Meidän kirjasto, eli Kallion Kirjasto viettää tänä vuonna 100-vuotis juhliaan. Sen tiimoilta kirjastossa tapahtuu paljon, mutta on siellä muutenkin kaikenlaista, kuin vain perinteistä kirjojen lainaamista. Kirjaston tunnelma on hyvä, henkilökunta on aivan ihanaa ja rakennus on todella kaunis.

Kerrotaan että kirjaston kellarissa asuu myös kummitus, Grönroos. Paikalle piti kerran jopa soittaa naapurista palomiehet, kun kummitus oli tehnyt kepposiaan. Kuinka hauskaa ja jännittävää!

Lasten kerros on kirjaston ylimmässä kerroksessa. Kirjojen lisäksi sieltä löytyy musiikki -ja kinonurkkaukset, leikkipaikka sekä tietokoneita. Vintillä, eli lasten Satulinnassa, on vielä lapsille ihan oma tunnelmallinen paikka jossa järjestetään satuhetkiä ja vauvakinoa.

Babykino järjestetään joka keskiviikko. Ensimmäinen näytös on aina klo 11 ja heti perään seuraava klo 13. Elokuvina näytetään kirjaston omia elokuvia ja viikon elukuvan voi tarkistaa etukäteen babykinon omalta nettisivulta. Babykino on täysin maksuton, vintiltä löytyy sohva, pari nojatuolia sekä lattialta fatboy säkkituoleja. Samassa yhetydessä on pieni keittiö ja lastenosastolta löytyy lastenhoitohuone. Rattailla kirjastoon pääsee rakennuksen takapuolella olevasta rampista.

Synttärivuoden kunniaksi kirjastossa tapahtuu nyt siis erityisen paljon. Kuun alussa vietettiin retrosynttäreitä, jossa askarreltiin retrosti ja luettiin vanhoja lastensatuja. Me osallistuimme myös kirjastossa pidettyyn lemmikkipäivään. Paikkalla oli lukukoira Börje jakamassa nimmareita, sekä paljon muitakin eläimiä. Tapahtuman ajatuksena oli että ne joilla ei ole omaa lemmikkiä voivat tulla kirjastoon tapamaan eläimiä ja silittelemään niitä. Paikan päällä oli myös mahdollisuus ottaa kaverikuva koiran tai kissan kanssa. Oli hauskaa ja jotenkin tosi liikuttavaa.

Nämä lasten tapahtumat ja palvelut saavat sattuneesta syystä suurimman huomioni, mutta sen verran olen huomannut että kirjastossa vierailee myös kirjailijoita, on likija iltajoa ja atk-opastusta vanhuksille. Ainakin.

Vaikka kirjastossa on tullut käytyä, emme lainaa kirjoja kovin usein kotiin. En halua että ne revitään, kastellaan tai hukataan. Enkä ikinä muista palauttaa niitä ajoissa. Niin ja meiltä löytyy muutenkin ihan hirveästi lasten kirjoja, niin paljon ettemme ole edes lukeneet vielä niitä kaikkia! Kaapon ollessa pienenmpi kuuluin nimittäin kolmeen (vai neljään) lasten kirjakerhoon. Kirjastossa on kuitenkin kiva käydä katsomassa uutuuskirjoja, lukemassa, kuuntelemassa levyjä tai vaikka ihan vain piirtelemässä. Ratikalla jos mennään kirjaston ohi, Kaapo huutaa aina että ”mennään kirjastoon retkelle!”.

Kallion kirjastoon kannattaa tosiaan mennä retkelle, vaikka ei ihan vieressä asuisikaan. Julkisilla pääsee lähelle, ja osalla ihan viereen. Hakanimestä on lyhyt kävelymatka. Tosin kirjasto sijaitsee mäen huipulla, Viidennellä linjalla, Karhupuiston vieressä.

Käyttekö te paljon lasten kanssa kirjastossa? Lainaatteko usein kirjoja tai leffoja? Muistatteko paluttaa ja palautuuko ne yleinsä ehjänä ja hyvässä kunnossa?

Olin viime viikolla tutustumassa Onepiecen uuteen mallistoon. Paikalla oi tietenkin suomen edustajia sekä yksi onepiecen keksiöistä ja perustajista Thomas Adams. Oi, on ne Norjalaiset vain niin ihania ja symppiksiä. Mallistosa oli siis uusia haalareita, lisää suosittua Marius – eli ”Norjan villapaita” kuviota sekä huppareita, housuja,legginssejä ja yöpukuja. Myös lasten haalarimallistoon tuli eilen uusia värejä sekä mallisto kasvaa vielä tässä talven aikana. Vihdoin minäkin sain ihan oman onepiecen, eikä tarvitse aina lainata Lassen haalaria. Joka kyllä on aivan ihana kotiasuna etenkin flunssaisena tai krapulassa (eihän tämä äiti nyt ikinä..). Mutta lupaan, tulen pitämään haalaria vain kotioloissa!

Samalla tutustuin itselleni aiemmin tuntemattomaan, Suomalaiseen Kioskediin. Huomasittekin ehkä jo jotain erikoista tämän postauksen kuvissa? Kysessä on hieno oivallus, jossa kuviin upotetaan linkkejä. Jos siis näet vaikka hienot kengät (tai tässä tapauksessa haalarin), viet hiiren kuvan jonka alalaidassa on K. Ja se näyttää kaikki kuvassa kioskedatut tuotteet. Menemällä K-tuotteen päälle näet mitkä se ovat, mitä maksavat ja voit klikata heti ostoksille. Jos tuote loppuu myös kiosked poistuu kuvasta automaattisesti. Kioskedeja voi laittaa myös videoihin ja kuvia ja videoita voi jakaa vaikka facebookissa. Kioskedin käyttö on myös kaikille ilmaista, yrityksille ja kuluttajille. Kuvan kioskadannut saa tuotteen myynnistä pienen komission.

Itse on ole mikään mainostamista vastaan, tietenkin jokaisella on oma rajansa missämäärin mainostaminen alkaa häritsemään. Omasta mielestäni tämä on hieno palvelu, vaikkapa juuri blogin lukijoille. Paljon minulta kyselläänkin postaukissa näkyvistä tuotteista, mitä ne ovat ja mistä niitä saa. Joten miksi tätä tietoa ei voisi jakaa myös näin. Ne joita mainokset ja linkit tuotteisiin ei kiinnosta, ei tämän myöskään pitäisi häiritä. Sillä tuotetiedot saa tosiaan auki vain jos vie hiiren ensin kuvan päälle.

Kiosked palvelussa on mukana jo tosi paljon eri brändejä, siltä voi myös ladata vaikkapa blogiin valmiiksi kioskedattuja kuvia. Omia kuvia voi myös kioskedata, kuten tein alla. Täysin aukoton palvelu ei tietenkään ole, kaikkia tuotteita ei löydy ja omiin kuviin voi liittää vääriä tuotteita. Näin siis tein juuri alakuvaan, sillä kaikkia lastenhaalareita ei vielä löytynyt kioskedista.

Mitä te lukijat olette mieltä tästä? Näkisittekö mielellänne kuvien kautta tuotetietoja vai ei. Blogeissa mainostamisessa on puhuttu aikalailla, osa on sitä täysin vastaan. Osa taas arvostaa kovinkin vinkkejä uusista tuotteista ja kokemuksia niistä.

Onepieceistä tulossa myöhemmin lisää, meidän päällä! Mitä te tykkäätte niistä?

Kuka muuten löytää kuvista auringonsäteistä riehaantuneet lapset sekä käytännöllisen (ja Kaapon housihin mätshäävän) lapsilukon..?

Meinasin otsikoida että blogipasta, mutta onhan tämän pastan maine kiirinyt jo paljon laajemmin.
Kyseessä on siis tietenkin Alexander ja Hanna Gullichsen Safkaa keittokirjan ihanan avokadopasta.

Avokadopastaa on hehkutettu tosi paljon ihan kaikkialla ja tietysti meidänkin oli siis testattava sitä! Pasta oli tosi helppo nopea tehdä, vähän varioin reseptiä mutten mitenkään merkittävästi. Tämä oli niin hyvää että tehtiin sitä viime viikolla jopa kaksi kertaa. Chilistä ja valkosipultista huolimatta pasta maistui lapsillekkin. Se, että koko perhe voi syödä samaa ruokaa on tällä hetkellä meillä suuri kriteeri ruoanlaitossa.

Olettekos jo maistaneet tätä kuuluisaa pastaa? Jos et, niin resepti löytyy mm täältä.

Tänä viikonloppuna messukesuksessa ollaan vietetty Ruoka, Viini & Hyvä Elämä- messuja. Itse olen menossa pyörähtämään siellä huomenna. Etukäteen kiinnostaa kovasti ainakin Berrypickerin ständi. Näistä lasten uusista luomupöperöistä tulossa blogissa lisää juttua myöhemmin.

Tänä aamuna meillekkin satoi ensilumi. Kaapo huusi aamulla, ääni täynnä onnellisuutta, että lunta, lunta! Ja lähti etsimään lumikenkiään (eli talvikenkiä) ja suunnitteli samalla tekevänsä ulkona heti lumienkelin. Ja niin hän tekikin. Itse en ole mikään kova talven ystävä, mutta lasten riemu tekee siitä jokseenkin siedettävän.

Koimme aamulla, kerhomatkalla, taianomaisen hetken. Oli vielä vähän hämärää, melkein sinistä, maa oli valkoinen ja taivaalla lenteli lumihiutaleiden joukossa paljon värikkäitä lehtiä. Aika upeaa. Ja nyt varmaan myös aika liukasta. Ihanaa TALVI päivää kaikille!!