Yksi omasta lapsuudesta hyvin mieleen jäänyt lelu on Fisher Pricen parkkitalo. Hissillä kujetettiin pikkuautoja (ja varmaan muutakin) ylös ja ajettiin liuskaa pitkin alas. Välillä tankattiin, otettiin tullimaksuja tai vietiin autot korjaamolle.
Kaapolle tahdoin aikoinaan samanlaisen ja sellaisen saimmekin mummiltani. Hän oli ostanut 80-luvun mallin vuosia sitten kirpputorilta serkulleni ja se kappale siis päätyi meille. Siitä parkkitalosta oli hissi rikki eikä saatu sitä enään korjattua. Muuten se ajoi asiansa hyvin ja oli leikeissä päivittäin. Perinteisten autoleikkien lisäksi talo toimi myös Kaapon tuolina ja penkkinä aina kun aikuisten silmä vältti. Lopulta parkkikerros halkesi niin pahasti ettei sille ollut enään mitään tehtävissä.
Vanha parkkitalo lähti siis ”pajalle” ja rupesin etsimään tilalle uutta. Huutoneistä löytyikin jos jonkinmoista taloa, niitä katsellessa halusin ehdottomasti tämän vanhan klassikon. Retrotalojakin löytyi, mutta ehjissä oli hinnat melko korkeat. Lopulta päädyin ostamaan tämän kuvissa näkyvän, 70-luvulla tehdyn ja paljon leikityn kappaleen. Vaikka tarrat ovat kuluneita ja haalistuneita on talo muuten täysin ehjä. Tässä ennen 80-lukua tehdyssä mallissa on kiva myös tuo ”puinen” alusta. Näissä eri aikaan valmistetuissa taloissa on myös vähän erilainen tuo henkilöhissi. Tässä se toimii parhaiten kuljettamaan mitä vaan, sillä se ei ole suunniteltu vain FP omien ukkeleiden mallin mukaan.
Tosi vähän löytyy uutenakaan kivoja lasten parkkitaloja. Puiset on suurimmaksi osaksi nättejä, mutta todella hintavia eivätkä kuulemani mukaan kovin kestäviä. Itse en ole mikään retro-ihminen, mutta vanhoihin, omasta lapsuudesta tuttuihin leluihin on jonkinlainen side. Ja näissä vanhoissa leluissa, kuten fisher price tai vaikka brio, on laatutaso todella korkea. Lastenleluissa inhoan heti hajoavaa pikkukrääsää, järkyttävää että lapsille myydään niin paljon roskaa. Kierrättämisestä tulee myös hyvä mieli, mahtavaa jos vanhana löytyy hyvää tavaraa eduullisesti. Parasta jos sen voi vielä tulevaisuudessa pistää kiertämään eteenpäin.
Tämä on P-A-R-A-S parkkitalo. : )Minulla ja veljelläni oli tämä ihan sama, ja nyt sitten poikiemme leikeissä aina mummolassa käydessä. Ja ehjä on edelleen!
Voi, mitä nostalgiaa. Mulla ja siskollani oli ihan samanlainen parkkitalo 80 -luvulla.
Voi meillä oli tuollainen lapsena päiväkodissa, ihana! Meillä on parkkitalo hankinnassa Valolle joululahjaksi ja perhekerhon suosituksesta olemme päätyneet Hapen puiseen. Siellä ainakin on kestänyt useammankin viikarin istuskelut, toivottavasti meilläkin. Tuollainen vanha olisi kyllä ihana, mutta etsinnöistä huolimatta ei ole löytynyt. Olet tehnyt tosi löydön!
Meillä on sama, aivan ihana 🙂
Voi jehna, miten ihana! Lapsuudessa meillä ei tuota taloa ollut, mutta pikkuserkuilla oli. Voi että, kuinka haaveilin saavani samanlaisen itselleni. Onneksipa aikuisena voi syödä karkkia koska vain tai ostaa itselleen parkkitalon, joten olenkin Minime tekosyynäni yrittänyt etsiä toimivaa ja edukasta retro-parkkitaloa, jossa on suurin piirtein kaikki osaset tallessa. Mutta aina joku kohta vaatimuksista on pielessä. Voi te onnekkaat, kun noin kauniin parkkiksen olette kotiinne saaneet!
Meilläkin tämä sama mun vanhemmilla, tallessa 80-luvulta. Vähän ton alustan reuna repsottaa, mutta toimii täysin ja saatan ottaa sen joku kerta mukaan meille kotiin 🙂
Puiset parkkitalot ovat kestäviä, nykyaikaiset muoviset taas eivät kestä mitään. T. Päiväkodin täti 😉
Tää parkkitalo on ihan paras! Se on edelleen mun porukoilla ja täysin toiminnassa, vaikka minä ja 2 sisarustani ollaan silla aikoinaan leikitty kovastikin. Ja nyt sama talo on meidän pikkuisten käsittelyssä kestänyt taas uuden kierroksen. Justiinsa myin F-P:n uuden muovisen talon pois, kun se oli ihan susi ja aloin etsimään pojalle joululahjaksi jotain uutta. Tällaisen vanhan ja kestävän kun löytäisi jostain <3