Viime viikolla pikku-Elvari täytti jo kahdeksan kuukautta. ’Virallisiin’ 8kk kuviin toi pientä lisää unisen hassunaaman lisäksi musta silmä. Täytettyyään seitsemän kuukautta Elvis otti muutamassa päivässä hurjan spurtin. Ihan yhtäkkiä se alkoi ryömimään käsittämätöntä vauhtia, seuraavaksi konttasi vieläkin kovempaa, nousi polvilleen ja seuraavaksi seisoskeli jo ihan kunnolla ja kokoajan.

Kun yhtenä iltana Elvari sai kammettua itsensä pinnasängyssä pystyyn on suunta ollut vain ylöspäin. Seistä on pitänyt siitä saakka ihan koko ajan. Onneksi kuitenkin pääosin vain hereillä ollessa, toisin kuin isoveljensä.. Muutaman viikon ajan olimme sydänsyrjällään kun tyyppi nousi kaikkea vasten ja kaatui. Ja kaatui ja kaatui ja kaatui ja kaatui. Sitten se oppi laskeutumaan, huh. Haavereita toki sattuu edelleen mutta vähenevässä määrin. 

Ryöminen vaihtui kokonaan pelkkään konttaamiseen. Tyyppi liikkuu nykyisin myös tukea pitkin kävelemällä. Uusin juttu on liikuvan tuen, kuten lelurekan avulla polvillaan kävely. Seuraavaksi se irroittaa otteen, vähän jo selvästi sitä harjoittelee. Sitten kohta se jo juoksee. Ja menee kouluun.

Uusi söpö juttu on myös tuulettaminen. Elvis nostaa kädet ensin ylös ilmaan ja sitten taputtaa. Se vilkuttaa myös tosi söpösti. Ja matkii ääniä. Nauraa paljon ja on kaikinpuolin vaan niin ihana. Hirveän utelias ja kiinostunut kaikesta.

Kiinteiden syöminen ei edelleenkään oikein suju. Muutama luskikallinen menee, mutta pääasiassa E syö edelleenkin maitoa. Onni on että kuitenkin pullo myös kelpaa. Joten saan paljon mennä ja tehdä myös yksin. Sormiruokailua harrastetaan osittain. Vain osittain siksi että itse syöden ruoat E.N ovat oikeastaan kaikki jokapaikassa muualla paitsi suussa. Yöllä hän herää kolmisen kertaa syömään ja nukkuukin osan yöstä (kuten Kaapokin) vieressämme.

Hampaita suussa on edelleen pyöreät nolla. Tukkaa sitäkin enemmän.