Lapset ovat olleet torstaista saakka isän luona. Palaavat vasta huomenna päiväkotipäivän jälkeen. Viisi päivää poissa. Tuntuu iäisyydeltä.

Monilla eroinneilla yhteishuotajaperheillä (vai mikähän virallinen nimitys nyt onkaan) tuntuu olevan viikko-vikko systeemi. Että lapset asuvat viikko kerrallaan toisessa kodisssa ja viikon taas toisessa. Ehkä mekin päädymme joskus samanlaiseen ratkaisuun, mutta ei ainakaan vielä. Tuntuu että lapset että lapset ovat liian pieniä siihen. Erityisesti kuitenkin siksi, etten pystyisi jatkuvasti olemaan kokonaista viikkoa näkemättä lapsia. Tulisi liian kova ikävä. Myös viikko yksin lasten kanssa voisi olla melko raskas.

Nyt meillä on systeemi että pojat ovat isällään muutamasta päivästä neljään päivään viikossa. Yleensä muutaman päivän pätkissä. Päivät sovitaan menojen mukaan ja apuja vaikkapa hoitoonviemisessä tai tanssitunnin ajaksi saa, vaikkei lapset isän luona juuri silloin olisikaan. Tällainen joustava kuvio sopii meille tosi hyvin, molemmilla kun on epäsäännölisiä menoja ja harrastuksia. Tilanne olisi varmasti aivan toinen jos olisimme lasten isän kanssa vaikkapa huonoissa välissä. Onneksi niin ei kuitenkaan ole ja välillä vietämme aikaa myös koko porukalla.

Pitkä viikonloppu tyhjässsä kodissa kyllä tekee välillä hyvää, mutta kun lapset olivat viimeviikonlopunkin mökillä, tuntuu että nyt olemme nähneet aivan liian vähän. Onneksi ympärillä on ihania ystäviä ja koko viikonloppu onkin mennyt aika tiiviisti kokoajan jonkun rakkaan seurassa. Se helpottaa vähän ikävää.

Kuulisin tosi mielläni muiden eronneiden järjestelyistä, kuinka paljon ja usein lapset ovat toisella vanhemmallaan, vai ovatko ollenkaan? Miten olette kaiken sopineet, virallisesti paperilla vai näin rennosti kuten me? Ja miten homma toimii?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kun aurinko paistaa ja lämpömittari näyttää nollan sijasta lähemmäs kahtakymppiä ei meitä saa ulkoa pois. Luuhataan puistoissa, piknikeillä, kaduilla ja pihoilla aamusta iltaan. Viimeisissä ilta-auringon säteissä alkaa huomaamaan että reissussa on taas tullut vähän rähjäännyttyä. Kädet on nokiset, paidan rinnusta koristaa suklaajäätelö ja nenänpäähän on ilmestynyt taas lisää pisamia. Parasta.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pitkäperjantain illallista lukuunottamatta oma pääsiäiseni ei mennyt kyllä minkään perinteen mukaan. Lapset lähtivät ex-anopin kanssa mökille jo torstai-aamuna ja palasivat kotiin vasta tänään. Oma pääsiäinen meni siis suurimmaksi osaksi kaverien seurassa upeasta auringosta nauttiessa. Kommelluksilta ei vältytty ja Tinder-muna vitsejä on heitelty nyt koko vuoden edestä.

Tällaiset pitkät vapaat ilman minkäänlaista aikatauluja tai vastuuta tekevät samaan aikaan todella hyvää ja samaan aikaan saavat aikaan kauhean haikean tunteen. Nimittäin kaiken hauskuuden, villin ja vapaan menon alla kuitenkin kytee tunne ettei tämä ole oikeasti elämääni. Että minun pitäisi oikeasti olla lasten kanssa kotona koristelemassa munia ja tehdä niitä perinteitä, eikä harrastaa extempore yökyläilyjä ja keikoilla käyntiä tai takahuoneessa luuhaamista. Vapaiden jälkeen myös lasku arkeen on usein tosi vaikaa. Onneksi se tällä kertaa tuntui kuitenkin hyvältä. Oli ihana saada pojat kotiin, käydä hakemassa huoltikselta hodarit ja mennä leikkipuistoon keinumaan. Illalla tehdään lihapullia. Perinteisellä reseptillä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yhteistyössä Bella-blogit ja Martina-Ravintolat

Koska pojat viettävät Pääsiäispyhät mummon kanssa mökillä, kävimme jo vähän etuajassa tekemässä pääsiäisajan lempipuuhaamme. Eli syömässä hyvin. Päiväkotipäivän jälkeen suuntasimme kolmistaan Ruoholahden Martinaan, jossa sopivasti käynnissä ovat nyt Lastenpäivät.

Martinat ovat muutenkin erittäin lapsiystävällisiä, on kivat leikkipaikat leikkikeittöineen ja leluineen, lasten ruokalistat, reilusti syöttötuoleja, tilaa liikkua, tekemistä pöydässä ollessa ja lapset huomioiva henkilökunta. Käynnissä on juuri nyt Unelmien annos –kilpailu, jossa lapset saavat päästää mielikuvituksensa valloilleen ja luoda oman unelmiensa annoksen. Paras annos palkitaan vuoden VIP-passilla, jolla voi syödä ja juoda niin paljon kuin haluaa, kaikissa Martinoissa, kokonaisen vuoden ajan. Lisäksi Lastenpäivien ajan kaikki lasten ateriat maksavat Ykkösbonus -ja Plussakorteilla viisi euroa. Lapsettomien ei kuitenkaan kannata karttaa ravintolaa, viihtyisistä ja tyylikkäistä ravintoloista löytyy varmasti tilaa ja rauhaa kaikille.

Ruokalista oli todella laaja, ja itselleni meinasikin iskeä valinnan vaikeus. Myös lasten listalta löytyy paljon erilaisia annoksia. Molemmat pojat ilmoittivat jo matkalla ravintolaan tahtovansa ranskalaisia, itse olin viime päivinä syönyt todella kasvispainotteisesti ja listalta valikoitukin sitten lopulta klassikko, pippuripihvi.

Vaikka Martinat ovat menuiltaan Italiastyylisiä, tulee suurinosa ruoasta Suomesta. Ravintoloissa käytetään kotimaista Atrian sopimusviljelmien broileria ja pihviliha on myöskin kotimaista, Atrian Takuumureaa naudanlihaa. Kotimaisia raaka-aineita suositaan ylipäätään, pois lukien luonnollisesti sellaiset raaka-aineet, joiden tulee olla nimenomaan italialaisia, kuten esimerkiksi parmesaani ja mascarpone. Ruokaa tehdään omassa keittiössä alusta asti, esimerkiksi pesto tehdään itse tuoreesta, ravintolassa itse kasvatustusta, basilikasta ja aidosta parmesaanista. Martinassa tietää mitä syö ja ruokien alkuperä lukee selkeästi ruokalistassa.

Pari tuntia vierähti nopeasti ravintolassa ja näin sitä kahden villikon kanssa pärjää hyvin kun perusasiat on kunnossa. Eli viihtyisä leikkipaikka, hyvää ruokaa ja ystävällinen henkilökunta.

Lupasin jo pojille että mennään pian uudestaan taas ravintolaan. Ruoholahden Martinassa Lastepäivät huipentuvat keskiviikkona 23.4 Spesiaalipäivään kun paikalla on kasvomaalausta esiintymässä Cirkus Helsinki (klo 18).

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tänään oli kriisi. Nimittäin Batman-naamari oli kateissa. Meidän pojat rrrrrrakastaa roolivaatteita, ja niitä onkin kerääntynyt aikas monta. Näiden lisäksi löytyy erilaisia naamareita, päähineitä ja laseja. Aika usein itsellänikin, lastenhuoneen lattialla istuessani ja poikien kanssa leikkiessä, on joku kreisi hattu päässä. Pääse paremmin lapsekkaaseen fiilikseen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.