Parhaat sisustusideat ja löydöt tuntuvat syntyvän aina vahingossa ja sattumien kautta, niin myös tämän naulakon kanssa kävi. 50 vuotta vanha naulakko löytyi jokin aika sitten hyvättynä ullakolta. Pölyjen pyyhkimisen jälkeen se oli valmis käyttöön.

Aluksi suunnittelin laittavani naulakon hiljattain mustalla liitutaulumaalilla maalatulle keittiön seinällemme. Musta seinä olikin jotenkin niin vakuuttava että en halunnutkaan siihen mitään rikkomaan sitä tunnelmaa. Kirjoittelin jo aikaa sitten olohuoneemme tyhjästä seinästä, ongelmana on etten oikein keksi siihen mitään kivaa. Koska aiemmin melko pelkistetty, vain muutama pastellinen väripilkku muutoin mustavalkoisessa sisustuksessa, olkkari on pikkuhiljaa muuttumassa tavallaan kotoisemmaksi ja rönsylevämmäksi, sopi tämä puinen naulakko tähän uuteen ilmeeseen.

Tykkään keksiä erilaisia käyttötarkoituksia esineille niiden perinteisen tapojen lisäksi. Itselleni on myös tärkeää että sisustus on myös arjessa toimiva, eikä vain kivannäköinen. Olohuoneessa naulakko toimii siis myös oikein hyvin. Hattuhyllyllä on säilytystilaa, koristeita sekä pienten multasormien ulottumissa oleva kukka. Kokkuihin taas saa rennosti roikkumaan kaikkea tarpeellista, päivittäin käytössä olevia esineitä. Nyt siinä roikkuu lukuvalo, uusin postilaatistoka pudonnut lehti, lukulasit ja kamera.

Läysin viime viikolla Granitista myös kivan julisteen, joten tyhjän seinän ongelma alkaa pikkuhiljaa olla ratkaistu. Sen tilalle olen tosin kehittänyt matto-ongelman. Olkkarin vanha matto nimittäin siirtyi lastenhuoneeseen ja tällä hetkellä minulla on kolmas matto testissä. Ja sen käyn palauttamassa huomenna.. Mutta eikös sisustamisen kanssa vähän ole niin, että ikinä ei ole valmista tai sitten kun on niin mielikin on jo muuttunut?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.

Kaapokin sen jo tietää, leikki on lapsen työtä ja leikkimällä oppii asioita. Tällä hetkellä häntä kiinnostavat erityisen paljon numerot, kirjaimet ja muodot sekä avaruuden ihmeellisyydet. Pikkuveli taas oppii leikin kautta uusia sanoja, värejä, sorminäppäryyttä, laskemista, kokojen hahmoittamista ja varmaan miljoonia muita asioita.

Tutustuin hiljattain Espoolaiseen perheyritykseen, Fiksumuksuun, joka tarjoaa erilaisia opettavasia, turvallisia sekä ekologisia leluja. Tuotevalikoimaan kuuluvat lelut ja pelit ovat tehty sillä ajatuksella, että ne kehittävät ja viihdyttävät lasta sekä ovat samalla ekologisia ja turvallisia. Tällaisia leluja ovat tuotteet jotka opettavat lapsille koordinaatiota, lukemista, kirjoittamista ja laskemista, kuitenkin olemalla hauskoja ja lapsenomaisia.

Fiksumuksun todella laajasta nettikaupasta löytyy kaikenlaisia, lähinnä puisia, leluja ja pelejä lapsille sekä myöhemmin tulossa on myös tuotteita muistisairauksista kärsiville vanhuksille. Fiksumuksu toimittaa myös päiväkodeille erilaisia oppimiseen liittyviä leluja toiveiden mukaan.

Tuoteita selatessa oli ihana huomata että miten paljon siellä oli tuttuja leluja omasta lapsuudestani. Sain valita nettikaupasta pojille tuotteita ja he saivatkin kuvissa näkyvän (hyvin perinteiset) puisen junaradan sekä helmitaulun.

Jos siis opettavaiset, turvalliset ja aikaa kestävät kemikaalittomat lelut ja muut kiinnostavat niin kannattaa käydä kurkkimassa nettikauppaa. Nettikaupan yhteudessä toimii myös käytettyjen lelujen Fiksutori, aika kiva idea! KOODILLA mamigogo saat nyt -20% ALENNUKSEN ostoksistasi!

Tajusin tuossa hiljattain että olemme asuneet nykyisessä asunnossamme melkein puoli vuotta. Enään ei tekosyy ”vastahan me muutettiin” oikein toimi kun monet jutut kotona ovat edelleen puolitiessään. Eilen ja tänään onkin sitten maalisivellin heilunut ja pora surruttanut. Yksi maalattu seinä ja muutama taulu seinällä – heti näyttää taas vähän valmiimmaalta. Haaveena olisi että viikon loppuun mennessä kaikki listalla olevat hommat olisi valmiina. Tohkenen epäillä, mutta olisipa se vasta hienoa! Sen jälkeen olisi enään selvitettävänä tyhjän seinän ongelma. Ja ommeltava uudet tyynynpäälliset sohvalle. Ja pestävä parvekkeen lasit. Ja istutettava talvikukat.

Kirjoitin tuossa pitkät pätkät poikien huoneesta, mutta päädyinkin jakamaan postauksen osiin – asiaa oli niin paljon. Aiankin tuosta kerrossängystä, ja siinä nukkumisesta, saa aikaan ihan oman kiinnostavan postauksen. Luulisin myös että lasten puolipyöreä pöytä ja tuolit kiinnostavat ainakin jotakuta?

Mutta tällaista täällä meillä, siksi blogikaan ei ole päivittynyt kovin tiuhaan tahtiin. Huominen jatkuu raivosiivoamisella, pyykinpesulla ja toivottavasti parilla DIY/kunnostus jutulla. Palataan pian! Niin ja saa linkittää kivoja lastenhuoneita tähän alle!

Olen ennenkin kertonut että lämpenen hitaasti uusille sisustustrendeille. Yleinsä vaadin noin puolen vuoden sulatteluajan ja sen jälkeen voi helposti mennä toinenkin ennen kun saan sen touetettua. Ja näin kävi myös valokirjaimen kanssa.

Aloin keväällä etsimään sopivaa (eli sopivan hintaista, väristä ja kokoista) valokirjainta. Kirjaimella piti olla myös jokin merkitys. Koska kirjaimia tulisi vain yksi, ei se voinut olla jomman kumman lapsen kirjain. M (eli Minttu) kirjainta ei vain löytynyt sopivaa, ei myöskään äätä (eli äitiä), tai ainakaan kukkarolle sopivassa hinnassa. Sitten löysin OnnenOvi Lahja&Koti-kaupasta täydellisen A:n. A niinkuin rakkaaksi muodostunut kaupunginosa, jossa pojat ovat koko ikänsä eläneet, Alppila.

OnnenOvi oli minulle entuudestaan tuttu kauppa, satuin poikkeamaan sinne viime vuonna Tamperella käydessäni. Valokirjainten lisäksi valikoimaan kuuluu erilaisia siustustuotteita kuten vanhoja huonekaluja, mattoja, säilystyslaatikoita, värikkäitä keittiövaakoja ja paljon muuta piensisustustavaraa ja lahjaideoita. OnnenOvessa kannattaa nyt käydä piipahtamassa, sillä siellä vietetään viimeistä viikkoa muuttomyyntiä. Sen jälkeen liike muuttaa Koirakahvila Vainun tiloihin Satamakadulle. Samassa tilassa toimii myös koirakampaamo, aika hauskaa! OnnenOven tuotteita saa myös uudesta Bellapuodista.

Mitäs te tykkäätte valokirjaimesta? Vaikka se onkin vuoden takainen hitti toimii se mielestäni edelleen kivasti. Nyt olen muuten alkanut lämpeämään vihdoin myös kuparille ja niille ryijymatoillekkin… Perässä tullaan! Tuo iso-isoäitini vanha kaappi on muuten seuraava DIY projektini.

Käväisin tänään Habitaressa. Täytyy sanoa ettei siellä ihan hievästi ollut mitään minulle. Tai oli paljon kivoja ja kauniita juttuja, mutta odotin ehkä enemmän. Kuvittelin näkeväni enemmän uutuuksia, uusia innovatiivioita, enemmän jotain. Itseäni eniten kiinnostava juttu oli Suunnittelukilpailu, jossa oli mukana neljän Aalto-yliopiston opiskelijan unitila-aiheiset työt.

Tapasin messuilla muutamaa ystävää, kuten Riikkaa, joten sen puolesta päivä oli kuitenkin kiva. Eivätkä messut nyt olleet kuitenkaan mikään hullumpi tapa viellää sateista syyspäivää. Ja sain sen verran inspiraatiota, että voisin yrittää askarrella lasten kanssa samanlaisen Unessanoma mökkin, kuin tuo Mira Köymärin tekemä hieno teos. Nyt vain vanhoja hesareita ja kananverkkoa hommaamaan.

Onko teistä moni aikeissa käydä habitare-messuilla?