Olen lapsesta saakka tottunut syömään salaattien seassa muunmuassa voikukkia, voikukanlehtiä ja apiloita. Kesällä on kiva kun voi hyödyntää omasta pihastaan niin paljon ruoanlaittoon. Kapungissa asuessa vaikkapa apiloita ei kuitenkaan kannata kerätä. Täällä on kaikki tiet niin lähellä ja kasvit keräävät saasteita. Onnesani sitten keräsinkin mökiltä ison kassin puna-apiloita kotiinviemiseksi.

Puna-apiloista saa keiteltyä hyvää teetä, mutta ne sopivat tosi kivasti myös salaattiin niin hunajaisen makunsa kun ulkonäkönsäkkin puolesta. Olempa kuullut niistä tehtävän myös leipääkin. Päätin tehdä ekaa kertaa ihan itse apiloista fetasalaattia.

Toki tiesin että niissä voi olla pieniä ötököitä ja ne pitää putsata, mutta järkytys oli suuri kun laitettuani kukat kulhoon, kömpi niiden joukosta hetkessä kymmeniä pikkuötököitä. Pienen pieniä mustia kärpäsiä, punaisia hämähäkkejä ja lopulta isokokoinen punkki! Hyi yrjööööö. Pesin ja linkosin, pesin ja linkosin ja tarkkailin kukkia ja lopulta vielä pakastin niitä jotta kaikki ällöttävät ötökät lähtisivät. Nukuin yön tosi huonosti kun kokoajan jostain kutitti ja kuvittelin sängyssäni olevan apiloiden mukana tulleita ötököitä.

Päätin kuitenkin tehdä salaatin. Suurimman osan kukista heitin pois, mutta muutaman laitoin salaatin joukkoon. Mutta en vain pystynyt. Ällötti niin paljon, etenkin se punkki. Kukat olivat hetken koristeena salaatin päällä mutta saivat sen jälkeen matkata suoraan biojätteeseen. Vähän harmitti, mutta otan ruokani mieluiten ötököttömänä kiitos. Jatkossa taidan itse pysyttellä vain yrteissä joihin öttömöttiköiset eivät samalla tavalla pesidy, tai annan jonkun muun hoitaa putsaamisen. Puna-apiloita tuskin pistän suuhuunki kuitenkaan hetkeen, vaikka ne muuten hyviä ovatkin.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ja takana on taas yksi tapahtuman täyteinen kuukausi. Alkaa oikeasti jo vähän hirvittämään, että miten tämä aika kuluu näin nopeaan. Päivät, viikot, kuukaudet vain juoksevat. Lapset kasvavat kohisten silmissä. Pitkästä aikaa on myös vahva tunne siitä että asiat ja elämä menee eteenpäin, eivätkä kaikki asiat vain junnaa paikallaan.

Instagramista on kiva seurallailla niin muiden mutta myös omaa elämää. Mitä sitä tulikaan tehtyä. Herätellä muistoja kuvien kautta. Mutta paljon asoita toki jää myös senkin ulkopuolelle. Ja koska rakastan listojen tekemistä ajattelin koota muutamia kesäkuun tapahtumia.

Kesäkuussa
-Käytiin kylpylässä ja purin taas sadannen kerran laukkuja
-Tajusin että vihaan pakkaamista
-Koin kovaa lemmikkieläinkuumetta. Kyselin kavereilta lainalemmikkiä ja sellainen järjestyikin. Bonzo koira vaan jouduttiin kuitenkin vanhuusvaivojen takia lopettamaan ennen kun se ehti meille hoitoon
-Pojat oppivat nukkumaan yönsä omissa sängyissään
-Kompensoin tätä majoittamalla useana yönä kavereita luokseni
-Kävin keikoilla ja vain pari kertaa bailaamassa
-Telkkarista tuli jotain kummallista jalkapalloa josta kaikki puhuivat
-Aloin käymään taas lenkillä kuukauden tauon jälkeen
-Sain omituisen polvivaivan
-Meinasin jäädä auton alle, kaksi kertaa
-Kävin ihan liikaa alennusmyynneillä
-Ostin tekokynnet. Viimeksi ollut sellaiset joskus kuudennella luokalla
-Sain varmistuksen että meille tulee pian putkiremontti
-Olimme mökillä. Olin siellä paljon itsekseni ja luulen että se teki hyvää
-Heitin talviturkin
-Ostin matkarattaat enkä tiedä miksen ole kirjoittanut niistä blogissa
-Tein suuren päätöksen tulevaisuudensunnitelmieni suhteen
-Poistin melkein kaikki Tinder-matchini
-Kuuntelin niin paljon Tykopaattia että taidan osata kaikkien biisien sanat nyt ulkoa
-Nauroin mahani kipeäksi moneen kertaan ystävien kanssa
-Mietin paljon äitiyttä ja sitä millaisen lapsuuden ja eväät elämään olen antanut lapsilleni
-Olen pelännyt että olen luonut lapsille turvattoman lapsudeen eron takia ja että se tulee vaikuttamaan negatiivisesti heidän koko loppuelämäänsä
-Paras kaverini alkoi seurustelemaan
-Olen nukkunut univelkoja pois
-Ostin sohvan ja tulin siitä äärettömän onnelliseksi
-Riidellyt exäni kanssa enkä vieläkään sopinut
-Otin uudet tatuoinnin
-Päätin etten mieti mitään mies tai poikaystäväjuttuja koko kesänä
-Mietin tosi paljon mies ja poikaystäväjuttuja
-Möin puolet vaatteistani ja vanhoista kengistäni kirppiksellä
-Siivosin vihdoin parvekkeen ja samalla heitin vahingossa kulhollisen vettä jonkun päälle
-Minut kuvattiin laihdutuslehteen
-Olen lihonnut, mutta se ei haittaa
-Ollut iloinen, surullinen, onnellinen, onneton, ikävystynyt, innostunut, nauranut, itkenyt, väsynyt, virkeä, energinen, epätoivoinen, hassutellut, hyppinyt, tanssinut, huutanut, laulanut, halannut, pussannut, ollut läsnä, haaveillut, hukkunut ajatuksiini, ollut miettimättä mitään ja todennut tuhottoman monta kertaa kavereille että ”Miehet! En vaan tajuu”.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Katteluksen tila Karjalohjalla on lapsiperheen ylläpitämä ihana viihtyisä tila jossa saa vapasti mennä käymään. Rapsuttelemaan eläimiä, leikkimään tai vaikka käväistä muutaman päivän viikossa auki olevassa perheen pitämässä kahvilassa.

Meidän mökki oli ihan tilan lähellä, kivan lenkkimatkan päässä, joten käytiin siellä aika monesti. Tilalla on myös tosi kiva leikkipaikka – iso vanha talli jossa vaikka mitä leluja sekä vanhjen tavaroiden näyttely.

On ihana nähdä miten eläinrakkaita myös omat lapset ovat. Mielestäni se on tosi hieno piirre ihmisessä ja kertoo paljon jos tykkää ja arvostaa eläimiä.

Jos siis liikutte Karjalohjalla päin niin suosittelen käväisemään tilalla! Siellä hevosia, poneja, kissoja, koiria, possuja, kanoja, kukko, lampaita ja pupuja.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yhteistyö Elovenan kanssa

Mökillä menossa mukana oli neljä vauhdikasta poikaa ja kun säät eivät hirvästi hellineet oli mökissä välillä tunnelma vähän liian katossa, pojat kun purkivat energiaansa riehuen. Teki kyllä hyvää kerran päivässä ne hetket, kun pienimmät pojat menivät päikkäreille, isommat rauhoittuvat lukemaan tai katselemaan ohjelmia ja aikuset saivat hetken hiljaisuuden. Silloin oli ihana keittää kahvit ja käärityä viltin alle lukemaan tai istua kuistille katselemaan sumuista järveä.

Olen yrittänyt vältellä turhia herkkuja, jättää karkit, suklaat ja muut pois – aika hyvin siinä onnistuneenakin. Elämä vaan kävisi turhan tylsäksi ja mauttomaksi jos ei aina välillä sallisi itstelleen vähän herkkujakin. Herkuistakin olen yrittänyt valita usienmiten niitä vähän parempia vaihtoehtoja. Mökille mukaan pakkasin paketin Elovenan uusia karpalo-kinuski kaurakeksejä.

Olen tykännyt tosi paljon tästä alkuvuodesta alkaneesta yhteistyöstä Elovenan kanssa. Olemme päässeet testamaan uutuustuotteita ensimmäisten joukossa ja löytäneet paljon suosikkituotteita jotka ovat käytössä arjessamme lähes päivittäin. Kiva uutuus on juurikin olleet nämä keksit, jotka erilaiseten makujen puolesta sopivat niin välipaloiksi kuin vaikkapa herkuksi kahvin kanssa. Näissä suomessa valmistetuissa runsaskuituisissa kekseissä yhdistyy paahteisen kinuskin ja raikkaan karpalon maku.

Koska me tosiaan olemme tykänneet uusien Elovena-tuotteiden testaamisesta ajateltiin myös tarjota teille siihen mahdollisuus! Arvomme kolme Elovenan tuotepakettia kaikkien tähän postaukseen kommentoineiden kesken! Kertokaahan vaikka mikä on oma vähän ”parempi” lempiherkkunne? Arvon voittajat maanantaina 7.7.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viikko mökillä teki terää. Oli hassua miten vain tunnin ajomatka muuttaa ihmisen. Naureskeltiin porukalla että miten kuitenkin niin pieni maisemanvaihdos tekee meistä kaupunkilaista ”landepaukkuja”. Siellä missä moni ihminen mökkimme läheisyydessä eleli ihan tavallista arkeaan, heräisi aamulla herätyskelloon, puki päälle, pesi hampaat, kampasi tukan ja lähti töihin, me urpåt kaupunkilaiset kuljeskelimme kumissappaisaamme, kulahtaneissa villahousuissamme maantienraittia ruohonkorsi suussa. Hahah, tai no ainakin melkein. Eilen kotiin palatessa tuntui jotenkin ylivoimaisen vaikealta ulos lähtiessä pistää taas meikkiä naamaan ja löytää mukavat vaatteet jotka eivät haiseet lampaan kakalta.

On ihana olla mökillä, luonnon ja eläinten keskellä. Puuhastella pihalla tai käärityä viltiin nuotion ääreen. Silti olen henkeen ja vereen kaupunki-ihminen. Unelmani olisi asua ”maalla” kaupungissa. Vartin ratikkamatkan päästä keskustasta. Tästä olen haaveillut pitkään ja toivottavasti se joskus tulevaisuudessa toteutuisi. Käytännössä se siis tarkottaisi puutaloasumista jossain tässä lähistöllä – mutta tästä taitaa haaveilla aika moni muukin ja realistiset vaihtoehdot ovat todella kiven alla.

Viikon aikana tuli myös kauhea ikävä kavereita. Tottakai ystävät ovat aina olleet tärkeässä osassa elämääni, mutta näin sinkkuna heidän merkitys korostuu entisestään. Meininki on kun teininä kun tekstailemme että EI OLLA NÄHTY VIIKKOON!! Ja heti kaupunkiin palattua on pakko rientää näkemään ja vaihtamaan kuulumiset. Tänään saan myös kaksi ihanaa yövierasta MAALTA. Kun Riikka ja Essi (kyllä, Essi is back in blogi business) täräyttävät Helsinkiin. Ja toinen kyllä, korkkasin oluen vartin yli kaksitoista päivällä…

Keräsin muuten mökiltä kukkia mukaan kotiin ja eilen illalla niiden joukosta kömpi PUNKKI! Nukuin koko yön tosi huonosti ja lopulta heräsin aamulla jo ennen kuutta kamalien punkkipainajaisten ja kutinoiden takia – hyyyiiii!

Asutteko maalla, kaupungissa vai jossain näiden välimaastossa? Millaisesta asumisesta haaveilette?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.