Näin kevään korvilla olen tuskin ainut joka tuskailee pursuavien kaappien takia ja suunnittelee kevätsiivousta. Turhasta ja ylimääräisestä tavarasta ja vaatteista pitäisi päästä eroon. Mutta minne laittaa kirppiksille ja Uffille kelpaamattomat rytkyt. Lumput, risaiset, tahraiset ja puhkikulutetut vaateet? Roskikseenko? Ei tunnu järkevältä.

Jo jokin aika, perustellessani laadukkaisiin vaatemerkkeihin panostamista, jaoin linkin jossa kerrottiin Suomalasten kuluttajien heittävän vaatteita kaatopaikalle noin 80 tonnia vuodessa. Kun lisätään mukaan vielä teollisuudelta ja yrityksiltä tuleva teksitiilimateriaali, kertyy Suomessa vuosittain syntyneestä 120 miljoonasta kilosta poistotekstiilejä yhteensä 90 miljoonaa kiloa tekstiilivuoria kaatopaikoille.Edulliset hinnat, heikko laatu ja vaihtuva muoti ovat tehneet vaatteista kertakäyttötavaraa.

Se osa tekstiilijätteestä, joka ei mene kaatopaikalle, kierrätetään pääasiassa UFF:n, SPR:n, Fidan ja Pelastusarmeijan kautta. Nämä organisaatiot tekevät tärkeää työtä tekstiilien kierrätyksen eteen, mutta nekään eivät pysty kierrättämään kaikkea materiaalia huonon laadun takia. Suomessa on vain kaksi toimijaa, jotka käsittelevät poistotekstiilejä mekaanisesti ja tekevät niistä muun muassa rakennusalan tuotteita.

Vaatteita voi hävittää myös Enegiajean mukana polttamalla niitä, mutta tässä piilee riski, sillä tekstiilien viimeistelyyn on voitu käyttää monenlaisia kemikaaleja, joiden poltto on haitallista ympäristölle. Tekstiilijätteen loppusijoitus kaatopaikallekaan ei ole riskitöntä, sillä hapettomissa oloissa biohajoavista aineista vapautuu kasvihuonekaasuja. Parasta olisi siis vähentää kulutusta, panostaa laatuun ja kierrätää tekstiilejä alkupreäisessä muodosaan niin kauan kuin mahdollista. Kuten tiskirätteinä, matonkuteina tai ommella niistä kokonaan uusia tuotteita. Suomessa kuutujen uudelleen käyttäminen ei valitettavsti onnistu kuin rakennuskäyttöön sillä tarvittavia laitteita ei siihen ole.

Kuulin eilen, että vaatejätti h&m on muutama viikko sitten aloittanut myös suomessa vaatteiden kierrätämisen. Tämän ruotsissa jo pidemmän aikaa pyörinyt systeemi toimii niin että h&m asiakkaat voivat viedä myymälään enintään kaksi kassillista vaatteita päivässä, kunnolla tai merkillä ei ole väliä. Hennesin kierrätyskumppani lajittelee ne jatkokäyttöön, eli kierrättää ne esimerkiksi siivousräteiksi tai autoteollisuuden vaimennus- ja eristysmateriaaleiksi tai ohjaa ne energiantuotantoon. Hyvän mielen lisäksi vaatteiden kierrätettäväksi vielä asiakas saa -15% alekoodin per kassi. Tämän taas ajattelisi taas lisäävään kulutusta, mutta eleenä se on mielestäni ihan kiva. Ja pääasia on kuitenkin kaatopaikalle päätyvän tekstiilin väheneminen.

Nyt vaatekasseja voi vielä kierrätettäväksi Helsingissä Itäkeskukseen, Galleria Esplanadiin, Forumiin ja Aleksanterinkatu 48:n sekä Aleksanterinkadun H&M Kids myymälöihin. Kevään aikana kampanja laajenee myös muihin liikkeisiin.

Nyt minä lähden valmistutumaan Lukijailtaan me&i VAATEkutsujen merkeissä!

Lähteet: Maaseudun Tulevaisuus, Vihreät vaatteet.

Tästä meinasi tulla valitushenkinen postaus. Siitä kuinka tavallisen arkinen päivä on tänään ollut. Herätys, aamupala, leikkimistä, ulos ja kauppaan, ruoanlaittoa, pyykkien viikkausta, lastenohjelmaa, lounas, päikkärit, välipala… – Ja sitten tuli tunne että mitä ihmettä nyt valitan, tänäänhän oli oikein ihana päivä! Sain jälleen viettää sen lasteni kanssa omassa kodissamme. Ja niin aion tehdä vielä tämän vuoden loppuun.

Vaikka toki välillä arki tuntuu rankalta, etenkin kun lapset sairastavat, tai jopa tylsältä. Mutta kun sitä pysähtyy ajattelemaan se tuntuu ihan hiton hienolta. Edessä on vielä monen monta vuotta oravanpyörää, aikaisia herätyksiä, aamukiireitä, päiväkoti -ja koulurumbaa sekä aikuskontakteja. Mutta nyt on nyt. Lounaita yöpaita päällä, rauhallisia lukuhetkiä, kainaloon kömpiviä lapsia, spontaaneita lettukestejä, mammakahveja ja päiväunia.

Tähän elämään ja arkeen mahtuu myös ikäviä ja surullisia asioita, mutta nämä iloiset pesevät ne mennen tullen. Pitää vaan muistaa iloita ja pysähtyä välillä miettimään niitä. Ei haikailla menneeseen tai tulevaan vaan olla tässä ja nyt.

Ja huomenna taas jaksaa. Kaurapuuroa, tiskivuoria, kakkavaippoja, likapyykkiä, räkäneniä ja kaikkea muuta ihanaa.

Meidän molemmat lapset ovat pienestä saakka olleet innokkaita siivousapureita. Kun meillä imuroidaan, käyvät he myös hakemassa siivouskaapista jotkut varret tai kihvelit ja heiluvat sitten perässä. Molemmat tahovat aina osallistua kovasti, välillä vähän liikaakin.

Eilen pojat silppusivat nenäliina paketin ympäri asuntoa, piti muutenkin imuroida, mutta komensin Kaapoa imuroimaan. Hänhän ryhtyi hommaan ihan innoissaan, mutta mikä parasta hän oikeasti imuroi! Se ei ollut pelkästään varsi kädessä leikkimistä, vaan siistiä tuli! Ihan mahtavaa!

Tänä aamuna Kaapo kysyi taas, että saako imuroida? Voi kulta pieni, kyllä saat! Ja hän keräsi lattialta kaikki lelut, pyysi minua laittamaan johdon seinään ja alkoi hommiin. Eihän siinä ole mitään pahaa antaa kolmevuotiaan imuroida jos hän kerta siitä tykkää.

Meidän oli tänään tarkoitus mennä maistelemaan kesän uutuusjäätelöitä, en tiedä kumpi oli siitä enemmän innoissaan, minä vai lapsi. Meillä kuitenkin jyllää flunssa joten oli parempi jäädä kotipäivää viettämään. Jos sitä vaikka söisi lounasta ja menisi sitten päikkäreille, kuulostaa aika rankalta eikö?

Aurinko se vain jaksaa porottaa päivästä toiseen, miten ihanaa! Kaduilla kuuluu keväinen lorina kun lumet lähtevät sulamaan ja pian se virallisesti onkin, kevät! Kevätaurinkohan, vielä ydistettynä valkoisiin hankiin on tunnetusti erittäin voimakaasti säteilevä ja iholle sekä silmille jopa vaarallinen. Siksi ihon suojaaminen suojakeroimilla sekä silmien suojaaminen aurinkolaisella on tärkeää. Itse ainakin huomaan että jopa muutaman puistoilun jälkeen nenänpäähän ilmestyi kevään ensimmäiset pisamat. Silmät rupevat myös helposti vuotamaan kirkaalla säällä, joten arskat on oltava.

Vuosia olen ostanut halpoja muovisia laseja, ja niitä onkin kulunut useampia yhden kesän aikana. Lisähaastetta hommaan on myös tuonut nuo lapset, joita äidin aurinkolasit ja niiden irtoavat sangat kovasti kiinnostavat. Pari kesää sitten sain Lasselta lahjaksi VANSin lasit, jotka eivät nyt sinällään kovin kaliit olleet, mutta tunne-arvoa niillä on sitäkin enemmän. Huomasin että ehkä niistä laseista sitten kuitenkin tulee pidettyä paremmin huolta, jos ne ovat oikeasti mieluiset eikä takarauvossa ole tieto siitä että rikkimenevien tilalle saa parilla eurolla uudet. Niinpä ajattelin olevi nyt tarpeeksi aikuinen ostamaan vähän paremmat aurinkolasit. Kuvassa näkyvät mustat Ray Ban Meteorit. Ei nuokaan mitään satoja euroja maksaneet, mutta reilu satasen kuitenkin. Tykkään!

Lasten aurinkolasi-tilanne ei taas ole kovin hyvällä mallilla. Etenkin noiden pienen silmien suojaaminen on tosi tärkeää. Luin hiljattain jonkun jutun, jossa kerrottiin suomalaisten suojaavan lasten ihon hyvin auringolta, mutta silmien suojaaminen on retuperällä. Lasten laseja valiteaasa kannataakin huomioida se, että lasit suojaavat myös sivultapäin. Tällaisia hyviä laseja myyvät pääosin vain lastentarvikeliikkeet sekä optikot. Vaatekapoista ja marketeista löytyy pääosin söpöjä, aikuistenmalleista tehtyjä laseja lapsille. Ne näyttävät kivalta, mutta eivät suojaa kunnolla. Tietenkin parempi sellaiset kun ei mitään.

Elvis on joutunut tyytymään ikivanhoihin vauvakokoisiin BabyBanzeihin. Mielestäni ne ovat susirumat. Isoveljeltä saisi perintönä opiikkoliikkeestä aikoinaan osteutut Cebet. Eivät nekään mitään kauniit ole, mutta harvoin muuten ovat. Niin ja ne ovat nyt jossain hukassa hyvässä jemmassa. Muistan kun noita Ceben laseja ostettiin, vaihtoehdot olivat sini-vihreät, vaalensini-siniset tai vaalenpuna-lilat tai vaalenpuna-valkoiset-limet. Ja hintaa 50 eurolla, sillä summalla voisi mielestäni panostaa vähän ulkonäköönkin.

Kaapolla ei ole tällähetkellä kunnollisia laseja. Ainoat ovat nuo päässä olevat Samama McQueen prillit. Ne toki ovat hänelle erittäin mieluiset, äidille ei niinkään… Onpahan edes jotkut!

Muutama viikko sitten postasin blogin Facebook sivulla Suomeen pian tulevista Babiatorsin vauvojen ja lasten aurinkolaseista. Ne ovat täysin BPA-vapaat ja mikä parasta, niissä on vuoden Lost and Found takuu! Mahtava juttu lasten ulkona käytettävälle tuotteelle.

Menen huomenna, monen muun bloggarin tavoin, tutustumaan Babiatorsin laseihin jotka siis rantautuvat pian Eurooppaan. Engannissa ne pääsevät myyntiin Harlloldsille, Suomessa Bebesiin. Lasit näyttävät minusta ihan kivoilta ja voisin hyvin sellaiset lapsilleni ostaa. Etenkin kun Sahah Jessica Parerinkin tytöillä on samanlaiset, he heh. Näistä siis varmasti juttua enemmän myöhemmin.

Ratasasiaa taas tässä terve! Blogia ainakin pidempää seuranneet ja lastentarvikkeista, kuten rattaista, kiinnostuneet tietävätkin enemmän luottokulkupeleistämme. Käytöstä meiltä löytyy siis Bugaboon Cameleonit sekä Donkeyt. Molempia käytetään yhdessä ja erikseen, molemmilla, toisella tai seisomalaudalla, milloin mitenkin. Autoa meillä ei ole joten liikumme pääosin aina julkisilla, useinmiten ratikalla. Siitä syystä minulla onkin rattaissa ollut korkeat kriteerit ja odotukset, onneksi olen voinut olla tyytyväinen molempiin bugiksiimme.

Kaapo täyttää pian 3,5 vuotta ja onkin viimeaikona kulkenut lähes poikkeuksetta kävellen tai seisomalaudalla. Ihan jo senkin takia että lumessa molempien työntäminen tuplissa on tosi raskasta. Ykkössuosikki vaihtelee, kuukasi sitten olisin sanonut suosikkini olevan donkeyt mutta nyt taas viimeaikoina olen käyttänyt enemmän cameleoneita. Ehkä lähinnä siksi että niihin saa seisomalaudan, donkeyyn tarvittavaa seisomalauta-adapeteria kun meillä ei ole.

Olemme viimeaikoina myös miettineet enemmän donkeyjen myymistä. Se ei ihan vielä ole ajankohtaista, mutta eiköhän senkin aika valitettavasti vielä tule. Mutta koska liikumme paljon, etenkin nyt taas kevään ja kesän tullessa saatamme viettää koko päivän ulkosalla, on hyvä että molemmat pääsevät välillä rattaisiin huilaamaan tai ihan kunnolla nokosille.

Olemme lähdössä Elsan kanssa ensi kuussa Siljan Muksumaanantain lähdöllä Tukholmaan. Sinne ajattellin ehdottomasti ottaa donkeyt mukaan. Laivalla ne kulkevat monona ja taas maissa molemmat lapset kyydissä duona. Kun aika maissa on rajallinen, on mukavempi saada molemmat lapset kuljetettua samassa syssyssä, eikä murehtia ylimääräisestä. Luulisi molemmille myös maistuvan päikkärit risteilyillan jälkeisenä päivänä.

Mutta entäs sitten huhtikuussa tuleva Espanjan reissumme, ja päässäni kohta jo ongelmaksi muodostunut reissurattaiden valinta. En osaa nimittäin päättää että kummat otan mukaan. Kauhea ongelma eikö! Molemmissa kun on puolensa. Cameleonit on kätevä pakata ja kuljettaa, donkeyjen ruumassa hajomista pelkään. Cameleoneilla pääsee kulkemaan kapeimmistakin paikoista, donkeyillä ei niin kapeasti. Cameleoneihin ei saa kuin yhden lapsen, molemmat nukkuvat kuitenkin päiväunet. Reissun aikana on varmasti useampi päivä kun olen aivan kaksin poikien kanssa, tuntuu turvallisemmalta sekä helpommalta että saan heidät molemmat (vyötettyä kiinni) rattaisiin. Cameleonit mahtuvat oikeastaan minkä tahansa auton takakontiin, donkeyista saisi taas molemmille pojille ”hätä”turvaistuimet mahdollisille taksimatkoille. Donkeyden kyytiin taas mahtuu enemmänkin tarvikkeita retkiä varten, mutta ei camaleonitkaan mitenkään mahdottoman vähän vedä. Tämä vaatii siis edelleen punnitsemista, onneksi reisuun on vielä hetki aikaa. Mukava olisi kuulla kokemuksianne ja mielipiteitä!