Ihan pakko vinkata alesta Elloksella*. Saat 40 euroa alennusta jokaisesta vähintään 80 euron ostoksesta (160 eurosta 80e alea) 
ja jos tilaa yli 100 eurolla säästää myös toimituskuluissa. Voimassa 25.11. saakka.

Paljon tuotteita on näyttänytkin loppuvan eilisen päivän aikana, mutta paljon vielä on jäljellä.
Kivoja pikkujouluvaatteita, kenkiä, sisustusjuttuja ja tietenkin joululahjoja.

Ite selaisin itseaisassa ensimmäitsä kertaa eilen illalla Elloksen tuotteita läpi ajatuksen kanssa. Ja niitähän on aivan mielettömästi! Naisille ja miehille vaatteita ja laadukkaita kenkiä vaikka kuinka! Kotiin mitä vaan, muunmuassa Zara Homen tuotteita ja Ferm Livingin tapetteja ja seinätarroja. Lapsille myös kaikkea mahdollista! Vaatteista leluihin, melkein tilasin Lunbyn nukkekotikaluseitakin, olivat vaan niin ihania! Jos Duploja tai ulkovaatteita halajaa niin kannattaa olla nopea!

Alennuksen saa aktivoitua klikkaamalla Elloksen sivulla bannerissa pyörivää maniosta ko. alennuksesta ja alennus lasketaan maksuvaiheesa.

postaus sisältää *mainoslinkin, mutta postaus tehty ihan vain vinkiksi muillekkin hyvästä tarjouksesta.
Kuvat Elloksen sivulta.

Yksi omasta lapsuudesta hyvin mieleen jäänyt lelu on Fisher Pricen parkkitalo. Hissillä kujetettiin pikkuautoja (ja varmaan muutakin) ylös ja ajettiin liuskaa pitkin alas. Välillä tankattiin, otettiin tullimaksuja tai vietiin autot korjaamolle.

Kaapolle tahdoin aikoinaan samanlaisen ja sellaisen saimmekin mummiltani. Hän oli ostanut 80-luvun mallin vuosia sitten kirpputorilta serkulleni ja se kappale siis päätyi meille. Siitä parkkitalosta oli hissi rikki eikä saatu sitä enään korjattua. Muuten se ajoi asiansa hyvin ja oli leikeissä päivittäin. Perinteisten autoleikkien lisäksi talo toimi myös Kaapon tuolina ja penkkinä aina kun aikuisten silmä vältti. Lopulta parkkikerros halkesi niin pahasti ettei sille ollut enään mitään tehtävissä.

Vanha parkkitalo lähti siis ”pajalle” ja rupesin etsimään tilalle uutta. Huutoneistä löytyikin jos jonkinmoista taloa, niitä katsellessa halusin ehdottomasti tämän vanhan klassikon. Retrotalojakin löytyi, mutta ehjissä oli hinnat melko korkeat. Lopulta päädyin ostamaan tämän kuvissa näkyvän, 70-luvulla tehdyn ja paljon leikityn kappaleen. Vaikka tarrat ovat kuluneita ja haalistuneita on talo muuten täysin ehjä. Tässä ennen 80-lukua tehdyssä mallissa on kiva myös tuo ”puinen” alusta. Näissä eri aikaan valmistetuissa taloissa on myös vähän erilainen tuo henkilöhissi. Tässä se toimii parhaiten kuljettamaan mitä vaan, sillä se ei ole suunniteltu vain FP omien ukkeleiden mallin mukaan.

Tosi vähän löytyy uutenakaan kivoja lasten parkkitaloja. Puiset on suurimmaksi osaksi nättejä, mutta todella hintavia eivätkä kuulemani mukaan kovin kestäviä. Itse en ole mikään retro-ihminen, mutta vanhoihin, omasta lapsuudesta tuttuihin leluihin on jonkinlainen side. Ja näissä vanhoissa leluissa, kuten fisher price tai vaikka brio, on laatutaso todella korkea. Lastenleluissa inhoan heti hajoavaa pikkukrääsää, järkyttävää että lapsille myydään niin paljon roskaa. Kierrättämisestä tulee myös hyvä mieli, mahtavaa jos vanhana löytyy hyvää tavaraa eduullisesti. Parasta jos sen voi vielä tulevaisuudessa pistää kiertämään eteenpäin.

Tänään on ollut erityisen tavallinen päivä. Ja harmaa. Ja sellaisena se varmaan jatkuukin.
Aamulla herätys, aamupalaa, säätöä, puistoon, kotiin, lounas, päikkärit ja äiti koneelle. Tästä ennustaisin päivän jatkuvan tyyliin: pyykkien ripustaminen, lapset herää, välipala, ulos tai leikkimistä kotona, ruoka, pikkukkakkonen, ulos tai leikkimistä kotona, iltapala, kylpy, lapset nukkumaan. Olispa jo kesä.

Eilen postain itsestäni kuvan ilman meikkiä, kiitos muuten kommenteistanne siihen! Unohtui juttussa mainita, että eihän se kovin tavatonta itselleni ole, olla meikittä siis. Kuten ylläolevassa puistokuvassakin näkyy, meikitön ja tukka eilisellä sykeröllä. Aina ei vaan jaksa panostaa.

Muistuttelen tähän samaan syssyyn parista ajankohtaisesta jutusta blogissani:
Me&I arvonta käynnissä vielä tämän viikon loppuun
Marimekko arvonta vielä huomisen sekä
Bedit -15% alekoodi (mamigogo2012) voimassa kuun loppuun. 

Vaiheita, niitä on riittänyt tässä reilun kolmen vuoden aikana. Aina jommalla kummalla lapsella on joku vaihe tai kausi päällä. Niitä tulee ja menee ja sitä se kai on tämän koko lapsuuden, kenties koko elämän.

Nyt kun Kaapo on kolme ja Elvis vuoden, tämän vaihe-kuvion näkee vielä selkeämmin. Suurin osa niistä (ellei kaikki) ovat ikään riippuvaisia. Kaikkia vaiheita en millään pysty luetella, unohtaisin varmaan puolet, mutta ensimmäinen vaihe taitaa monella tiehän imemisen kausi. Sen jälkeen vaikka mitä, osalle löytyy virallinen nimi, kuten vaikka eroahdistus tai melkein kaikkiin sopiva uhmaikä, mutta ei toki kaikille.

Tässä muutama henkilökohtainen suosikkini: Äääää, älä mene ilman mua suihkuun, äääää -kausi, nukun viikon 15 min pätkissä -kausi, nukun vain jos silität mua koko yön -kausi, raivoan ilman tunnistettavaa syytä- kausi, haluan repiä sun kynsinauhoja koko yön, muuten en nuku -kausi, löysin pippelini -kausi, kiipeän kaikkialle- kausi, tukistan kavereita- kausi, en syö- kausi, hieron puuroa tukkaan- kausi, heitän puurot seinään -kausi, heitän puurot sun päälle- kausi, kakkaan aina juuri vaihdettuun vaippaan -kausi, pissaan lattialle- kausi, hakkaan päätä lattiaan -kausi, mutku mä haluun -kausi, ei -kausi, minä ite -kausi, heittäydyn maahan huutamaan -kausi, en (muka) osaa -kausi, mulle kelpaa vain äiti -kausi…. Ja näitähän riittää.

Vaikka suurinosa vaiheista tuntuu negatiiviisilta on niitä ihaniakin. Mutta näitä ei ehkä tarkoituksellakaan halua pitää itse vaiheina, sillä silloinhan sekin loppuu joskus ja tilalle tulee jotain muuta. Esimerkiksi Elviksellä on tällähetkellä sellainen ihan hassu irvitysjuttu, Kaapolla oli ihan samanlainen vähän nuorempana.

Näitä vähän haastavampia vaiheita voisi avata jo aiemmin mainitsemani Uhma-kirja. Lupailuistani (itselleni ja teille) huolimatta en ole saanut kirjaa vielä kokonaan luettua. Noihin uniogelmiin, kuten tämän hetkiseen nukun vain tissi suussa -vaiheeseen, ei tosin taida auttaa kuin unikoulu tai/ja imetyksen lopettaminen. Edellinen kerta kun meni kuitenkin lopulta penkin alle.

Polvi ruvella heräsin lauantai-iltapäivään lasten kerrossängystä. Tänään, sunnuntai-iltana alkaa elämä vihdoin voittamaan. Äiti oli vähän ulkona.

Sen harvan kerran kun missään käy (ja kaiken kukkuraksi juo ilmaisia juomia koko illan), niin käy sitten näköjään kunnolla. Homma menee helposti ihan yli ja suositellut audit-pisteet triplaantuvat. Hauskaa kuitenkin oli, toivon että muutkin olivat yhtä humalassa… Ensi kerralla taidan ottaa sen irtioton kuitenkin nukummalla koko yön hotellissa tai käymällä kasvohoidossa. Oli nimittäin pahin krapula ikinä.

Ei tällainen yli kolme vuotta kroonisesti univelkainen kestä tuollaista kreisibailausta. Alkaa ikäkin painamaan. Kun ennen samanlaisen kostean illan jälkeen pystyi vain käymään kotona pesemäsä hampaat ja lähteä duuniin, nyt luulee vielä seuraana iltana kuolevansa sydänkohtaukseen ja oksentaa litroittain Beroccaa. Ja vannoo, ettei enään ikinä juo. Ainiin, paitsi olihan meillä tulossa ne pikkujoulut…

Pejantaisissa bileissä juhlittiin Indiedaysin uutta Inspiration konseptia. Paikalla oli siis paljon bloggareita ja muita kutsuvieraita. Itse viihdyin suurimman osan illasta (muistaakseni) Riikan, Majn, Maiun ja Riikan kanssa. Kuvia juhlista tulee varmasti jossain vaiheessa ID sivulle, itselläni kun ei ollut kameraa mukana ja jostain syystä niillä keillä se oli, eivät kuvat kuulemma oikein onnistuneet. Olikohan syy sitten kuvaajassa, kuvattavassa vai molempien promillemäärästä, en tiedä. Kuvituskuvaksi tähän postaukseen kävisi kyllä hyvin Taikinanaaman blogista kesällä bongaamani kuva, joka kuvastaa täydellisesti, tai ainakin jossain määrin juhlivia kotiäitejä.