkin enemmän kuin ennen lapsia. Hirveästi aina vaan tekemistä. Miten teidän Juhannus meni? Missä olitte, onko perinteitä ja teittekö taikoja?

Minttu


TUOTESAFARI

22/06/2012

Jokin aikaa sitten minuun otti yhteyttä P&G edustaja ja kyseli kiinnostustani lähteä pohjoismaissa järjestettävään tuotesfariin mukaan. Vasta viestiä pidemmälle lukiessani minulle selvisi mikä edes on P&G. No mikä? Se on siis yksi maailman johavista kuluttajatuoteyshtiöistä. Sen tuotteissa on paljon tavalliseen arkeen liittyviä kauneus-ja hygieniatuotteita sekä pienkodinkoneita. Sen merkkejä ovat Braun, Pampers, Clearblue, Pantene, Swifer, Vicks, Wella, Gilette, Venus, Olay, Always, Tampax, Oral-B, Olay, Aussie, Fairy, Ariel, ShockWaves, Duracell, Envive, Head&Shoulders. Eli siis tuotteita joita löytyy varmasti monen kotoa.

Tuotesafarin ajatuksena on etsiä kotoa P&G:n tuotteita. Itse ainakin yllätyin kovasti kuinka paljon niitä löytyikään. Itse osallistun tuotesafariin suomessa muutaman muun blogin kanssa kuvaamalla kotoamme löytyviä tuotteita. Safariin osallistuvat blogit saavat kuvaamiensa tuotteiden tilalle uudet päivitetyt versiot. Mutta mikä parasta, myös lukijat voivat osallistua! Osallistumalla pääset mukaan laadukkaan Braun Multiquick 5 keittiökoneen arvontaan.

Parhaillaan nyt pyörii myös KULTAETU-kampanja, kuka on nähnyt? Se liittyy P&G:n yhteistyöhön Oympialaisten kanssa. Siihen on helppoa ja ilmaista osallistua. Jäsenohjelmaan rekisteröidytään joko nettisivun tai puhelimen applikaation kautta ja siinä kerätään pisteitä rekisteröimällä ostoksensa sivustolle. Pisteillä saa sitten tilattua palkintoja, kuten jalkapallo, lasten jalakapalloasu, sähköhammasharja… Etenkin tuo puhelimen appsi on superhelppo, siinä vain luetaan puhelimen kameralla tuotteen ean-koodi ja pisteet menevät tilille sitä kautta.


TUOTESAFARI ARVONTA!
!!!ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!!! 
Kiitos osallistujille, palataan pian asiaan.
Osallistuaksesi tuotesafariin ja Multiquick sekoittimen arvontaan tulee sinun toimia näin:
– Lähetä kommenttikenttään lista mitä kaikkia P&G tuotteita kotoasi löytyy.
– Muista laittaa mukaan myös tunnistettava nimimerkki sekä s-posti osoite voiton ilmoittamista varten.
Arvon voittajan 1.7 klo 12.00 ja siihen saakka on aikaa osallistua. Voittajan on lähetettävä kuva tuotteista ja kuva julkaistaan blogissa. Kun nämä ehdot vain täyttyvät voi hieno keittiölaite olla sinun! Väliä ei siis ole kuinka paljon tuotteita kotoasi löytyy, mutta uskoisin että yllättävän monta!

Niin ja IHANAA JUHANNUSTA kaikki !!! <3 !!

Minttu


POP UV-SUOJA

21/06/2012

Tykästyin paljon tuohon tämän kesän POPin mallistossa olevaan turkoosiin uv-paitaan. Elvikselle sain sellaisen jo aikaa sitten ja Kaapollekkin oli samainen sitten ihan pakko ostaa. Sain myös jonkinlaisen fiksaation noihin pinkkeihin housuihin, värit ovat niin söpöt yhdessä. Joten myös sellaiset piti sitten saada.

Yhtä uv-suoja lippistä lukuunottamatta lapsemme eivät ole aiemmin omistaneet UV-suojavaatteita. Olen kylläkin ollut aina kovin varovainen auringon kanssa, suojannut herkkää ihoa vaatteilla, varjolla ja paksuilla fysikaalisillatököttisuojavoiteilla. Mutta koska itse nautin auringosta, kesästä ja kuumudesta on lapsienikin pakko, heh. Voin siis hyvin mielin hengailla aamusta iltaan puistoissa ja rannalla lasten kanssa välillä myös suorassa auringonpaisteessa. Voisi kuvitella että pitkähihaisessa ja lahkeellisessa puvussa on myös mukava leikkiä märässä rantahiekassa samoin kun kuumalla hiekalla. Lasta on helpompi käsitellä vedessä puku päällä, jolloin hän ei ole liukas. Materiaali kuivuu myös nopeasti ja ehkä myös lämmittää hieman vedessä.

UV suojavaatteet suodattavat noin 98% haittallisista auringonsäteistä. Ylläolevista kuvista puuttuu kuitenkin jotain erittäin oleellista, eli kasvoja ja niskaa suojaava hattu. Silmät on hyvä suojata myös aurinkolaseilla. POPin kesähatut ovat myös suosikkejani, etenkin noilla kaksipuolisilla kääntöhatuilla saa kivaa vaihtelua.

Ainakin Polanr O. Pyretin mallistoista löytyy UV asuja vuoden ympäri sinisessä ja punaisessa perusvärissä. Kesäisin sitten mallisto laajenee uusilla väreillä. Malleja on myös paljon. Pitkähihaisen paidan ja housujen lisäksi kokopuku sekä shortsit.

UV vaatteet ovat melko tiukkoja, vaikkakin joustavia. Meidän pojat eivät ole mistään kapeimmasta tai pisimmästä päästä. Kuten kuvistakin jo huomaa 🙂 Kaapo on tosin juuri nauttinut kaupungin puistoruokailusta ennen uimista.. Mutta molemmille otin vähän reillummat koot, eikä sen huomaa kuin käärityistä hihoista. Kaapolla on paidassa koko 110/116 (4-6v) ja Elviksellä 86/92 (1-2v), Kaapon housut taas ovat pienemmät 86/92 (sillä isompi koko oli loppu), mutta eivät yhtään liian pienet. Hyvää noissa housissa on vielä se että polvet, tai oikeastaan koko säärissä on vahvistuspaikat.

 Löytyykö teiltä minkälaisia suojavaatteita lapsille? Millaisella varustuksella lähdette esim rannalle?

Minttu


ELVIS 8kk

19/06/2012
Viime viikolla pikku-Elvari täytti jo kahdeksan kuukautta. ’Virallisiin’ 8kk kuviin toi pientä lisää unisen hassunaaman lisäksi musta silmä. Täytettyyään seitsemän kuukautta Elvis otti muutamassa päivässä hurjan spurtin. Ihan yhtäkkiä se alkoi ryömimään käsittämätöntä vauhtia, seuraavaksi konttasi vieläkin kovempaa, nousi polvilleen ja seuraavaksi seisoskeli jo ihan kunnolla ja kokoajan.
Kun yhtenä iltana Elvari sai kammettua itsensä pinnasängyssä pystyyn on suunta ollut vain ylöspäin. Seistä on pitänyt siitä saakka ihan koko ajan. Onneksi kuitenkin pääosin vain hereillä ollessa, toisin kuin isoveljensä.. Muutaman viikon ajan olimme sydänsyrjällään kun tyyppi nousi kaikkea vasten ja kaatui. Ja kaatui ja kaatui ja kaatui ja kaatui. Sitten se oppi laskeutumaan, huh. Haavereita toki sattuu edelleen mutta vähenevässä määrin. 

Ryöminen vaihtui kokonaan pelkkään konttaamiseen. Tyyppi liikkuu nykyisin myös tukea pitkin kävelemällä. Uusin juttu on liikuvan tuen, kuten lelurekan avulla polvillaan kävely. Seuraavaksi se irroittaa otteen, vähän jo selvästi sitä harjoittelee. Sitten kohta se jo juoksee. Ja menee kouluun.
Uusi söpö juttu on myös tuulettaminen. Elvis nostaa kädet ensin ylös ilmaan ja sitten taputtaa. Se vilkuttaa myös tosi söpösti. Ja matkii ääniä. Nauraa paljon ja on kaikinpuolin vaan niin ihana. Hirveän utelias ja kiinostunut kaikesta.
Kiinteiden syöminen ei edelleenkään oikein suju. Muutama luskikallinen menee, mutta pääasiassa E syö edelleenkin maitoa. Onni on että kuitenkin pullo myös kelpaa. Joten saan paljon mennä ja tehdä myös yksin. Sormiruokailua harrastetaan osittain. Vain osittain siksi että itse syöden ruoat E.N ovat oikeastaan kaikki jokapaikassa muualla paitsi suussa. Yöllä hän herää kolmisen kertaa syömään ja nukkuukin osan yöstä (kuten Kaapokin) vieressämme.
Hampaita suussa on edelleen pyöreät nolla. Tukkaa sitäkin enemmän.
huppari H&M, body Mini Rodini, shortsit Polarn O. Pyret, kengät Converse.

Minttu