Olen lapsesta saakka tottunut syömään salaattien seassa muunmuassa voikukkia, voikukanlehtiä ja apiloita. Kesällä on kiva kun voi hyödyntää omasta pihastaan niin paljon ruoanlaittoon. Kapungissa asuessa vaikkapa apiloita ei kuitenkaan kannata kerätä. Täällä on kaikki tiet niin lähellä ja kasvit keräävät saasteita. Onnesani sitten keräsinkin mökiltä ison kassin puna-apiloita kotiinviemiseksi.

Puna-apiloista saa keiteltyä hyvää teetä, mutta ne sopivat tosi kivasti myös salaattiin niin hunajaisen makunsa kun ulkonäkönsäkkin puolesta. Olempa kuullut niistä tehtävän myös leipääkin. Päätin tehdä ekaa kertaa ihan itse apiloista fetasalaattia.

Toki tiesin että niissä voi olla pieniä ötököitä ja ne pitää putsata, mutta järkytys oli suuri kun laitettuani kukat kulhoon, kömpi niiden joukosta hetkessä kymmeniä pikkuötököitä. Pienen pieniä mustia kärpäsiä, punaisia hämähäkkejä ja lopulta isokokoinen punkki! Hyi yrjööööö. Pesin ja linkosin, pesin ja linkosin ja tarkkailin kukkia ja lopulta vielä pakastin niitä jotta kaikki ällöttävät ötökät lähtisivät. Nukuin yön tosi huonosti kun kokoajan jostain kutitti ja kuvittelin sängyssäni olevan apiloiden mukana tulleita ötököitä.

Päätin kuitenkin tehdä salaatin. Suurimman osan kukista heitin pois, mutta muutaman laitoin salaatin joukkoon. Mutta en vain pystynyt. Ällötti niin paljon, etenkin se punkki. Kukat olivat hetken koristeena salaatin päällä mutta saivat sen jälkeen matkata suoraan biojätteeseen. Vähän harmitti, mutta otan ruokani mieluiten ötököttömänä kiitos. Jatkossa taidan itse pysyttellä vain yrteissä joihin öttömöttiköiset eivät samalla tavalla pesidy, tai annan jonkun muun hoitaa putsaamisen. Puna-apiloita tuskin pistän suuhuunki kuitenkaan hetkeen, vaikka ne muuten hyviä ovatkin.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.