MIKÄ TEKEE KODIN?

18/10/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetideoita makuuhuone 4Processed with VSCO with f2 presetlaatu laveri pentti talvitie 1Ideoita makuuhuone 8iittala francktastic 1OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with 5 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävin yhteistyön merkeissä JM Suomen kanssa tutustumassa heidän uuteen rakenteilla olevaan Kuninkaantammen asuinalueeseen. Koska JM on kiinnostunut toteuttamaan asiakkailleen asuntoja ja asuinalueita jotka tuntuvat kodeilta, tulimme samalla tulimme pohtineeksi, että millainen on unelmien kotini ja mikä tekee siitä kodista kodin.

Ensimmäinen asia mikä mieleeni tuli on turvallisuus. Omassa kodissa pitää kokea olevansa turvassa. Silloin vaikkapa rapusta kantautuvat äänet ovat tuttuja, eivätkä ne pelota. Turvallisuuden tunteen tekee myös kotoa löytyvät käperymispaikat, kuten se sohvan tuttu nurkka torkkupeiton alla.

Toinen on kodin tunnelma. Sisustuksen tulee olla itselle mieluinen. Itse tykkään valoisuudesta, avaruudesta ja melko minimalistisesta. Tunnelmaa sisustukseen tuovat vanhat huonekalut joilla on historia, muistoja herättävät asiat kuten valokuvat sekä tunnearvolliset esineet kuten matkamuistot. Rakkaimpia esineitäni ovatkin isän mummon vanha kaappi sekä reissuista hamstratut turistimagneetit.

Koti ei voi olla suunniteltu vieraita ajatellen, vaan sen on toimiva hyvin tavallisessa arjessa. Siksi meillä suurin osa käyttötavaroista saa olla esillä ja toimia osana sisustusta. Kauniit astiat saavat koristaa keittiön avohyllyssä, lasten leluja ei piiloteta kaappeihin. Omassa kodissa minulle on tärkeää että kaikki toimii ja palvelee meitä ja meidän tarpeita. Käytännöllisyys, helppous ja selkeys ovat minulle niitä avainsanoja kun puhutaan unelmien kodista.

Itse olen asunut niin yli sata vuotta vanhassa talossa kun ihan pränikässä uudiskohteessakin. Molemmissa on puolensa. Vanhojen talojen historia ja tunnelma, suuret koristeelliset rappukäytävät, natisevat lautalattiat ja leveät ikkunalaudat saavat minut huokailemaan ihastuksesta. Toisaalta uudiskohteet ovat siitä ihania, että materiaalit ehtii yleensä valitsemaan oman mielen mukaan ja kaikki on muuttaessa ihan uutta, modernia ja siistiä.

Itse kodin lisäksi myös sijainti ja naapurusto ovat minulle tärkeitä. Rakastan asua kaupungissa mutta rakastan myös luontoa, onneksi Helsingissä nämä molemmat voi saada kerralla. Tykkään asua ihmisten ympäröimänä, autiot kadut tuovat turvattomuutta. Talossa pitää olla hyvä piha lapsille ja yhteisöllinen meininki naapureiden kesken. Kotoa pitää olla myös hyvät kulkuyhteydet ja lyhyet välimatkat palveluihin sekä ystäviin. Kodin ohi kulkeva ratikka on ehdoton.

Unelmien kotini ei juurikaan poikkea nykyisestä. Ehkä se voisi olla vähän isompi, kattoterassistakaan tuskin olisi kauheasti haittaa. Kylppäri unelmien kodissa olisi hienompi ja keittiö taas kauniimpi. Se koti on kuitenkin enemmän kun vaikkapa tietyinlainen keittiön taso. Se on tunne jonka tuntee astuessaan sisälle. Se erottaa kodin ja asunnon.

Mitä sinä itse haluat kodiltasi ja millainen on sinulle sopiva koti? Mikä saa kodin tunnun? Millaista olisi päästä vaikuttamaan unelmakotiisi jo rakennusvaiheessa ja mitkä olisivat oman kodin luomisessa tärkeimpiä asioita? Olisi kiinnostavaa kuulla ajatuksianne!

Me askartelimme tilaisuudessa perinteiset mindmapit ihan leikaten ja liimaten. Käytössämme oli paljon erilaisia kuvia, kankaita sekä sanoja. Mindmapin tekeminen oli tosi inspiroivaa ja siitä tulikin aika meidän kodin näköinen. Suosittelen ehdottomasti sellaisen tekemistä, sain siitä ainakin paljon uutta ajateltavaa (ja muutaman tulevan pakko hankinnan).

image

unknown

Yhteistyössä JM Suomen kanssa

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

SYYSLOMALAISET

17/10/2016

vaikoclothing 20vaikoclothing 13

Me koululaiset aloitimme tänään syysloman. Koska minulla on kuitenkin vähän työ -ja kouluhommia on Elvis ainakin muutamana päivänä päiväkodissa. Kaaposta on taas ihana viettää ihan rauhassa aikaa kotosalla ja minun kanssa, alkusyksyn koulun aloittamisen jälkeen. Tässä juuri parhaillaan makoillaan vierekkäin sängyllä läppärin, pädin ja kirjojen keskellä.

Mitään hirveän suuria suunnitelmia syysloman ajaksi ei ole. Toivotaan että aurinko tulisi viikon mittaan esiin upeita ruskan värjejä valaisemaan. Ajateltiin ainakin käydä HAMissa, Kiasmassa ja talvipuutarhassa. Muutoin sitten hengaillaan ihan kotosalla ja lähimetsässä. Ihan hyvä lomasuunnitelima, vai mitä?

Mitäs te muut kolulaisten vanhemmat meinasitte syyslomalla? Kaikilla kun ole mahdollisuutta olla kuitenkaan itse koulusta silloin poissa, miten olette saaneet hommat järjestettyä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MISSÄHÄN MÄ OLISIN?

13/10/2016

adidas 4Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with f2 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERA Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with a5 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with s3 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with t1 presetskidit risteily 3rajala lahettilas 37bobles 10OLYMPUS DIGITAL CAMERAProcessed with VSCOcam with 2 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERArajala minttu 3

Välillä sitä tulee mietittyä, että missä mä nyt olisin, jos en olisi silloin eräänä tammikuisena iltana, kohta kuusi vuotta sitten, perustanut tätä blogia. Sitä en tule ikinä tietämään, mutta sen tiedän varmasti, että se oli yksi elämäni parhaimpia ja merkittävimpiä päätöksiä. Tai siis oikeastaan ihan hetkellinen päähänpistohan se oli.

Blogi on antanut niin paljon. Ystäviä, harrastuksen, kokemuksia, elämyksiä, ammatin, suunnan tulevaisuudelle. Siitä on tullut tapa ilmaista itseään, jakaa ajatuksia, saada vertaistukea. Tämä blogi merkitsee monessakin mielessä minulle todella paljon. Olen kiitollinen että päivästä toiseen tulette lukemaan juttujani, katselemaan kuviani ja tykkäilette tai kommentoitte niitä. En voisi olla onnellisempi, että rakas harrastus on vähän kuin vahingossa muuttunut kokopäiväiseksi työksi, ammatiksi. Tai että sen ansiosta vihdoin keksin, mitä haluan isona tehdä.

Välillä myös mietin, että miksi te tosiaan luette tätä? En ole ikinä jaksanut kiinnostua mistään hakukoneoptimoinneista, lukijamäärien kasvattamisesta tai ylipäätään osannut ajatella tätä euron kuvat tai menestys silmissä. Olen tehnyt tätä täysin omalla tyylilläni, rehellisesti, sydämellä. Olen ilostuttanut, ärsyttänyt, naurattanut, itkettänyt, onnistunut, mokannut, aiheuttanut kohuja, ollut tylsä. Blogi on elänyt mukana elämässä, samoin kun minä. Ja tässä sitä nyt ollaan.

En osaa yhtään sanoa missä olen taas kuuden vuoden päästä. Tai mikä on blogin tilanne silloin. Mutta sen tiedä, että aion jatkaa samaa omaa linjaani jatkossakin. Opiskelujen takia blogi on nyt siirtynyt jaetulle ekalle sijalle, mutta nyt muutaman kuukauden näiden kahden kanssa tasapainoilu on mennyt mielestäni suhteellisen hyvin. Tuleva talvi tuo toki taas omat haasteensa kuvaamisen suhteen, kun päivässä on vain muutama tunti valoa. Mutta eiköhän me tästäkin selvitä.

Edelleen alkuviikon kannustavat kommentit lämmittävät mieltä. Sain samalla myös konkreettisen muistutuksen siitä, että tämä blogi on myös tärkeä teille. Ja se jos joku on aivan mielettömän ihana kuulla. Sillä niin paljon kun teen tätä itselleni, teen tätä myös teille. Ilman teitä ei tätä blogiakaan olisi enää olemassa.

Blogini on myös ehdolla Inspiration Blog Awardseissa yhdeksi inspiroivimmimmaksi blogiksi. Tänä vuonna kaksi blogia palkitaan yleisö -sekä lukijaäänestyksen perusteella Indiedays, Lifie sekä Foodlover kategorioissa. Kiitos siis jo paljon etukäteen, jos jaksatte käydä antamassa äänenne! Blogeja äänestyksessä on PALJON ja ne löytyvät aakkosjärjestyksessä tai haun kautta. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan 5 kpl kahden hengen lippupaketteja gaalaan, olisipa hauska törmätä siellä!

Kuten kaikki tiedämme, on tärkeää saada palautetta työstään ja etenkin sitä hyvää palautetta tulee annettua ihan liian vähän. Vielä siis kerran, kiitos teille kaikista tsemppaavista viesteistä, kun fiilikseni oli todella maassa. Ja kiitos siitä kun olette siellä, käytte lukemassa ja tulette kadulla nykimään hihasta. Kiitos kiitos kiitos <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.


VIISIVUOTIAANA

12/10/2016

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 preset

Ja niin se meidän pieni Erkkikin täytti eilen viisi vuotta. Tämä syksy on meillä aina tällaista juhlanaikaa, kun koko perheellä on synttärit kuukauden sisään. Siis myös poikien isällä. Tässä, jo pikkuhiljaa perinteeksi muodostunut, synttärihaastattelu:

Isona minusta tulee aikuinen
Kivointa maailmassa on leikkiä
Kaikkien inhottavinta maailmassa on pureminen
On kivaa olla uima-altaassa
Lempi harrastukseni on jääkiekko
Aikuiset ovat kivoja
Isoveli on kiltti
Lempi ohjelmani on Pikku Kakkonen
Säästän rahaa että voin ostaa leluja
Kerään matoja
Lempiruokani on perunamuusi
Ihmisiä on olemassa sen takia että zombeja tulee
Talvella haluan tehdä lumipalloja -ja ukkoja
Kesällä haluan kastella kukkia
Haluaisin uudelle Altaalle uimaan
Toivon Joulupukilta lahjoja
Viisivuotiaana on hauskaa
Pikkuveljenä olen kiva Elvis
Matkustaisin mieluiten Espanjaan
Siellä menisin rannalle ja uima-altaaseen
Lempibändini Hevisaurus
Unelmien syntymäpäiväni olisi sellainen että kutsuisin kavereita
Terveisiet blogin lukijoille: synttärikutsuja teille ja nää kysymykset oli vähän vaikeita

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MENI VÄHÄN SPRITEÄ SILMIIN

10/10/2016

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with 5 preset

En oikein tiedä miten ja mistä aloittaisin. No ainakin ekaksi, Kiitos. Ja toiseksi, nyt on jo parempi. Kiitos siis ihan mielettömän ihanista sanoistanne. Ihan posket punastellen luin kommenttejanne viime postauksesta. Ne yllättivät ihan täysin. Niin paljon niin kauniita sanoja. Vau. Niitäkin hienompaa oli huomata, miten eläydyitte fiilikseen ja kerroitte omista kokemuksistanne. Se vasta on jotain joka auttaa tajuamaan, että tämä kaikki on vain osa normaalia elämää. Ehkä mä en olekkaan niin paska ja epäonnistunut, vaan että meillä kaikilla on hyviä ja huonoja aikoja.

Jo valmiiksi huonot fiilikseni kruunasi viime viikonloppuna pahansuopa ketju minusta keskustelupalstalla. Tiedän ettei niitä pitäisi IKINÄ lukea, mutta kun kyseinen keskustelu sattumalta osui silmiini, en voinut olla klikkaamatta sitä auki. Valheita, kunnianluokkauksia, täyttä soopaa ja paskaa viesti viestin perään. Viimeistään siinä vaiheessa olin valmis sulkemaan koko blogin ja poistumaan kaikkialta somesta tiukkaan takavasemmalle.

Onneksi päätin kuitenkin laskea viimeisenkin suojamuurin ja kirjoittaa rehellisesti fiiliksistä. Vaikka haluankin pitää tämän blogin pääasiassa hyvän mielen paikkana, haluan olla myös rehellinen. Sillä eihän kenenkään meidän elämä ole aina täydellistä. Sen lisäksi, että minä voin tarjota tätä kautta vertaistukea teille, saan sitä myös roppakaupalla teiltä. Viime postaus osoitti taas sen. Kiitos siis vielä.

Vaikka takana oli henkisesti tosi raskas viikko, eniten koko viikon aikana kyynelehdin eniten vasta kahtena viime päivänä. Liikutuksesta. Teille. Tai niinkun mun eksä sanoisi ”meni vähän spriteä silmiin”. Olette parhaita!

Keräilen tässä vielä viimeisetkin rippeet itsestäni ja palaan sitten huomenna paremmin kommenttien pariin sekä erään ihanan pikkumiehen synttärihaastiksen kera <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.