Aamut ovat aina, jo ennen lapsia, olleet usein hyvin kiireisiä. Aamupala yritetään hoitaa mahdollisimman nopeasti ja sotkuttomasti pois alta. Kuitenkin haluan että lapset syövät aamulla hyvin ja terveellisesti, niin että jaksavat koko päivän. Meillä on ennen syöty puuroa aina aamu -ja iltapalaksi, mutta jossain vaiheessa rupesin säästää aikaa sen keittelemiseltä tarjoamalla jotakin muuta. Kuten jogurttia tai leipää ja hedelmiä. Huomasin kuitenkin nopeasti että tällaiset aamu ja iltapalat tulevat paljon puuroannosta kallimmaaksi, lisäksi ne eivät täyttäneet yhtä pitkäkestoisesti. Mutta kun pojat olivat jo päässeet makeiden jogurttien makuun, ei puuro sen jälkeen enää edes maistunut. Niin paitsi jos siinä on ollut päällä kermavaahtoa ja nompparelleja.

Yhteistyön kautta saimme Elovenalta laajan valikoiman Hetki -annospikapuuroja testattavaksi. Jonkin verran tuttuja ne toki olivat jo entuudestaan, niitä on otettu aina reissuille ja mökille mukaan. Mutta aiemmin ei tullut mieleen että niitähän voisi käyttää ihan arkenakin kotona.  Puuroja on tehty neljään erilaiseen hetkeen ja tapeeseen. Perinteisen aamupalahetken lisäksi puuroja löytyy lounashetkeen, puhtihetkeen sekä herkutteluhetkeen. Pojat innostuivat paketeista heti, eikä tarvinnut paljoakaan suostutella niitä maistamaan. He nimittäin näkivät ensimmäisenä herkutteluun tarkoitetun puuron joka sisältää valkosuklaata. Nyt he luulevat että kaikissa puuroissa on suklaata…

Kiireisinä päiväkotiaamuina ei siis tarvitse enään kun sekoittaa puuron juokkoon kuumaa vettä ja puuro on valmis. Ja se katoaa poikien (ja omaan) suuhun hetkessä. Päivieni pelastus! Ja näin hitaampina viikonloppuaamuina voi sitten herkutella vähän enemmän. Tehdä puurot lämpimään maitoon ja lisätä joukkoon tuoreita marjoja ja hedelmiä. Ja kuitenkin niin ihanan helposti.

Aamuhetken pikapuuroissa on paljon ihania marjaisia ja hedelmäisiä makuja, mutta myös erilaisia maustamattomia versioita. Muunmuassa neljän viljan puuro sekä luomu kaura. Lounas ja puhti pusseja emme ole vielä ehtineet maistaa, mutta ne vaikuttavat mielenkiintoisilta. Niihin on taas muunmuassa lisätty pähkinöitä, siemeniä tai proteiinia. Puuroja löytyy niin kevyesti makeutettuina kun sokeroimattomina versioinakin, mikä on todella hyvä. Sitten kun saan taas nilkkani kuntoon, niin urheilun jälkeen tosi hyvä ja helppo ateria myös.

Tällaiset yhteistyöt ovat aina niin ihania, mistä oikeasti löydän meille uuden ja toimivan tuotteen. Lapsistakin on kiva kun pääsevät vähän osallistumaan puuron tekoon, vaikka se onkin vain pussin sisällön kaataminen lautaselle ja puuron sekoittelu. Ensi viikolla taidamme myös hyödyntää puuroja leivonnassa, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.

Mitä te syötte aamuisin, onko pikapuurot tuttuja?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Jaksoiko kone raksuttaa kaikki kuvat auki? Kuten jo aiemmin kerroin, olimme Riikan perheen kanssa Ruotsin risteilyllä viime viikolla. Riikka kertoi varanneensa extempore reissun muutaman päivän päähän, ja kun itseltänikin löytyi samalle lähdölle kelpaava lahjakortti niin kutsuin meidänkin porukan mukaan.

Lapset rakastavat laivalla matkustamista, ja se todella onkin paljon mielyttävämpää kun vaikka lentäminen (ainakin näiden kahden kanssa). Risteilyllä Tukholmassa ei aikaa hirvittävästi ole, mutta se ei olekkaan se laivamatkustuksen pointti. Vaan nimenomaan se kaiken hauskan tekeminen, eli esimerkiski pallomeressä uinti ja buffetissa syöminen.

Laivalla meillä oli poikien kanssa ihan tavallinen A-luokan ikkunallinen hytti. Pojille pyysin laidat sänkyihin, ja kuten kotonakin, Kaapo nukkui yläsängyssä ja Elvis alhaalla. Nukuin pitkästä aikaa yöt niin ettei kumpikaan tullut viereeni (naamalle) kesken yötä nukkumaan. Keinutus ja kaikki uusi ja hauska tekeminen pitivät huolen että pojat nukkuivat molemmat yöt kuin tukit.

Viking Line tarjosi meille menomatkalla ruokailun laivan seisovassa pöydässä. Tykkään todella paljon kalasta, salaateista ja loputtomasta määrästä jälkkäriä, joten laivan buffet on todella mieleeni. Lapsetkin ovat tottuneet syömään erilaisia ruokia, mutta löytyi sieltä myös se tuttu ja turvallinen lastenpöytä ranskalaisineen ja nakkeineen. Aamulla tankattiin taas buffassa ennen kuusituntista tehokierrosta Tukholmassa, samalla nousevaa aurinkoa ja kaunista saaristoa ihaillen.

Syömisen lisäksi viihdyttiin toki paljon leikkihuoneessa, mutta myös discossa ja vähän tax freessäkin. Itse muistan käyneeni pienenä laivalla aika paljonkin, sekä vanhempien että mummini kanssa. Se oli silloin kivaa ja vähän jännittävää, ja niin näytti samat fiilikset olevan nyt omilla lapsillakin. Joten kyllä varmasti jatkossakin käydään lasten kanssa, ja lasten ehdoilla, ristelemässä ainakin kerran vuodessa jos ei useamminkin. Pidin ennen risteilyllä käymistä ihan junttina, mutta mitä vielä! Sehän on ihan loistava irtiotto lasten kanssa.

Käyttekö te usein risteilyillä ja mitä teillä niihin kuuluu? Millaisia hyttejä teillä on ollut? Ensi kerralla ajattelin kokeilla sellaista perhehyttiä. Tai tietty joku parvekkeellinen sviittikin olisi kiva..

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Huhtikuussa tulee vuosi siitä kun muutimme uuteen kotiimme kolmisin lasten kanssa. Uuden kodin löytäminen ei ollut mikään ihan helppo juttu. Vaikka edellinen kotimme oli omistusasunto nyt muutimme vuokralle. Kriteereinä oli löytää asunto joka sijaitsisi tietyllä alueella, eli Alppilassa tai Kalliossa, olisi tarpeeksi suuri, ei liian kallis (vaikka kaikki ne ovat), siisti, valoisa eikä siinä saisi olla muovimattoa. Mutta jos sopiva asunto löytyi sen halusi vähintään 50 muutakin ihmistä. Etsin asuntoa melkein kaksi kuukautta. Kävin katsomassa vaikka minkälaisia kämppiä. Osa kivoja, osa outoja ja osa ihan pommeja. Kaikenlaisia takaiskujakin tuli. Erääseen kivaan asuntoon ei haluttu ottaa lapsia asumaan, toisesta paikasta välittäjä ilmoitti että turha edes tulla katsomaan kun ei täällä ole hissiä. Jahas.

Lopulta sitten kuulin nykyisestä asunnostamme kaverin kaverin kautta. Asunnossa asui ennen suunnittelija Poola Kataryna, joten voitte uskoa että ihastuin siihen heti. Ei se täydellinen toki ollut, olisin halunnut vähän avarampaa tilaa, mutta tässä ovat kaikki huoneet omiaan. Keittiö on uusittu joskus 90-luvulla ja kyppärin kukkakaakelit vain maalattu kaakelimaalilla putkiremppaa odotellessa. Mutta paljon tässä on myös hyvää. Läpitalon valoisa asunto viidennessä kerroksessa. Sisäpihan ihanat näkymät yli kattojen, parveke, parkettilattia, kiva piha ja juuri tarpeeksi tilaa. Meidän koti.

Kun asunto ja muutto varmistui sain kuulla ikäviä uutisia. Vesivahinko! Eteisen seinässä kulki vanha putki joka oli vuotanut. Korjaamiseen ja kuivaamiseen meni melkein kuukausi. Kun pääsimme vihdoin muuttamaan ehdimme vain kantaa tavarat sisään ja siitä parin päivän päästä lähdimme lasten kanssa kuukaudeksi Espanjaan. Toukokuun lopulla palasimme uuteen kotiimme ihmettelemään. Pikkuhiljaa tavarat löysivät paikkansa ja aloimme sopeutumaan uuteen kotiin ja elämään.

Nyt useamman kuukauden asumisen ja kotiutumisen jälkeen voi todeta että oma koti kullan kallis. Tästä on pikkuhiljaa tullut meidän näköinen, olen tutustunut muutamaan naapuriin ja vaikka tässä asuminen onkin väliaikaista, ei minulla ole vielä kiire pois. Kolmen ihmisen elämä ja tavarat 50 neliön kaksiossa tosin aiheuttavat usein niin pientä kun vähän suurempaakin kaaosta. Mutta kai lapsiperheessä kaaos on taattu, olisi niitä neliöitä sitten vaikka kuinka paljon tahansa.

Luin eilen Weekday Carnival blogista suomeenkin rantautuneesta Style Room palvelusta. Sinne voi siis ladata kansioihin kotikuvia. Meidänkin koti löytyy sieltä jos tahdotte käydä kurkkimassa vähän enemmän. Salasanat beta-versioon löytyy tuolta WDC-blogista.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Hups. Ensin jaan blogissa lempidrinkkini ohjetta ja seuraavaksi olenkin sitten jalka paketissa. No näin voisi käydä kelle vaan, näillä keleillä jopa ihan ilman alkoholia. Onneksi nilkka ei ole murtunut, nyrjähtänyt vain ikävästi ja tosi kipeästi. Ainakin muutaman viikon sporttikielto, jonka jälkeen pikkuhiljaa esim vesijuoksun kautta takaisin lenkkipoluille. Piti lähteä huomenna viikoksi Lontooseen. Enpäs nyt lähdekkään. Harmillinen juttu, mutta minkäs tälle voi.

Onko muilla ollut nilkkavammoja ja kuinka nopeasti ne ovat parantuneet? Vähän pelottaa että tästä lähin tuo nilkka alkaa nyrjähtelemään helpommin.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pikaset lumileikit pihalla ennen kun pojat lähtivät isän luokse. Kaapo hyppi onnessaan lumikasassa huutaen jee, ihanaa, olen niin onnellinen. Elvis puolestaan rupesi rallattamaan joululaujuja. Vaikka itse en kova talvi-ihminen ole niin kyllähän tuo lasten riemu kuitenkin tarttuu ja on se puhdas lumi aika ihanaa. Iloa toi päivään myös se että tuo viime vuotinen Mini Rodinin salama/tähti haalari mahtui vielä Kaapon päälle.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.