Arvaatkas mitä tein? No kuvista jo ehkä huomasitte, värjäsin hiukset pinkeiksi! En sentään kokonaan, mutta nuo latvat. Minulla on muutenkin liukuvärjätyt hiukset, tyvestä tummaa ja alaspäin kuparisempaa. En ollut varma miten tämä pinkki shokkiväri näkyisi suhteelisen tummissa hiuksissani, mutta koska en halua vaalentaa hiuksiani päätin testa ihan näin. Ja kivahan siitä tuli, vai mitä tykkäätte? Ei liian raju tai teini?

Pinkkiä löytyy nykyisin usein myös huulista. Sain jokin aika sitten mattapintaisen huulilakan ja nyt kun olen oppinut sitä laittamaan, en voisi kuvitellakaan elämää ilman sitä. Huulilakka näyttää ja tuntuu ihan tavalliselta huulikiillolta, mutta hetken päästä levittämisestä se jämähtää huuliin ja muuttuu mattapintaiseksi. Huulilakassa on ihanaa se, että se pysyy huulilla tuntikausia, eikä tartu edes juomalasin reunaan. Räikeissä ja näyttävissä huulissa on myös se hyvä puoli, ettei välttämättä muuten tarvitse miekata ollenkaan – kuten tein tänään. Nyt tahtoisin huulilakkaa vielä muissakin väreissä, kuten kirkkaana oranssina.

Pinkit Mohedan puukorkkarit ovat taas todella hyväntuntuset jalassa. Swedish Hasbeenseihin verrattuna niissä on erona noin puolet halvempi hinta ja se että ne valmistetaan ihan oikeasti Ruotsissa. En muuten osaa pitää korkoja, mutta nämä kengät ovat niin tukevat että ostin hilajattain kirpparilta myös toiset, puuterinvärisellä nahalla ja tummalla puu-osalla.

Pitäähän sitä tytön välillä pukeutua pinkiin vielä aikuisenakin, eikö vaan? Entäs löytyykö teiltä pinkkiä vaatekaapista, meikkipussista, kenkähyllystä tai jopa päästä?

Ja lisää lastenvaatejuttua heti edelliseen perään. Nytkin kysessä on suomalainen merkki, loppukeväästä myyntinsä aloittanut Gugguu.

Olin todella otettu kun minua yhdessä Magicpoksin Majn kanssa pyydettiin alkuvuodesta Gugguun yhteistyöbloggareiksi. Olen päässyt tutustumaan Guugguuseen, sen syntyyn, toiminta-ajatukseen ja henkilöihin sen takana. Lisäksi kävimme Elviksen kanssa suraamassa malliston kuvauksia, joka oli hauskaa ja mielenkiintoista!

Yhteistyön myötä olemme saaneet pojille Gugguun vaatteita. Vaatteiden materiaalit ovat korkeatasoisia ja testattuja, meillä ne ovat kestäneet hyvin jo useampia pesuja. Mutamissa kankaissa Gugguu huomasi heti alkuun puutteita, ja sehän on toiminnan käynnistyessä aivan ymmärrettävää. Käsittääkseni näihin laatuvaatimusten ali mennneet tuotteet hyvitetettiin kuluttajille, hyvinkin nopeasti ja jatkossa sitten taas tiedetän paremmin. Kyse oli muutamasta kangaslaadusta jonka pintaan tuli ensimmäisessä pesussa reilu pesuhaituva – joka kuitenkin tasottui myöhemmässä käytössä. Gugguulla onkin aivan ihana ja ällistyttävän nopea asiakaspalvelu, senkin myötä Gugguulle on syntynyt nopeasti uskollinen asiakaskunta.

Gugguun vaatteet tutuvat ja näyttävät hyviltä. Trikoo on melko paksua ja todella napakkaa, oikein laadukkaan tuntuista. Vaatteiden ulkonäkö on juuri sitä tyyliä mistä tykkään, hyvin yksinkertaista mutta pieniä jujuja löytyy paljon mm. vinoja leikkauksia. Moni äiti onkin puistossa sanonut että vaatteet näyttävät ihan meiltä. Mikä parasta, laspet tuntuvat viihtyvän hyvin vaateissaan – ne ovat miellyttäviä päällä, joustavat ja ovat pehmeitä.

Gugguulta löytyy erilaisten legginssien lisäksi muutaman bäggyt housut. Kaapolla on niistä nuo ohuemmat vihret versiot, aivan ihanat! Elvis taas on syötävän suloinen ihonmyötäisissä trikoissaan. Ja sitten on noi hupparit – mitähän niistä sanoisi, ne vaan ovat ihanat. Hupparit ovat tosi paksua, kaksinkertaiselta tuntuvaa kangasta. Todella jämäkää mutta pehmeää. Vetoketjun lisäksi hupparista löytyy koosta riippuen vielä yksi tai kaksi nepparia ylhäältä, jolloin kauluksen saa aika ylös ja hupun söpösti kehystämään lapsen kasvoja.

Gugguun kevätmallistosta on taas tulossa vaikka ja mitä ihanaa. Kevätmallistoa alkaa myös myymään useampi jälleenmyyjä, niin suomessa kuin ulkomaillakin. Merkki sevästi pinkaisi heti monen huomioon, ekä ihmettele yhtään. Nyt Gugguuta saa heidän omasta verkkokaupastaan – jossa kaikki tuotteet ovatkin kesä-alessa.

Löytyykö teistä Gugguun vaatteita ja mitä olette niistä käytössä tykänneet? Entäs te joista ei sitä vielä löydy, ovatko vaatteet tyylisiänne? Ja mikä on lempivaatteenne mallistosta?

Minulta voi myös kysellä mm koko-infoa ja muuta jos mieleen tulee, vastaan mielelläni. Nuo kokomerkinnäthän vastaavat todella hyvin ilmoitettua, ne eivät ole erityisen reiluja ja pieniä. Kuvissa Elviksen kaikki vaatteet ovat kokoa 92 ja Kaapolla 110.

Kerroinkin jo joskus aiemmin että oma suosikkini Arrekidin printeistä on Aarremetsä. Kuten oikeastaan kaikki printit, tässäkin on jotain hyvin sadunomaista, kuten nimikin jo kertoo, kuvia katsellessa voi kehitellä ihan omanlaisen tarinansa. Vaalealla pohjalla hajanaisesti sijoitellut mustat yksityiskohatiset kuvat, sekä siellä täällä ripaus oranssin punaista sekä turkoosia taitavat olla syy siihen miksi juuri tämä on suosikkini. Toki myös kuvituksen tyyli, sympaattiset eläinhahmot iskevät.

Satumetsän on suunnitellut Piia Keto jonka ihania eläinhahmoja ja metsätunnelmaa löytyy myös Arabian Piilopaikka-sarjasta. Lisäksi Piia on toinen KaksTvå-vaatemerkin perustajista ja suunnittelijoista.

Satumetsä on tällä hetkellä Aarrekidin mallistossa pysyvänä kuosina, sitä löytyy paitoina, bodynä, legginsseinä, mekkona, pipoina, tumppuina, huivina ja peittona. Tuo peitto onkin ihan suosikkini, en yhtään häpeile paljastaa että se roiukkuu rattaissamme enemmänkin vain koristeena – vaikka se tarpeellinekin onkin. Aarrekiditä meiltä löytyy muutamia vaatteita myös Avaruusmatka sekä rannalle -kuoseissa, ihania tietysti ovat nekin. Syksyn uutuuskuosista, The Roosteristä sekä Aarrekid Juniorista kirjoittelinkin jo aiemmin TÄÄLLÄ.

Nämä kuvat olisi voinut ottaa myös ihanasti jossain metsessä, eikä pölyisinä laittialta noukittuna matkalla bussipysäkille. Noh, ensi kerralla. Postauksessa näkyvät huivi ja pipo saatu.

Meidän Juhannus näytti tältä. Oli ihanaa.

Yllä tyylinäytteitä viime päiviltä. Täällä sitä taas ollaan, ikkunasta kuuluu ratikkakiskojen kolinaa, linnanmäeltä kantautuu hilpeää kilujumista, lokit kirkuvat ja hektinen meno tarttui hetkessä kotimatkalla.

Niin ihanaa kuin rauhallisessa saaristossa, lähes mökkitunnelmissa olikin, on ihana myös palata kotiin. Se lähtemisen tuska vain tuntuu olevan kerta kerralta pahempi. Mökkifiilikseen pääsee helposti – senkun vaihtaa päälle virttyneen villapaidan ja hengittää kerran syvään raikasta ilmaa. Mutta kun tulee aika lähteä ihmisten ilmoille on se paljon hankalampaa. Viidessä päivässä tukka on takkuntuunut merituulessa, metsässä, saunomisen ja rannalla loikoilun jälkeen ihan uusiin ulottuviiksiin. Ulkonaolo näkyy naamasta eikä multaisesta vaatekastasta löydy mitään järkevää päälle puettavaa.

Olen jo jonkin aikaa haaveillut jonkilaisesta omakotitalo-asumisesta. Talon pitäisi olla joku ihana mummonmökki keskellä metsää tai saaressa – mutta kuitenkin 20 minuutin ratikkamatkan päästä keskustasta. Tällaiseen ei ehkä ihan lähitulevaisuudessa ole rahkeita, mutta jos olisi niin varmaan erakoituisin sinne. Toisaalta, ehkä mökkeily tuntuu aina niin ihanalta kun sitä ei tule tehtyä joka päivä. Välillä on myös kiva pukea päälle jotain siistiä, laittaa hiuksia ja meikata, juosta aamulatte kädessä kiireellä ratikkaan – seuraava kun tulee vasta kuuden minuutin päästä.